Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna.
Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat.
Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.
Doris on vielä menossa mukana kaikista ennusteista huolimatta ja täyttää 12.9.20 yhdeksän vuotta. Tämä rautamummo on edelleeen mieleltään virkeä ja nälkäinen perheen matriarkka joka pitää poikansa kurissa. Suurimpia ilon aiheita elämässä ruoan lisäksi on tietenkin pienet hömppä tottikset ja kauppareissut ihan kaksin "äipän" kanssa. Mikä on ollut jännä huomata on Juhani ja Doris lähentyneet hirveästi viime aikoina. Doris on ruvennut hakeutumaan paljon Juhanin seuraan ja viihtyy hyvin myös hänen kainalossa. Aiemmin ainut kainalo missä koira viihtyi oli minun. Tää on oikeasti todella suloista koska Tyyne oli aina Juhanin tyttö ja Juhanille Tyynen menetys oli todella kova paikka. Nyt meidän muori vähän tuo lohtua hänellekin ja tirehtööri kovasti suunnittelee joululoma reissua yhdessä Doriksen kanssa.
 |
| Kuva Nordteams FilliFlax |
Sitten tämä minun ruskea. Voi luoja miten rakastan tuota koiraa! Ja joo se ei ole se musta pieni narttu minkä tilasin vaan outo virtahevon kokoinen ruskea uros, mutta se on vaan niin symppis tyyppi. Judas on on ajan kanssa kasvanut oikein mukavaksi koiraksi. Se rakastaa omaa perhettään pienen dobermannin suurella sydämellä ja näyttää sen kaikella lailla. Suurimman kukkoiän kaikottua se on myös ihan yhteiskuntakelpoinen muutenkin. Treenaaminen tän pojan kanssa on vain mukavaa. Moottori ja into ei lopu kesken eikä ole liian herkkä ohjaajan töpeksimisille. Nyt vielä kun tämän kesän aikana ollaan ruvettu toimimaan yhdessä ei niin, että Judas tekee ja Marinka vikisee alkaa osa-alueet loksahdella paikalleen ja tekeminen tuntuukin jo hyvälle. Toki vielä paljon hiomista ja viimeistelyä jäljellä, mutta alkaa näyttää siltä, että koekentät kutsuu kohta. Nyt vain toivon, että koira pysyy terveenä ja ehjänä.
 |
| Kuva Nordteams FilliFlax |