Tällä kertaa päivitysten puuttumisen syynä ei ole kirjoittajan laiskuus vaan tämä rakas läppärini. Tai läppärihän on suht uusi ja hyväkin, MUTTA tää Windows 8 on syvältä jostain ja katkaisee wifi-yhteyden jatkuvasti. Minun hermorakenne ja tökkivä, hidasteleva, pätkivä kone ei ole hyvä yhdistelmä. Harvoin tunnen semmoista raivoa konetta kohtaan kuin viime viikkoina tätä vekotinta. Päätin siis hylätä vekottimen laatikkoon ennen kuin hajoitan sen raivonpuuskassa.
Mutta asiaan tai lähinnä höpinään. Jos totta puhutaan koirarintamalla emme ole tehneet oikeastaan mitään. Kaikista hyvistä ja pyhistä lupauksista huolimatta olen jälleen lusmuillut. No näön vuoksi pari noutotreeniä otettu. Muuten vain siirretty treenaamista huomiselle jota ei ikinä tullut. Paitsi nyt huomenna... Nyt on ihan oikeasti pakko jo olla urhea ja lähteä kentälle. Hyvähän sitä on kokeeseen menosta haaveilla ja nähdä unia treenaamisesta, suunnitella treenit ja ei sitten ihan oikeasti tee asioille mitään. Olen laiska, olen väsynyt, olen sitä sun tätä. Olen maailmanmestari keksimään tekosyitä itselleni siis.
Mitä sitten olemme tehneet. Normi arjen kaaokseen tuli pieni tauko viime viikonloppuna. Niin pitkän ajan jälkeen meillä oli lapseton viikonloppu. Olimme suunnitelleen jotta jos joskus tämmöinen ihme tapahtuu aiomme tehdä kaikkea mukavaa, käydä ulkona tai ehkä jopa reissata jonnekin. Mitä sitten teimme? No ensin siivosin, pesin ikkunoita myöten koko asunnon ja ihailimme siistiä kotia koko viikonlopun. Ei leluja, astioita, vaatteita, kenkiä ym. jokapaikassa. Syötiin kilokaupalla roskaruokaa ja herkkuja, kuunneltiin hiljaisuutta, pötköteltiin vierekkäin sängyllä karvaiset jaloissa, keskusteltiin aikuisten juttuja, kävimme koirien kanssa kävelyillä ja ajeluilla eli vietimme aikaa toistemme kanssa. Eli ei sinällään tehty mitään, mutta silti tehtiin vaikka mitä mukavaa. Välillä sitä kaiken hulinan keskellä todella tarvitsee sitä yhteistä aikaa. Kummasti sitä taa on tuon viikonlopun jälkeen jaksanut arkea paremmin. Ehkä sitten ensi vapaaviikonloppuna tehdään jotain muuta.
Nyt olenkin suunnannut ajatukset jo ensi viikkoon. Torstaina ystäväni jota en ole kohta vuoteen nähnyt tulee käymään Ruotsissa. Niin paljon kaikkea höpötettävää ja shoppailua vielä päälle. Oi oi miten mukavaa. Viikonloppuna juostaan Tukholman maraton johon isäni osallistuu joten ehdottomasti sinne kannustus-/huoltojoukkoihin. Sitten alkaa LOMA! Viikko koirankoulutusta Timo Helysen johdolla. Wuhuu... Eli erinomaisen ihanaa ja mukavaa tiedossa. En malta odottaa. :D
Mutta asiaan tai lähinnä höpinään. Jos totta puhutaan koirarintamalla emme ole tehneet oikeastaan mitään. Kaikista hyvistä ja pyhistä lupauksista huolimatta olen jälleen lusmuillut. No näön vuoksi pari noutotreeniä otettu. Muuten vain siirretty treenaamista huomiselle jota ei ikinä tullut. Paitsi nyt huomenna... Nyt on ihan oikeasti pakko jo olla urhea ja lähteä kentälle. Hyvähän sitä on kokeeseen menosta haaveilla ja nähdä unia treenaamisesta, suunnitella treenit ja ei sitten ihan oikeasti tee asioille mitään. Olen laiska, olen väsynyt, olen sitä sun tätä. Olen maailmanmestari keksimään tekosyitä itselleni siis.
Mitä sitten olemme tehneet. Normi arjen kaaokseen tuli pieni tauko viime viikonloppuna. Niin pitkän ajan jälkeen meillä oli lapseton viikonloppu. Olimme suunnitelleen jotta jos joskus tämmöinen ihme tapahtuu aiomme tehdä kaikkea mukavaa, käydä ulkona tai ehkä jopa reissata jonnekin. Mitä sitten teimme? No ensin siivosin, pesin ikkunoita myöten koko asunnon ja ihailimme siistiä kotia koko viikonlopun. Ei leluja, astioita, vaatteita, kenkiä ym. jokapaikassa. Syötiin kilokaupalla roskaruokaa ja herkkuja, kuunneltiin hiljaisuutta, pötköteltiin vierekkäin sängyllä karvaiset jaloissa, keskusteltiin aikuisten juttuja, kävimme koirien kanssa kävelyillä ja ajeluilla eli vietimme aikaa toistemme kanssa. Eli ei sinällään tehty mitään, mutta silti tehtiin vaikka mitä mukavaa. Välillä sitä kaiken hulinan keskellä todella tarvitsee sitä yhteistä aikaa. Kummasti sitä taa on tuon viikonlopun jälkeen jaksanut arkea paremmin. Ehkä sitten ensi vapaaviikonloppuna tehdään jotain muuta.
Nyt olenkin suunnannut ajatukset jo ensi viikkoon. Torstaina ystäväni jota en ole kohta vuoteen nähnyt tulee käymään Ruotsissa. Niin paljon kaikkea höpötettävää ja shoppailua vielä päälle. Oi oi miten mukavaa. Viikonloppuna juostaan Tukholman maraton johon isäni osallistuu joten ehdottomasti sinne kannustus-/huoltojoukkoihin. Sitten alkaa LOMA! Viikko koirankoulutusta Timo Helysen johdolla. Wuhuu... Eli erinomaisen ihanaa ja mukavaa tiedossa. En malta odottaa. :D