Siirry pääsisältöön

Nokka pystyssä koira

Edellisessä kirjoituksessa jo muutamalla sanalla mainitsin meidän Doriksen luonteesta. Doris on aina ollut vähän erilainen lapsi kun vertaa muihin dobbereihini. Meillä on kaikki muut olleet sosiaalisia, todella avoimia ihmisille, rakastaneet rapsutuksia ja kaikkia ihmisiä. Dorishan on täysin yhden ihmisen koira ja eikä mitenkään mikään pusuhalikoira ole ollut ikinä kenellekään muulle kuin minulle. Jos ei nyt itse ole jostain kumman syystä äärettömän rakastavalla tuulella. Tällöin rakkautta saa osakseen koko perhe en vain minä. Muuten muut saavat tyytyä hännän heilautukseen, pikaiseen pusuun ja joskus mieheni jopa pieneen onnen rouhaisuun persuksista kun töistä tulee kotiin. Mieheni on sentään saanut jo ylennyksen varakainaloksi nukkumista varten jos minä en ole paikalla. Minua naurattaakin mieheni lausahdukset "Tuo on koira on kyllä niin leuhka" tai "Kato taas se nokka pystyssä koira mököttää". Doris on hyvin herkkä tyttö ja kova loukkaantumaan mitä eriskummallisimmista asioista. Ja kyllä se vähän nokka pystyssä, häntä ylhäällä purjehtiikin sohvan nurkkaan mököttämään ja samalla luo sinuun halveksivia katseita silmiä pyöritellen. Doriksella ei myöskään ole hirveän hyvä huumorintaju varsinkin jos huumori kohdistuu häneen itseensä. Eli hän on vähän jöröjukka luonteeltaan. Sinänsä hassu koska ulkonäkö pettää täysin koirahan on suloisen näköinen kuin mikä pyöreät hämmästyneet silmät, iso kirsu, luppana huulet, vähän liikaa nahkaa joka tekee koirasta pehmeän lullukan jota tekisi mieli vain rutistella ja hypistellä. Rutistelu ja hypistely taas saa koirassa aikaan lähes pahoinvointia niin epämiellyttävää se välillä sille on.


Kotioloissa Doris onkin rauhallisin koira mikä minulla ikinä on ollut. Voi sanoa, että koira on lähes huomaamaton. Se vain nukkuu tai makoilee ja seurailee tapahtumia sohvalta tai sängyltä. Kotiin tulijoita käydään pikaisesti tervehtimässä ja vipinää saa aikaiseksi lähinnä vain lähestyvä ruoka-aika tai ulkoilu. Doris onkin jännä kahden ääripään koira kotona laiska lullukka, ulkona ja treeneissä virtaa löytyy sitten ihan riittävästi. Harrastuskaverina tykkään koirasta aivan mielettömästi. Ja juu minulle hän on myös oikein rakastettava kainaloinen joka kömpii peiton alle nukkumaan viereeni yöksi.


Nyt oikeastaan vasta Missyn kuoltua on Doriksen rauhallisuus ja huomaamattomuus korostunut. Monesti tuntuu, että meillä ei ole edes koiraa talossa. Missy piti niin hyvin huolen perheen viihdyttämisestä jotta emme edes huomanneet miten vähän Doris meidän kanssa aikaa viettääkin. En voi valittaa olen aina tykännyt että koirat ovat kotona rauhallisia. Nyt todellakin olen saanut mitä halusin. Muu perhe onkin tämän kokenut ongelmallisempana. Heillä ei ole ketään halittavaa ja he ovat aivan onnettomia. Lapset ja mieheni ovat siis aivan pentukuumeisia mikä on äärettömän outoa. Normaalisti se olen vain minä joka pentuja haluaa.






Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä...
Lue lisää

Tyyne

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin...
Lue lisää

Vuosi 2020 jaksamisen rajoilla

Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna. Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat. Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.   Doris ...
Lue lisää