Niin mitä me saimme aikaiseksi koirailun saralla vuonna 2015? Yksinkertaisesti ei sitten mitään. Kuulostaa kovin lohduttomalle. Kovasti oli kaikenmaailman suunnitelmia, mutta kaikista hyvistä, pyhistä aikomuksista huolimatta lopputulema on jäänyt kovin köykäiseksi. Noh jos positiivisesti yritän ajatella olen oppinut koirastani ja itsestäni mielettömän paljon tämän vuoden aikana. Ja olen oppinut luottamaan itseeni sekä koiraani. Uskallan väittää, että tunnen koirani äärimmäisen hyvin ja tiedän mikä toimii ja mikä ei toimi sen kanssa. Voitin myös järjettömän koekammoni ja uskaltauduin sinne kokeeseen koiran kanssa. En kuollut, eikä koirakaan kuollut ja vaikka lopputulos oli mitä oli jäi kokemuksesta positiivinen fiilis. Olimme Doriksen kanssa tiimi teimme kokeen yhdessä. Toki olisihan se tulos ollut mukava, mutta sitten ensi kerralla. Eli ihan positiivisin mielin jatketaan ensi kautta kohti.
Muorin menetys tuntuu edelleen äärettömän pahalle. Mieletön ikävä on koiraa ja välillä tuntuu lähes epätodelliselta jotta Missyä ei ole enään täällä. Toki nyt ei itku tule ihan joka kerta kun koiraa mietin. Välillä nauramme kun muistelemme kaiken maailman tempauksia mitä koira on järjestänyt ja hölmöille tavoille mitä muori kehitti elämänsä aikana. Tämä koira oli todellinen persoona.
Ja sitten tämä muu elämä koirien lisäksi. Nyt täällä Ruotsissa ollaan asuttu 1,5 vuotta. En ole yhtään sen Ruotsalaisempi kuin tänne tullessa. Noh kuulemma puhun Suomea omituisella aksentilla. En tätä myönnä enkä itse ole huomannut mitään. Eli tämmöistä vahinkoa ei ole päässyt tapahtumaan. :P Ajan käytön suhteen ei hirveästi ongelmia ole ollut siitä pitää perhe huolen. Teinit ovat 14-vuotiaita ihania, ihania nuoria, mutta samalla aivan kamalia kaikkitietäviä, nokkavia suunsoittajia. Pituutta mokomat ovat kasvaneet vuoden aikana ainakin kilometrin ja minut on kumpikin ohittanut pituudessa jo aikaa. Kummatkin pärjäävät koulussa hyvin ja ainakin kodin ulkopuolella osaavat käyttäytyä ja olla ihmisiksi. Olen heistä ylpeä. Juniori kasvaa myös vauhdilla toinen luokka lähtenyt hyvin käyntiin. Hän vielä onneksi on lapsi eikä edes yritä olla vanha kaikkitietävä aikuinen. Yritän nauttia tästä jopa silloin kun aamulla astun legopalikoiden tai muiden lattialle jätettyjen lelujen päälle elämääni kiroten. Ja kepo... Kepo on edelleen rakkaus. Eli valtakunnassa hannuhanhien maassa kaikki on hyvin.
Entäs sitten ensi vuosi? Uskaltaako sitä luvata tai suunnitella yhtään mitään? No toki uskaltaa. ;) Noh ensimmäisenä voisin mainita meidän pentusuunnitelmat. Doriksen juoksu alkoi joten astutus on heti vuoden alussa. Keväällä siis toivottavasti pentuja yhdistelmästä Irox von Maindreieck x Meillon Imagine This toivon jotta tästä yhdistelmästä syntyy mukavia, hyväpäisiä, terveitä ja toimivia dobermanneja monenlaiseen harrastamiseen. Ainakin vanhemmat täyttävät nämä kriteerit hyvin. Itse odotan innolla mitä tästä tulee ja tietenkin yksi pentunen on tarkoitus jättää taas kotiin kasvamaan. Tässä vielä linkki suunnitelma sivuille http://fi.working-dog.eu/breed/Meillon-15581/planning
Toki emme heitä hanskoja tiskiin harrastamisen suhteen. Olemme aloittaneet uudella maalimiehellä ja toivottavasti hieman säännöllisempi treenaus ilman kuukausien taukoja toisi hieman varmuutta tekemiseen ja saataisiin ongelmakohdat hiottua kuntoon. Tässä pätkä treeneistä https://www.youtube.com/watch?v=1WevwlrYZ8w. Itse pidin maalimiehestä minusta hän osasi hyvin lukea koiria ja tykkään kun minulle pystytään kertomaan miksi teemme mitä teemme kentällä. Samalla hän lähti heti treenaamaan meidän ongelmakohtia ja missä ei olla niin hyviä. Eikä vain pelkästään niitä osia joissa ollaan hyviä. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi. Tulos olisi tietenkin tavoitteissa.
Muuten koitamme pitää perheen terveenä ja jatkaa pesueen kasvattamista kohti aikuisuutta. Tavoitteenahan on onnelliset, itseensä ja elämäänsä tyytyväiset hyvin käyttäytyvät ihmiset. Tähän saakka ollaan onnistuttu aika hyvin toivottavasti jatko toimii yhtä hyvin myös. Kepolle minulla on ehkä yllätys tiedossa ensi vuodeksi, mutta siitä lisää myöhemmin.
Näin toivottelen kaikille lukijoille oikein hyvää joulua...
