Varttihurrin päivityksiä

Niin mitä me saimme aikaiseksi koirailun saralla vuonna 2015? Yksinkertaisesti ei sitten mitään. Kuulostaa kovin lohduttomalle. Kovasti oli kaikenmaailman suunnitelmia, mutta kaikista hyvistä, pyhistä aikomuksista huolimatta lopputulema on jäänyt kovin köykäiseksi. Noh jos positiivisesti yritän ajatella olen oppinut koirastani ja itsestäni mielettömän paljon tämän vuoden aikana. Ja olen oppinut luottamaan itseeni sekä koiraani. Uskallan väittää, että tunnen koirani äärimmäisen hyvin ja tiedän mikä toimii ja mikä ei toimi sen kanssa. Voitin myös järjettömän koekammoni ja uskaltauduin sinne kokeeseen koiran kanssa. En kuollut, eikä koirakaan kuollut ja vaikka lopputulos oli mitä oli jäi kokemuksesta positiivinen fiilis. Olimme Doriksen kanssa tiimi teimme kokeen yhdessä. Toki olisihan se tulos ollut mukava, mutta sitten ensi kerralla. Eli ihan positiivisin mielin jatketaan ensi kautta kohti. Muorin menetys tuntuu edelleen äärettömän pahalle. Mieletön ikävä on koiraa ja välillä tunt

Meillä kun mikään ei suju ihan käsikirjoitusten mukaan. Ei tämä holter tutkimuskaan poikennut tutusta kaavasta. Meillähän oli varattu aika tutkimukseen perjantaina 27.11 klo 7.00 aamulla toiselle puolelle Tukholmaa. Noh olimme Doriksen kanssa hyvissä ajoin paikalla kävimme puntarilla ja menimme ilmoittautumaan saapuneiksi. Ylläri, pylläri meille oli varattu väärä aika, väärälle lääkärille ja kaikki meni päin persettä jälleen. Uuden ajan saimme minun pienoisen hermoromahduksen vuoksi nopeasti jo seuraavalle tiistaille. Eli 1.12 matkasimme uudestaan klinikalle. Kävimme taas puntarilla ja hmm joo painoa oli tullut hieman 31.8kg. Eli meillä on hyvä näyttelymassa päällä. :P Kliininen tutkimus ja ultra olivat ok ei mitään poikkeavaa. Sitten vain karvojen ajeluun ja laitteeseen kytkemiseen. Luulin jotta selviäisimme yhdellä tai kahdella ajelu kohdalla. Pienoinen järkytys oli kun koira ajeltiin 9 eri kohdasta. Minun koirani siis näyttää koinsyömältä tilkkutäkiltä nyt. Doris sai kovasti kehu