Varttihurrin päivityksiä

Mistähän sitä oikein aloittaisi. Pitkälti fiilikset on samat kuin syyskuun postauksessa, ehkä tähän voi vielä lisätä lopullisen kyllästymisen jatkuvaan valitukseen ja vaatimiseen eli tämä kuuluisa kun mikään ei riitä. Viime postauksen jälkeen oikeastaan kamelin selkä katkesi.  Välillä jo suunnittelin jaksavani ensi vuoden pakertaa vielä yhdistyksen asioita hoidellen ja kovasti aloitettiin jo suunnittelu vaikka ja minkä suhteen. Valitettavasti se into lopahti lyhyeen. Kun joka asiasta löydetään moitittavaa, tikusta tehdään asiaa ja jos ei muuta niin keksimällä keksitään moitittavaa vie se innon toisille tekemisestä kokonaan. Tulin siihen lopputulokseen, etten halua, pysty enkä jaksa tehdä yhtään mitään rotuyhdistyksen eteen jatkossa. Paljon parempi, että osaavammat astuvat puikkoihin ja ohjaavat yhdistystä haluamaansa suuntaan. Hieman ristiriitaiset fiilikset on tästä päätöksestä. Harmittaa, että muutama asia jäi kesken, mutta suurin tunne on helpotus. Enään ei tarvitse stressata eikä

Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna. Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat. Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.   Doris on v

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä

Näin uuden vuoden alettua ollaan taas kalenterin täyttämisen ja suunnitelmien äärellä, Kovasti olisi toiveita/haaveita mitä tänä vuonna voisi tehdä ja suoritella. Kovasti on mielessä asetettu tavoitteita taas koirille. Kalenterin täytön ohessa alkaa taas tuskan hiki kuitenkin puskea päälle ja realiteetit läpsäisevät heti vasten kasvoja. Jos nämä kaikki haluan tehdä ja saavuttaa vaatii se rahaa ihan hervottomasti. Mikä taas tarkoittaa, että ylitöitä olisi tehtävä taas hervottomasti. Mikä tarkoittaa ettei aika riitä ellen taas nipistä unista. Eli lopputulemana pohdin ja lasken kuinka monta vuorokautta jaksan olla hereillä tai mennä 2 tunnin unilla ennen kuin päädyn lataamoon. Pic Kajsa Johansson Kun koiraharrastus muuttuu yhteisestä tekemisestä ja yhdistystoiminnasta maksulliseksi alkaa se pikkuhiljaa muuttua myös eliitin harrastukseksi. Jotta saisit tarvittavan treenimäärän täyteen edes rämmittyä luokat tai luokan kyläkokeessa jotenkuten läpi vaatii se rahallista panostusta jo