Varttihurrin päivityksiä

Koirat ovat sopeutuneet hyvin elämään täällä kattojen korkeudella. Itse asiassa ovat huomattavan paljon rauhallisempia kuin edellisessä asunnossa. Aiemmin asuimme maatasolla joten kaikki rapussa käyvä trafiikko tietysti kuului sisälle. Nyt kun täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla ei koirat tee kotona oikein muuta kuin koisi. Ulosmeno ja sisälle tulo on nyt tietenkin hiukka erilaista kuin ennen kuljemme nimittäin hissillä. Koirien ilmeet olikin tuhannen dollarin arvoiset kun laatikkoon ensimmäistä kertaa menimme. Eli ovi aukeaa mene istumaan laatikkoon, ovi aukeaa taas ja olet jossain ihan toisaalla. Nauroin kippurassa kun katselin koirien hämmentyneitä ilmeitä ensimmäisiä kertoja hissimatkojen jälkeen. Positiivista tässä hissireissussa on kuitenkin se että heti ulko-ovelta ei pysty enään juoksemaan ulos tuhatta ja sataa karmit kaulassa. Eli nykyään ulostaudumme tyyliin megaloikka hissin ovelle, hissiä odotetaan häntä onnesta pyörien. Äkkiä hissiin ja istutaan innos

Paluu takaisin lempiaiheeseeni eli koiriin. Minulla on visio. Visio siitä minkälainen dobermannin pitäisi olla. Dobermanni on yksi koiramaailman kauneimmista eläimistä minun mielestä. Sporttinen, lihaksikas, nopea ja ketterä. Luonteen pitäisi olla itsevarma, omilla jaloilla seisova kohtuu rohkea, mutta energinen ja varustettuna moottorilla jonka avulla harrastamisen pitäisi olla mukavaa ja suht helppoa. Voiko mikään olla kauniimpi kuin dobermanni joka nauttii tekemisestä ja liikkumisesta? Miten tämän vision sitten saisi toteutettua. Aina kun otat pennun on se arpapeliä. Ja kun otat pennun jalostusta ajatellen vielä enemmän voit arpaonneen yrittää luottaa. Et voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pentu saattaa laatikossa olla todella lupaavan oloinen ja vanhemmat ovat hyviä koiria silti saattaa mennä pieleen. Koira saattaa sairastua, sillä voi olla perinnöllisiä vikoja tai se on ehkä luonteeltaan kaikkea muuta mitä jalostuskoiralta tai koiralta yleensä haluat. Yksikään koirah

Näin tavoistani poiketen päätin raapustella jotain ihan muuta. Eli tällä kertaa ei ole tiedossa ihan pelkkää koiraa. Parin viikon hiljaiselo blogimaailmasta johtuu muutosta ja siihen liittyvästä häsellyksestä. Päädyimme kesän lopulla tulokseen jotta entinen asuntomme on armottoman pieni meidän hullulan klaanille. Ok onhan se söpön perhekeskeistä kun 5 henkilöä ja 2 hurttaa on ängettynä pieneen asuntoon. Yksinäistä ei ole ikinä ja perheaikaa on pakko viettää vaikka ei haluaisikaan. Laatuaika yksin tarkoitti lukittautumista vessaan. Aikuisten yhteisestä laatuajasta ei tarvinnut edes haaveilla. :D Erinäisten vaiheiden kautta siis härkää sarvista. Asunto myyntiin ja uutta ihmettelemään. Asunnon myynti meni nopeasti ja uusi torppakin löytyi sukkelaan toki asuntoja kävimme katsomassa useaa (lue kymmeniä) ennen kuin miellyttävä löytyi korkealta Hässelbyn kattojen korkeudelta. Armottoman pakkaamisen ja tavaran roijaamisen jälkeen alkoi tietenkin pakollinen siivous/remppaus uuteen sekä vanhaa