Siirry pääsisältöön

Suunnitelmia

Paluu takaisin lempiaiheeseeni eli koiriin. Minulla on visio. Visio siitä minkälainen dobermannin pitäisi olla. Dobermanni on yksi koiramaailman kauneimmista eläimistä minun mielestä. Sporttinen, lihaksikas, nopea ja ketterä. Luonteen pitäisi olla itsevarma, omilla jaloilla seisova kohtuu rohkea, mutta energinen ja varustettuna moottorilla jonka avulla harrastamisen pitäisi olla mukavaa ja suht helppoa. Voiko mikään olla kauniimpi kuin dobermanni joka nauttii tekemisestä ja liikkumisesta? Miten tämän vision sitten saisi toteutettua.


Aina kun otat pennun on se arpapeliä. Ja kun otat pennun jalostusta ajatellen vielä enemmän voit arpaonneen yrittää luottaa. Et voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pentu saattaa laatikossa olla todella lupaavan oloinen ja vanhemmat ovat hyviä koiria silti saattaa mennä pieleen. Koira saattaa sairastua, sillä voi olla perinnöllisiä vikoja tai se on ehkä luonteeltaan kaikkea muuta mitä jalostuskoiralta tai koiralta yleensä haluat. Yksikään koirahan ei täydellinen ole siitä ei ole kyse, mutta kun jalostuskoirasta puhutaan pitäisi sen olla ainakin keskivertoa parempi. Terveys pitäisi olla kunnossa, luonteessa ei saa olla isoja puutteita, koulutettavuutta pitäisi löytyä, koiran pitäisi olla rodunomainen niin luonteen kuin ulkomuodon osalta. Jos yksikin näistä osa-alueista ei ole kunnossa voi jalostushaaveet kyseisen koiran osalta haudata heti.

Jos ja kun sitten omistat koiran jonka suunnittelet pennuttavasi alkaa itseä miellyttävien tai kiinnostavien uroskoirien läpi kahlaaminen. Tämä ei olekaan ihan niin yksinkertaista. On monia hienoja ja mukavia koiria, mutta kun pitäisi löytää juuri se oikea pari sinun koirallesi. Sukutaulujen tutkimisella on helpoin aloittaa. Näin voit tiputtaa heti pois ne jotka liian läheistä sukua tai joiden ihan lähisuvusta löytyy koiria joita et omasi sukutauluun halua syystä tai toisesta. Seuraava karsinta koskee terveystuloksia. Kaikki joilta terveystulokset puuttuu tai eivät muuten ole kunnossa karsitaan pois. Tässä vaiheessa jäljellä on kourallinen koiria. Tästä kourallisesta pitäisi löytyä sitten se yksi joka olisi semmoinen koira jonka itsekin haluaisit. Jolla on ominaisuuksia mitä koiriisi haluat ja jolla ei olisi samoja puutteita kuin omallasi niin johan menee hankalaksi. Kaiken tämän etsimisen ja pohtimisen jälkeen päädyt tilanteeseen jossa mietit mistä tällä hetkellä visiossasi haluat joustaa. Luonne? Terveys? Ulkonäkö? ym. ym. Mitkä on ne riskit mitkä yhdistelmästä hyväksyt ja uskallat ottaa. Minkälaisella riskillä uskallat/haluat pentuja ihmisille myydä ja myös minkälaisella riskillä itse olet valmis koiran ottamaan. Tarkoituksena on kuitenkin jotta jokainen saisi pitkäikäisen, terveen omaan käyttötarkoitukseen sopivan perheenjäsenen kotiinsa.

Tämmöisten ajatelmien kanssa täällä ihmetelty kuukausi jos toinenkin. Suunnitelmat etenee ja oikea uroskin josta tulee se hyvä "mututunne" löytynee jostain. Eli pennuntuoksuiset suunnitelmat ja visioinnit jatkuu...




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä

Rodun turmio

Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää? Rodun turmio! Miten korvat

Mikä on hyvä perhekoira?

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo