Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää?
Rodun turmio! Miten korvat ja hännät saattaa rodun turmioon? Ei sitten niin mitenkään. Kyllä ne on aivan muut asiat jotka tämän rodun turmioon ajaa. Rodun terveystilanne on aika huonolla tolalla. Kiitos hyvin kapean geenipoolin kuin myös hyvin tiukkojen linjajalostusten. Asiaa ei varmasti auta se, että dobermann on ruvennut jakautumaan kahteen eri linjaan käyttö- ja näyttölinja. Toista linjaa jalostetaan pelkästään käyttöominaisuuksia ajatellen toista ulkonäköä. Miksi näin? Eikö dobermannin kuuluisi olla palveluskoira eli koira jolla on käyttöominaisuuksia, mutta silti sen pitäisi näyttää myös rotunsa edustajalta?
Miten korvat ja hännät vaikuttavat rodun terveyteen? No ei sitten mitenkään. Tällä hetkellä dobermanneillä on suuria ongelmia sydämmen kanssa (DCM). Nuoria koiria jopa pentuja menehtyy perinnöllisiin sydänvikoihin. Lähes kaikkien koirien tai voi sanoa kaikkien koirien takaa löytyy sydänvikaisia koiria joiltakin läheltä joiltakin kauempaa sukutaulusta. Mitään varmaa ja toimivaa keinoa sairaiden koirien jalostuskäytön estämiseksi ei ole. Sydän tutkimus ultra, ekg ja holter antaa koirasta sen hetkisen statuksen, mutta mitään takeita myöhemmälle sairastumiselle ei ole eikä myöskään takeita ettei jälkikasvu sairastuisi vaikka kuinka sen hetkisesti terveeksi tutkittuja koiria jalostukseen käytettäisi. Myös pentueen sisällä saattaa olla sydämmeltään ns tutkitusti "terveitä" ja sairaita koiria. Luulen, että ainoastaan voimme jalostusvalinnoilla yrittää pelastaa tätä rotua turmiolta. Käyttää mahdollisimman vanhoja "terveeksi" tutkittuja koiria jalostukseen ja sekoitella linjoja eli yrittää pitää sukusiitosprosentti mahdollisimman matalana. Toinen hyvin järkevä ratkaisu olisi sekoittaa jotain sydämmeltään terveempää rotua mukaan ja laajentaa geenipoolia näin. Tuo viimeisin vaihtoehto ei varmasti kyllä mene läpi ihan lähivuosina. Itse olisin kyllä valmis ottamaan tuommoisen mixin jos sekoitettu rotu miellyttäisi minua.
Ja vielä kun tuo sydän ei ole se ainut dobermannin ongelma... On vikaa rangoissa spondyloosi, wobbler ja ristisiteissä koko ajan enemmissä määrin (ihan omaa mutua). Kaikki nämä vaivat voivat hyvinkin olla kovinkin koiran elämää rajoittavia ja monesti harrastamisen voi oikeastaan unohtaa kokonaan. Näistä vaivoista ei maailmalla kovin puhuta eikä niitä kyllä oikein tutkitakaan. Suomen lisäksi ei kovin monessa maassa edes kuvata koirien rankoja lonkkia lukuunottamatta. Ristarit tuntuvat poikkeuksetta menevän jonkun trauman seurauksena näin siis kasvattajat ilmoittavat. Sinänsä hassua, että näitä traumoja tuntuu tapahtuvan aina samoissa linjoissa sukupolvi toisensa jälkeen. Myöskään mitään estettä vikaisen koiran jalostuskäytölle ei ole. Näillä koirilla sitten jalostetaan ja lakaistaan vaan maton alle koiran viat. Tai räikeimmissä tapauksissa pennun ostajille suoraan valehdellaan jo tiedetyistä vioista. Tämmöinen tuskin auttaa rodun terveystilannetta mitenkään.
Kaikkia näitä asioita kun pohdiskelee ei voi oikein muuta kuin surullisena pudistaa päätä meidän dobermann ihmisten puolesta. Rodun turmio ollaan me itse.
Rodun turmio! Miten korvat ja hännät saattaa rodun turmioon? Ei sitten niin mitenkään. Kyllä ne on aivan muut asiat jotka tämän rodun turmioon ajaa. Rodun terveystilanne on aika huonolla tolalla. Kiitos hyvin kapean geenipoolin kuin myös hyvin tiukkojen linjajalostusten. Asiaa ei varmasti auta se, että dobermann on ruvennut jakautumaan kahteen eri linjaan käyttö- ja näyttölinja. Toista linjaa jalostetaan pelkästään käyttöominaisuuksia ajatellen toista ulkonäköä. Miksi näin? Eikö dobermannin kuuluisi olla palveluskoira eli koira jolla on käyttöominaisuuksia, mutta silti sen pitäisi näyttää myös rotunsa edustajalta?
Miten korvat ja hännät vaikuttavat rodun terveyteen? No ei sitten mitenkään. Tällä hetkellä dobermanneillä on suuria ongelmia sydämmen kanssa (DCM). Nuoria koiria jopa pentuja menehtyy perinnöllisiin sydänvikoihin. Lähes kaikkien koirien tai voi sanoa kaikkien koirien takaa löytyy sydänvikaisia koiria joiltakin läheltä joiltakin kauempaa sukutaulusta. Mitään varmaa ja toimivaa keinoa sairaiden koirien jalostuskäytön estämiseksi ei ole. Sydän tutkimus ultra, ekg ja holter antaa koirasta sen hetkisen statuksen, mutta mitään takeita myöhemmälle sairastumiselle ei ole eikä myöskään takeita ettei jälkikasvu sairastuisi vaikka kuinka sen hetkisesti terveeksi tutkittuja koiria jalostukseen käytettäisi. Myös pentueen sisällä saattaa olla sydämmeltään ns tutkitusti "terveitä" ja sairaita koiria. Luulen, että ainoastaan voimme jalostusvalinnoilla yrittää pelastaa tätä rotua turmiolta. Käyttää mahdollisimman vanhoja "terveeksi" tutkittuja koiria jalostukseen ja sekoitella linjoja eli yrittää pitää sukusiitosprosentti mahdollisimman matalana. Toinen hyvin järkevä ratkaisu olisi sekoittaa jotain sydämmeltään terveempää rotua mukaan ja laajentaa geenipoolia näin. Tuo viimeisin vaihtoehto ei varmasti kyllä mene läpi ihan lähivuosina. Itse olisin kyllä valmis ottamaan tuommoisen mixin jos sekoitettu rotu miellyttäisi minua.
Ja vielä kun tuo sydän ei ole se ainut dobermannin ongelma... On vikaa rangoissa spondyloosi, wobbler ja ristisiteissä koko ajan enemmissä määrin (ihan omaa mutua). Kaikki nämä vaivat voivat hyvinkin olla kovinkin koiran elämää rajoittavia ja monesti harrastamisen voi oikeastaan unohtaa kokonaan. Näistä vaivoista ei maailmalla kovin puhuta eikä niitä kyllä oikein tutkitakaan. Suomen lisäksi ei kovin monessa maassa edes kuvata koirien rankoja lonkkia lukuunottamatta. Ristarit tuntuvat poikkeuksetta menevän jonkun trauman seurauksena näin siis kasvattajat ilmoittavat. Sinänsä hassua, että näitä traumoja tuntuu tapahtuvan aina samoissa linjoissa sukupolvi toisensa jälkeen. Myöskään mitään estettä vikaisen koiran jalostuskäytölle ei ole. Näillä koirilla sitten jalostetaan ja lakaistaan vaan maton alle koiran viat. Tai räikeimmissä tapauksissa pennun ostajille suoraan valehdellaan jo tiedetyistä vioista. Tämmöinen tuskin auttaa rodun terveystilannetta mitenkään.
Kaikkia näitä asioita kun pohdiskelee ei voi oikein muuta kuin surullisena pudistaa päätä meidän dobermann ihmisten puolesta. Rodun turmio ollaan me itse.
