Varttihurrin päivityksiä

Niin se aika rientää ja meidän karvamakkaroista alkaa pikkuhiljaa muotoutua ihan kunnon koiranpentuja. Nyt seuraavat pari viikkoa onkin sitä pentuloodan parasta aikaa. Joka päivä opitaan jotain uutta, ollaan söpöjä, mutta kuitenkin osataan vielä niin vähän ettei olla piraija/tuhoeläin asteelle päästy. Eli voin kertoa nyt olen niin rakastunut noihin pikku nassikoihin ne on niin suloisia ja en ikinä, ikinä, ikinä halua antaa niitä pois. Tiedän olen muuttanut mieleni parin viikon päästä. Mutta nyt juuri minä nautin tästä. Pentuset ovat avanneet silmät ja jotain rupeavat näkemään, koska jos valot laittaa päälle heräävät. Kaikki yrittävät kovasti kävellä. Vielä askel on kovin huojuva kaksi tai kolme askelta ja sitten pyllähdys, mutta kovaa on harjoittelu. Ääntely ei enään ole pelkkää piipitystä nyt jo muristaan ja yritetään haukkua kuin isot koirat. Pikkuhiljaa pienet tulevat myös itse hakemaan kontaktia ihmiseen ja onkin sydämmen sulattavan suloista kun pieni pentunen vaappuu sinua k

Pitää päivitellä vielä kun on muistissa mitä on tapahtunut. Meidän synnytys alkoi torstai yöna 12.10.17 ihan normaalisti. Yön petaamisen, läähättelyn ja levottoman laahustelun jälkeen Doris nukkui hyvin perjantai päivän. Perjantai iltana kovemmat supistelut alkoivat vähän yhdeksän jälkeen illalla 13.10. Ensimmäisen pennun ponnistusvaihe kesti pitkään yli 2 tuntia, mutta klo 24.18 14.10.2017 syntyi ruskea kookas uros. Pentu oli ponteva, iso ja rupesi syömään heti. Noin 30 minuuttia myöhemmin syntyi seuraava valitettavasti kuolleena. Sitten alkoikin tuntien odotus ja ihmettely, lopulta päädyimme eläinlääkärin päivystykseen ja kaksi viimeistä pentua tuli maailmaan keisarileikkauksen avulla. Eli ei ihan oppikirjan mukainen synnytys, mutta kaikki päätyi hyvin. Pennut olivat suuria ja virkeitä ruskea uros 537g, musta uros 557g ja musta narttu 558g. Eli tervetulo maailmaan Meillon J trio. <3 Doris on toipunut leikkauksesta todella nopeasti ja on ollut äärettömän hyvä emo. Ehkä jop

No tuossa otsikossa se meidän elämän nykyinen sisältö tulikin hyvin selväksi. Vuorokausia on nyt takana 54 Doris on pyöristynyt hurjasti ja nälkä on järkyttävä. Itse asiassa meinasin eilen pyörtyä kun  puntari näytti 39kg eli 9 kiloa tullut painoa lisää. Ruoan etsinnässä on otettu kaikki keinot käyttöön enään ei lupia kysellä vaan ihan häikäilemättä viedään pöydiltä ja jopa lautasilta kaikki mikä irti lähtee. Jopa salaatti ja hampurilaispaperit ulkoa tekee kauppansa joka hassua koska Doris ei ikinä ole mitään ulkoa napsinut. Omituinen dobermanni siis. Jotta kukaan ei nyt mieltään pahoita koiran huonosta ruokinnasta kyllä sille ihan koirille sopivaa ravintoakin tarjotaan. Kerjäämistä lukuunottamatta haluaisi tuo vaan nukkua. Ulkoillessa huomaa muutoksen enään ei Doris juokse reikäpäisenä eikä oikein pystykään ja välttelee rajuimpia törmäysleikkejä Tyynen kanssa. Tyyneä tämä uusi tylsä Doris harmittaa vietävästi ja turhautuminen riehukaverin puutteesta näkyy pienenä kiusantekona ja huomi