Siirry pääsisältöön

Viikko pennuntuoksua takana

Pitää päivitellä vielä kun on muistissa mitä on tapahtunut. Meidän synnytys alkoi torstai yöna 12.10.17 ihan normaalisti. Yön petaamisen, läähättelyn ja levottoman laahustelun jälkeen Doris nukkui hyvin perjantai päivän. Perjantai iltana kovemmat supistelut alkoivat vähän yhdeksän jälkeen illalla 13.10. Ensimmäisen pennun ponnistusvaihe kesti pitkään yli 2 tuntia, mutta klo 24.18 14.10.2017 syntyi ruskea kookas uros. Pentu oli ponteva, iso ja rupesi syömään heti. Noin 30 minuuttia myöhemmin syntyi seuraava valitettavasti kuolleena. Sitten alkoikin tuntien odotus ja ihmettely, lopulta päädyimme eläinlääkärin päivystykseen ja kaksi viimeistä pentua tuli maailmaan keisarileikkauksen avulla. Eli ei ihan oppikirjan mukainen synnytys, mutta kaikki päätyi hyvin. Pennut olivat suuria ja virkeitä ruskea uros 537g, musta uros 557g ja musta narttu 558g. Eli tervetulo maailmaan Meillon J trio. <3






Doris on toipunut leikkauksesta todella nopeasti ja on ollut äärettömän hyvä emo. Ehkä jopa hiukan liian suojelevainen ettei kenenkään antaisi pentuihin koskea. Maitoa tulee hyvin ja pennut kasvavat kohisten. Nyt viikon ikäisinä ovat aika lähelle kilon painoisia mu 1038g, ru 1067g ja narttu 918g. Vahvoja, kovaäänisiä pullukoita pentuja siis narttu hieman pienempi kooltaan kuin urokset. Näin kasvattajana synnytyksen jälkeen tehtävät ovat olleet hyvin helppoja eli silittelen ja pussailen pentuja. Niin ja tietenkin nuuskuttelen pennun tuoksua joka on jotain niin suloista ettei sitä voi edes kuvailla. Sitä kun saisi talteen purkkiin. Vielä nämä kaverit ovat niin pieniä ettei niistä paljoa voi kertoilla mu on hiljaisin, mutta menevin, ru viihtyy eniten ihmisen sylissä on kuin pieni karhunpoika ja narttu vaikuttaa tyttömäiseen tapaan olevan porukan äkäpussi ja kovaäänisin. Minun sydämmen pienet on vieneet jo täysin. Laitetaan tähän loppuun vielä passikuvat ja nimet triolle.

Meillon Janis Joplin

Meillon Jimi Hendrix

Meillon Judas Priest


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä...
Lue lisää

Tyyne

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin...
Lue lisää

Vuosi 2020 jaksamisen rajoilla

Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna. Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat. Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.   Doris ...
Lue lisää