Siirry pääsisältöön

Viikko pennuntuoksua takana

Pitää päivitellä vielä kun on muistissa mitä on tapahtunut. Meidän synnytys alkoi torstai yöna 12.10.17 ihan normaalisti. Yön petaamisen, läähättelyn ja levottoman laahustelun jälkeen Doris nukkui hyvin perjantai päivän. Perjantai iltana kovemmat supistelut alkoivat vähän yhdeksän jälkeen illalla 13.10. Ensimmäisen pennun ponnistusvaihe kesti pitkään yli 2 tuntia, mutta klo 24.18 14.10.2017 syntyi ruskea kookas uros. Pentu oli ponteva, iso ja rupesi syömään heti. Noin 30 minuuttia myöhemmin syntyi seuraava valitettavasti kuolleena. Sitten alkoikin tuntien odotus ja ihmettely, lopulta päädyimme eläinlääkärin päivystykseen ja kaksi viimeistä pentua tuli maailmaan keisarileikkauksen avulla. Eli ei ihan oppikirjan mukainen synnytys, mutta kaikki päätyi hyvin. Pennut olivat suuria ja virkeitä ruskea uros 537g, musta uros 557g ja musta narttu 558g. Eli tervetulo maailmaan Meillon J trio. <3






Doris on toipunut leikkauksesta todella nopeasti ja on ollut äärettömän hyvä emo. Ehkä jopa hiukan liian suojelevainen ettei kenenkään antaisi pentuihin koskea. Maitoa tulee hyvin ja pennut kasvavat kohisten. Nyt viikon ikäisinä ovat aika lähelle kilon painoisia mu 1038g, ru 1067g ja narttu 918g. Vahvoja, kovaäänisiä pullukoita pentuja siis narttu hieman pienempi kooltaan kuin urokset. Näin kasvattajana synnytyksen jälkeen tehtävät ovat olleet hyvin helppoja eli silittelen ja pussailen pentuja. Niin ja tietenkin nuuskuttelen pennun tuoksua joka on jotain niin suloista ettei sitä voi edes kuvailla. Sitä kun saisi talteen purkkiin. Vielä nämä kaverit ovat niin pieniä ettei niistä paljoa voi kertoilla mu on hiljaisin, mutta menevin, ru viihtyy eniten ihmisen sylissä on kuin pieni karhunpoika ja narttu vaikuttaa tyttömäiseen tapaan olevan porukan äkäpussi ja kovaäänisin. Minun sydämmen pienet on vieneet jo täysin. Laitetaan tähän loppuun vielä passikuvat ja nimet triolle.

Meillon Janis Joplin

Meillon Jimi Hendrix

Meillon Judas Priest


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä
Lue lisää

Rodun turmio

Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää? Rodun turmio! Miten korvat
Lue lisää

Mikä on hyvä perhekoira?

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo
Lue lisää