Niin se aika rientää ja meidän karvamakkaroista alkaa pikkuhiljaa muotoutua ihan kunnon koiranpentuja. Nyt seuraavat pari viikkoa onkin sitä pentuloodan parasta aikaa. Joka päivä opitaan jotain uutta, ollaan söpöjä, mutta kuitenkin osataan vielä niin vähän ettei olla piraija/tuhoeläin asteelle päästy. Eli voin kertoa nyt olen niin rakastunut noihin pikku nassikoihin ne on niin suloisia ja en ikinä, ikinä, ikinä halua antaa niitä pois. Tiedän olen muuttanut mieleni parin viikon päästä. Mutta nyt juuri minä nautin tästä.
Pentuset ovat avanneet silmät ja jotain rupeavat näkemään, koska jos valot laittaa päälle heräävät. Kaikki yrittävät kovasti kävellä. Vielä askel on kovin huojuva kaksi tai kolme askelta ja sitten pyllähdys, mutta kovaa on harjoittelu. Ääntely ei enään ole pelkkää piipitystä nyt jo muristaan ja yritetään haukkua kuin isot koirat. Pikkuhiljaa pienet tulevat myös itse hakemaan kontaktia ihmiseen ja onkin sydämmen sulattavan suloista kun pieni pentunen vaappuu sinua kohti tullakseen rapsutettavaksi tai halutessaan käpertyä syliin nukkumaan. Kaikki ovat kasvaneet julmetusti ja ovat edelleen isoja pentuja tänään punnittuna mu 1906g, ru 1917g ja narttu 1802g. Mitään kauhean yksityiskohtaista on vaikea pentujen luonteista sanoa. kaikilla on oikein hyvä ruokahalu, ovat reippaita ja jonkinlaista omaa tahtoakin alkaa tulla esiin. Musta uros on kovin liikkumaan ja seikkailee porukasta eniten. Ruskea uros on taas laiskin ja tällä hetkellä leppoisin kaveri kun taas tyttö hermostuu hyvinkin nopeasti jos asiat ei tapahdu HETI! Yksikään pennuista ei ainakaan tässä vaiheessa vaikuta mitenkään rääpäleeltä. Doris on edelleen pennuistaan hyvin tarkka ja hoitaa niitä erinomaisesti. Meille nämä ensi viikot olleet siis helppoja meidän tehtävä on ollut pussailla, halailla, nuuskia ja punnita pentuja. Heinoja pentuja siis kaikenkaikkiaan. <3
Pentuset ovat avanneet silmät ja jotain rupeavat näkemään, koska jos valot laittaa päälle heräävät. Kaikki yrittävät kovasti kävellä. Vielä askel on kovin huojuva kaksi tai kolme askelta ja sitten pyllähdys, mutta kovaa on harjoittelu. Ääntely ei enään ole pelkkää piipitystä nyt jo muristaan ja yritetään haukkua kuin isot koirat. Pikkuhiljaa pienet tulevat myös itse hakemaan kontaktia ihmiseen ja onkin sydämmen sulattavan suloista kun pieni pentunen vaappuu sinua kohti tullakseen rapsutettavaksi tai halutessaan käpertyä syliin nukkumaan. Kaikki ovat kasvaneet julmetusti ja ovat edelleen isoja pentuja tänään punnittuna mu 1906g, ru 1917g ja narttu 1802g. Mitään kauhean yksityiskohtaista on vaikea pentujen luonteista sanoa. kaikilla on oikein hyvä ruokahalu, ovat reippaita ja jonkinlaista omaa tahtoakin alkaa tulla esiin. Musta uros on kovin liikkumaan ja seikkailee porukasta eniten. Ruskea uros on taas laiskin ja tällä hetkellä leppoisin kaveri kun taas tyttö hermostuu hyvinkin nopeasti jos asiat ei tapahdu HETI! Yksikään pennuista ei ainakaan tässä vaiheessa vaikuta mitenkään rääpäleeltä. Doris on edelleen pennuistaan hyvin tarkka ja hoitaa niitä erinomaisesti. Meille nämä ensi viikot olleet siis helppoja meidän tehtävä on ollut pussailla, halailla, nuuskia ja punnita pentuja. Heinoja pentuja siis kaikenkaikkiaan. <3