Varttihurrin päivityksiä

Vaikka nyt näin perjantain kunniaksi lyö kohtuullisen tyhjää voisin koittaa jotain tännekin vaihteeksi raapustella. :) Välillä tulee mietittyä miksi ihmeessä olen koiria itselleni ottanut. Vaikka kuinka olisit väsynyt on karvaiset lenkitettävä ym. velvollisuudet hoidettava. Vapaa ajan ongelmia ei ole ikinä kun koirailu vie kaiken luppoajan. Joka paikasta on aina kiire kotiin koska koirat odottavat. Töiden jälkeen poden huonoa omatuntoa jos ilman koiria jonnekin lähden. Ovathan reppanat olleet jo pitkän päivän kahdestaan kotona. Mahtavaa on myös viikonloppu aamuisin herätä ennen kukonrääkäisyä karvaisen vekkarin toimesta. Vekkari kyllä painelee takaisin nukkumaan kun sinut on saanut jalkeille. Matkoista voi suurimmaksi osaksi vain haaveilla jos kyseessä ei ole autoreissu jonne koiratkin voi ottaa mukaan. Jos kuitenkin reissuun päätät lähteä on hoitopaikkojen ym järjestely työlästä ja huoli koirista valtava. Rahaa koiraharrastukseen saa myös uppoamaan uskomattomia määriä. Koiran sairas

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo

Voi sentäs miten on taas tämä paluu arkeen ollutkin vaikeaa. On uskomatonta miten lomilla ja vapaana ihminen pystyy heräämään ennen kukon rääkäisyä pirteänä kuin peipponen, mutta arkena tuntuu kuin lyijypainot olisi silmissä kun herätyskello aamulla soi. Toki varmasti myös vaikuttaa tämä jatkuva pimeys ja sade. Pimeää on aamulla kun töihin lähdet ja pimeää on kun pääset. Onneksi kevättä kohti ollaan matkalla. Talvi ei edelleenkään ole minun juttu liian kylmää, liian loskaista, liikaa vettä tai lunta aina jotain on pielessä. Kevättä ja kesää siis odotellessa. Toki odotusta lisää vielä kunnon treenikelien paluu. Tuolla loskassa ja kylmässä on epämiellyttävä treeniä. Eli kylmänarkana ihmisenä treenit näillä keleillä jää pikatottiksiin tai ihan vain keittiö hömppään. Kovasti jo tekisi mieli jäljelle ja tottikentälle touhuamaan räyhäreeneistä puhumattakaan. Johan tässä on jo aika kauan lomailtu ja lusmuiltu. :) Oikeastaan ainut järkevä treeninpoikanen kuukausiin oli tää

Joulut ja uudet vuodet on nyt "juhlittu". Ensimmäistä kertaa kuukausiin meillä oli myös ihan aikaa kahdestaan ilman lapsia. Toki karvaiset piristyttävät elämäämme vuoden jokaisena päivänä. Ajatuksissa oli jotta heitämme koirat kyytiin ja lähdemme huristelemaan jonnekin ja unohdamme kaiken arkisen toviksi. No näin ei tietenkään tapahtunut kiitos tällä kertaa megaflunssan joka tiputti tämän eukon pariksi viikoksi sängyn pohjalle. Eli olemme viettäneet lomamme sängyssä elokuvia katsellen ja karkkia syöden. Ei siinä mukavaahan tämäkin on ollut vaikkei taaskaan ihan suunnitelmien mukaan ole mennyt. Joskus on tärkeää olla vain ihan kaksin. Arjen hulinassa aina välillä unohtaa arvostaa sitä toista jonka kanssa elämän kuitenkin jaat.  Onni on myös omistaa täyspäiset koirat jotka ei leviä seinille vaikka ei paljon lenkkiä tai mitään muutakaan aktiviteettia ole koko joulun aikana saaneet. Tyytyväisinä elämäänsä kuitenkin kaverit vieläkin jaksavat sikeitä vedellä toki unohtamatta