Voi sentäs miten on taas tämä paluu arkeen ollutkin vaikeaa. On
uskomatonta miten lomilla ja vapaana ihminen pystyy heräämään ennen
kukon rääkäisyä pirteänä kuin peipponen, mutta arkena tuntuu kuin
lyijypainot olisi silmissä kun herätyskello aamulla soi. Toki varmasti
myös vaikuttaa tämä jatkuva pimeys ja sade. Pimeää on aamulla kun töihin
lähdet ja pimeää on kun pääset. Onneksi kevättä kohti ollaan matkalla.
Talvi ei edelleenkään ole minun juttu liian kylmää, liian loskaista,
liikaa vettä tai lunta aina jotain on pielessä. Kevättä ja kesää siis
odotellessa.
Toki odotusta lisää vielä kunnon treenikelien paluu. Tuolla loskassa ja kylmässä on epämiellyttävä treeniä. Eli kylmänarkana ihmisenä treenit näillä keleillä jää pikatottiksiin tai ihan vain keittiö hömppään. Kovasti jo tekisi mieli jäljelle ja tottikentälle touhuamaan räyhäreeneistä puhumattakaan. Johan tässä on jo aika kauan lomailtu ja lusmuiltu. :)
Oikeastaan ainut järkevä treeninpoikanen kuukausiin oli täällä pidetty Timo Helysen IPO seminaari johon Doriksen kanssa osallistuttiin. Koira toki ei ihan huippukuosissa ollut pitkän tauon jälkeen myös äidin kanssa oteltu painimatsi oli jälkensä jättänyt. Paikat oli koiralla vähän kipiänä. Mutta kaikesta huolimatta mukavaa oli niin koiralla kuin minullakin. Treenikärpänen puraisi uudestaan ja nyt ei oikein malttaisi odottaa jatkoa. Oli myös virkistävä nähdä taas ihan erityyppinen kouluttaja sekä uusia koiria. Tuommoiset koulutustilaisuudet on aina antoisia. Vinkkejä saa mukavasti itsellekin omaa koiraa varten muiden treenejä seuratessa.
Toinen asia mikä jaksaa nyt innostaa on tulevat pentusuunnitelmat. Itsellä pentukuume on noussut semmoisiin lukemiin jottei enään malttaisi edes odottaa. Huomaan pläräileväni pentuilmoja ja jopa ihan olen harkinnut ottaa jonkun ihan toisen rotuisen tähän joukon jatkoksi. Harkinta luultavasti jää harkinnaksi ja siirtyy jonnekin tulevaisuuteen kuitenkin. Rotu mikä kiinnostaa en tunne siitä sukuja enkä muutakaan tarpeeksi hyvin uskaltaisin lähteä ostamaan ihan sikaa säkissä. Se ei nyt oikein innosta. Toisaalta dobberi on ollut minulle se rotu. Ainakin näissä omissa koirissa puutteista huolimatta ollut ihan tarpeeksi koiraa minulle. Ja myös helpottaa kun tietää riskit mitä rodussa on. Eli tiedät jo valmiiksi mitä saattaa olla edessä.
Toki odotusta lisää vielä kunnon treenikelien paluu. Tuolla loskassa ja kylmässä on epämiellyttävä treeniä. Eli kylmänarkana ihmisenä treenit näillä keleillä jää pikatottiksiin tai ihan vain keittiö hömppään. Kovasti jo tekisi mieli jäljelle ja tottikentälle touhuamaan räyhäreeneistä puhumattakaan. Johan tässä on jo aika kauan lomailtu ja lusmuiltu. :)
Oikeastaan ainut järkevä treeninpoikanen kuukausiin oli täällä pidetty Timo Helysen IPO seminaari johon Doriksen kanssa osallistuttiin. Koira toki ei ihan huippukuosissa ollut pitkän tauon jälkeen myös äidin kanssa oteltu painimatsi oli jälkensä jättänyt. Paikat oli koiralla vähän kipiänä. Mutta kaikesta huolimatta mukavaa oli niin koiralla kuin minullakin. Treenikärpänen puraisi uudestaan ja nyt ei oikein malttaisi odottaa jatkoa. Oli myös virkistävä nähdä taas ihan erityyppinen kouluttaja sekä uusia koiria. Tuommoiset koulutustilaisuudet on aina antoisia. Vinkkejä saa mukavasti itsellekin omaa koiraa varten muiden treenejä seuratessa.
Toinen asia mikä jaksaa nyt innostaa on tulevat pentusuunnitelmat. Itsellä pentukuume on noussut semmoisiin lukemiin jottei enään malttaisi edes odottaa. Huomaan pläräileväni pentuilmoja ja jopa ihan olen harkinnut ottaa jonkun ihan toisen rotuisen tähän joukon jatkoksi. Harkinta luultavasti jää harkinnaksi ja siirtyy jonnekin tulevaisuuteen kuitenkin. Rotu mikä kiinnostaa en tunne siitä sukuja enkä muutakaan tarpeeksi hyvin uskaltaisin lähteä ostamaan ihan sikaa säkissä. Se ei nyt oikein innosta. Toisaalta dobberi on ollut minulle se rotu. Ainakin näissä omissa koirissa puutteista huolimatta ollut ihan tarpeeksi koiraa minulle. Ja myös helpottaa kun tietää riskit mitä rodussa on. Eli tiedät jo valmiiksi mitä saattaa olla edessä.