Vaikka nyt näin perjantain kunniaksi lyö kohtuullisen tyhjää voisin koittaa jotain tännekin vaihteeksi raapustella. :)
Välillä tulee mietittyä miksi ihmeessä olen koiria itselleni ottanut. Vaikka kuinka olisit väsynyt on karvaiset lenkitettävä ym. velvollisuudet hoidettava. Vapaa ajan ongelmia ei ole ikinä kun koirailu vie kaiken luppoajan. Joka paikasta on aina kiire kotiin koska koirat odottavat. Töiden jälkeen poden huonoa omatuntoa jos ilman koiria jonnekin lähden. Ovathan reppanat olleet jo pitkän päivän kahdestaan kotona. Mahtavaa on myös viikonloppu aamuisin herätä ennen kukonrääkäisyä karvaisen vekkarin toimesta. Vekkari kyllä painelee takaisin nukkumaan kun sinut on saanut jalkeille. Matkoista voi suurimmaksi osaksi vain haaveilla jos kyseessä ei ole autoreissu jonne koiratkin voi ottaa mukaan. Jos kuitenkin reissuun päätät lähteä on hoitopaikkojen ym järjestely työlästä ja huoli koirista valtava. Rahaa koiraharrastukseen saa myös uppoamaan uskomattomia määriä. Koiran sairastuminen, loukkaantuminen tai koirasta luopuminen tuottaa myös ääretöntä surua ja huolta. Miksi ihmeessä siis pidän koiria ja aina vain uusia sukupolvia karvaisia saapuu tupaan?
Varmasti osaksi on kyse ihan elämäntavasta ja tottumuksesta. Olenhan itse syntynyt jo koiraperheeseen. Olen pari koiratonta vuotta viettänyt elämässäni ja koko koirattoman ajan kaipasin karvaista ystävää touhuamaan arjessa mukana. Vaikka minulla tuolloin oli kissa ei se ikinä koiran paikkaa täyttänyt. Kuka muu kuin koirasi voi olla aina onnellinen sinun kotiin tulosta. Vaikka olisit vain roskapussin ulos vienyt on karvaiset riemuissaan paluustani. Koirat jaksavat aina myös lohduttaa käpertymällä viereen jos mieli on maassa. Saavat myös hölmöillä tempauksillaan sinut nauramaan kaikkein paskamaisimman päivän aikana. Ilman koiria tuskin talvisin poistuisin kuin pakkotilanteissa sisätiloista. Koirien kanssa on pakko ulkoilla satoi tai paistoi. Koirat ovat mukana arjen kaikissa touhuissa ne ovat tutkimassa paikkoja kun siivoat, aivan varmasti ovat apukokkeina kun teet ruokaa, käpertyvät viereesi nukkumaan kun katselet telkkaria, luet kirjaa tai vaikka kirjoittelet blogia, toimivat myös apuvoimina lasten viihdyttämisessä, ovat harrastuskavereitani ja varmasti jos luvan saavat toimivat myös lämpötyynyinä öisin vieressäni. Koirat ovat siis osa niin arkea jotta tuskin ilman niitä osaisin edes elää. Koirien kautta olen myös saanut paljon ystäviä ja monia ikimuistoisia kokemuksia. Paljosta olen siis kiitollinen karvaisilleni.
Välillä tulee mietittyä miksi ihmeessä olen koiria itselleni ottanut. Vaikka kuinka olisit väsynyt on karvaiset lenkitettävä ym. velvollisuudet hoidettava. Vapaa ajan ongelmia ei ole ikinä kun koirailu vie kaiken luppoajan. Joka paikasta on aina kiire kotiin koska koirat odottavat. Töiden jälkeen poden huonoa omatuntoa jos ilman koiria jonnekin lähden. Ovathan reppanat olleet jo pitkän päivän kahdestaan kotona. Mahtavaa on myös viikonloppu aamuisin herätä ennen kukonrääkäisyä karvaisen vekkarin toimesta. Vekkari kyllä painelee takaisin nukkumaan kun sinut on saanut jalkeille. Matkoista voi suurimmaksi osaksi vain haaveilla jos kyseessä ei ole autoreissu jonne koiratkin voi ottaa mukaan. Jos kuitenkin reissuun päätät lähteä on hoitopaikkojen ym järjestely työlästä ja huoli koirista valtava. Rahaa koiraharrastukseen saa myös uppoamaan uskomattomia määriä. Koiran sairastuminen, loukkaantuminen tai koirasta luopuminen tuottaa myös ääretöntä surua ja huolta. Miksi ihmeessä siis pidän koiria ja aina vain uusia sukupolvia karvaisia saapuu tupaan?
Varmasti osaksi on kyse ihan elämäntavasta ja tottumuksesta. Olenhan itse syntynyt jo koiraperheeseen. Olen pari koiratonta vuotta viettänyt elämässäni ja koko koirattoman ajan kaipasin karvaista ystävää touhuamaan arjessa mukana. Vaikka minulla tuolloin oli kissa ei se ikinä koiran paikkaa täyttänyt. Kuka muu kuin koirasi voi olla aina onnellinen sinun kotiin tulosta. Vaikka olisit vain roskapussin ulos vienyt on karvaiset riemuissaan paluustani. Koirat jaksavat aina myös lohduttaa käpertymällä viereen jos mieli on maassa. Saavat myös hölmöillä tempauksillaan sinut nauramaan kaikkein paskamaisimman päivän aikana. Ilman koiria tuskin talvisin poistuisin kuin pakkotilanteissa sisätiloista. Koirien kanssa on pakko ulkoilla satoi tai paistoi. Koirat ovat mukana arjen kaikissa touhuissa ne ovat tutkimassa paikkoja kun siivoat, aivan varmasti ovat apukokkeina kun teet ruokaa, käpertyvät viereesi nukkumaan kun katselet telkkaria, luet kirjaa tai vaikka kirjoittelet blogia, toimivat myös apuvoimina lasten viihdyttämisessä, ovat harrastuskavereitani ja varmasti jos luvan saavat toimivat myös lämpötyynyinä öisin vieressäni. Koirat ovat siis osa niin arkea jotta tuskin ilman niitä osaisin edes elää. Koirien kautta olen myös saanut paljon ystäviä ja monia ikimuistoisia kokemuksia. Paljosta olen siis kiitollinen karvaisilleni.