Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta.
Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo viedä ulos leikkimään ja lenkille. Sitä jaksetaan koulutella (makupalan voimalla tekee mitä vain) ja sen kanssa on lasten helppo olla kun muori jaksaa touhuta ja kuunteleekin lapsia sen verran jotta uskaltaa heidät keskenään uloskin laskea. Muori on äärettömän hyvä ja mukava lapsiperheen koira.
Nuorempi koirista on hieman toisenlainen. Tämä koira ei niin vieraista välitä oli kyse aikuisista tai lapsista. Ei ole millään lailla vihainen, mutta koiralle riittää jotta käy nuuskaisemassa vieraita sen jälkeen tulee nukkumaan joko minun tai mieheni jalkoihin. Ei käy kerjäämässä rapsutuksia vierailta saattaa jopa mennä muualle nukkumaan jos vieraat yrittävät silitellä ellei itse ole sattumalta viereen tullut. Halailusta ei tykkää lainkaan. Koiraa on jouduttu kieltämään ettei kotona riehuvien lasten leikkeihin saa mennä mukaan kun on niin raju. Nykyään ei edes yritä leikkeihin mukaan. Minä ja mieheni voimme koiraa räplätä niin paljon kuin haluamme, mutta lasten seurassa koira ei niin viihdy. Siirtyy yleensä pois ellei itse ole tullut rapsutettavaksi. Samalla kuitenkin tämä koira käy iltaisin tarkistamassa jotta lapset nukkuvat ja jos jostain itku kuuluu on ensimmäisenä paikalla katsomassa mikä on hätänä. Tätä koiraa lapset eivät vie ulos koska se ei lapsia tottele ja saattaa kiihtyä tilanteissa hyvin nopeasti. Kaikesta huolimatta tämäkin koira on minun mielestä hyvä perhekoira. Koira tietää paikkansa ja lapset kunnioittavat koiraa niin kuin se lapsia.
Onko perhekoiralla oikeus olla tuollainen? Minun mielestä kyllä. Minusta koiran ei tarvitse tykätä vieraiden ihmisten koskemisesta tai tykätä olla lasten leluna. Vihainen ei saa olla, mutta ei koiran tarvitse kaikkien kaveri olla. Minusta pitää kunnioittaa myös tämmöistä luonnetta koiralla ja antaa koiralle se tila mitä tarvitsee. Meillä ainakin lapset ovat tajunneet ihan hyvin jotta vanhemman koiran kanssa saa leikkiä, halailla ja riehua. Nuoremman ei. Nuorempaa voi silitellä toki, mutta jos koira menee pois sitä ei lähdetä seuraamaan ja pakottamaan rapsutettavaksi. Miksi koiran pitäisi olla lasten lelu tai leikkikaveri? Tai miksi sen pitäisi kaikkia ihmisiä rakastaa? Enhän minäkään näin tee.
Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo viedä ulos leikkimään ja lenkille. Sitä jaksetaan koulutella (makupalan voimalla tekee mitä vain) ja sen kanssa on lasten helppo olla kun muori jaksaa touhuta ja kuunteleekin lapsia sen verran jotta uskaltaa heidät keskenään uloskin laskea. Muori on äärettömän hyvä ja mukava lapsiperheen koira.
Nuorempi koirista on hieman toisenlainen. Tämä koira ei niin vieraista välitä oli kyse aikuisista tai lapsista. Ei ole millään lailla vihainen, mutta koiralle riittää jotta käy nuuskaisemassa vieraita sen jälkeen tulee nukkumaan joko minun tai mieheni jalkoihin. Ei käy kerjäämässä rapsutuksia vierailta saattaa jopa mennä muualle nukkumaan jos vieraat yrittävät silitellä ellei itse ole sattumalta viereen tullut. Halailusta ei tykkää lainkaan. Koiraa on jouduttu kieltämään ettei kotona riehuvien lasten leikkeihin saa mennä mukaan kun on niin raju. Nykyään ei edes yritä leikkeihin mukaan. Minä ja mieheni voimme koiraa räplätä niin paljon kuin haluamme, mutta lasten seurassa koira ei niin viihdy. Siirtyy yleensä pois ellei itse ole tullut rapsutettavaksi. Samalla kuitenkin tämä koira käy iltaisin tarkistamassa jotta lapset nukkuvat ja jos jostain itku kuuluu on ensimmäisenä paikalla katsomassa mikä on hätänä. Tätä koiraa lapset eivät vie ulos koska se ei lapsia tottele ja saattaa kiihtyä tilanteissa hyvin nopeasti. Kaikesta huolimatta tämäkin koira on minun mielestä hyvä perhekoira. Koira tietää paikkansa ja lapset kunnioittavat koiraa niin kuin se lapsia.
Onko perhekoiralla oikeus olla tuollainen? Minun mielestä kyllä. Minusta koiran ei tarvitse tykätä vieraiden ihmisten koskemisesta tai tykätä olla lasten leluna. Vihainen ei saa olla, mutta ei koiran tarvitse kaikkien kaveri olla. Minusta pitää kunnioittaa myös tämmöistä luonnetta koiralla ja antaa koiralle se tila mitä tarvitsee. Meillä ainakin lapset ovat tajunneet ihan hyvin jotta vanhemman koiran kanssa saa leikkiä, halailla ja riehua. Nuoremman ei. Nuorempaa voi silitellä toki, mutta jos koira menee pois sitä ei lähdetä seuraamaan ja pakottamaan rapsutettavaksi. Miksi koiran pitäisi olla lasten lelu tai leikkikaveri? Tai miksi sen pitäisi kaikkia ihmisiä rakastaa? Enhän minäkään näin tee.