Varttihurrin päivityksiä

Meidän aika antennikorvakoira Kamin kanssa päättyi. Matkustin viime perjantaina Kamin kanssa Budabestiin saattamaan hänet omistajiensa luokse. Meinasin itse myöhästyä koneesta kun koiran kuljetusta lentokoneeseen odottelin. Hermoilin aivan kamalasti, että koira on varmasti oikeassa koneessa. Pelkäsin että koiralle jotain lennon aikana tapahtuu, mutta koira sekä minä pääsimme yhtenä kappaleena perille. Ok Budabestissa en melkein löytänyt koiraa kun en tajunnut heidän laittavan koiraa bokseineen matkatavaraliukuhihnalle pyörimään. Olikin pienoinen yllätys kun Kami laatikkoineen hihnalla pyöri ja minä olen odottamassa koiraa erikoismatkatavara luovuksessa.  Kami oli vähän hämillään kun omistajat tapasimme. Kovasti etsi minusta turvaa ja laittoi päätä syliin. Vaikka kuinka yritin olla asiallinen, käydä kaikki paperiasiat läpi ja olla ihan kauheasti tunteilematta rupesin itkemään kun koiran oli aika lähteä. Yritin olla kiintymättä koiraan kun tiesin että se ei voi meille jäädä. Eihän

Timo Helynen oli taas meitä kouluttamassa täällä kuun vaihteessa. Tämän treeniviikonlopun aihe oli minulle hyvin selvä. Nyt pitää selvittää mistä meidän pitkäliike ongelma johtuu. Eli siis kovan selostamisen ja ihmettelyn jälkeen koira autosta kentälle ja kokeillaan mitä tapahtuu. Alkujumpan jälkeen alettiin tositoimiin ja pitkäliike num1 lähti käyntiin. Koira lähti taas hyvin, mutta puru oli kovin varovainen voi sanoa jotta surkea. Argh... Noh uudestaan lyhyemmältä matkalta ja taas sama homma. Kovin tuntui epätodelliselta ja toivottomalta tuona hetkenä. Mikä hitto voi olla jotta muuten koira toimii hyvin, mutta tässä näin takkuaa. Parin yrityksen jälkeen yhtäkkiä Timo huudahti Marinka katsos tätä. Timo seisoi aivan koiran edessä ja nosti pampun ilmaan hihaa liikuttamatta. Mitä teki Doris? Noh Doris laittoi silmät kiinni eikä hyökännyt. Seuraava kysymys olikin Timolta onko tätä harjoiteltu? Öööö ei taideta olla. Koira siis osaa hyökätä ongelmitta kun hihasta tulee pieni liike