Varttihurrin päivityksiä

Nimittäin pidin päätökseni ja lähdin treenaamaan. Minulle tyypilliseen tapaan ei sitten mitään mini treenejä vaan koko ABC käytiin läpi. Kotoa lähdin hyvällä fiiliksellä ja koirakin oli ihan kivassa sähinässä. Kävin tekemässä jäljen. Ensimmäistä kertaa ajattelin jättää paalun ja alun tyhjäksi palkka vasta vähän matkan päähän. Halusin katsoa osaako koira paalulta lähteä. Muuten oli tarkoitus tehdä vain paljon kulmia jotta niihin saa lisää tarkkuuta. Jälki jäi vanhenemaan ja tehtiin pienet tottikset. Ei olisi ehkä kannattanut ei mennyt kuin elokuvissa tämä treeni. Noudot meni suht ok. Mitä nyt koira hukkasi joo luit ihan oikein HUKKASI ison noutokapulan tasamaanoudossa. Niin ja ihan tasaisella nurmikentällä jossa lyhyt nurmi. -_- Ei siinä jatkettiin harjoituksia. Jääviin tai jäävään istumiseen tämä treeni sitten tyssäsi. Saimme aikaiseksi aikamoisen tahtojen taistelun siitä kuuluuko koiran istua vai ei kun käsky käy. Voinette arvata ettei kummallakaan kovin mukavat fiilikset ollut tuo

Tällä kertaa päivitysten puuttumisen syynä ei ole kirjoittajan laiskuus vaan tämä rakas läppärini. Tai läppärihän on suht uusi ja hyväkin, MUTTA tää Windows 8 on syvältä jostain ja katkaisee wifi-yhteyden jatkuvasti. Minun hermorakenne ja tökkivä, hidasteleva, pätkivä kone ei ole hyvä yhdistelmä. Harvoin tunnen semmoista raivoa konetta kohtaan kuin viime viikkoina tätä vekotinta. Päätin siis hylätä vekottimen laatikkoon ennen kuin hajoitan sen raivonpuuskassa. Mutta asiaan tai lähinnä höpinään. Jos totta puhutaan koirarintamalla emme ole tehneet oikeastaan mitään. Kaikista hyvistä ja pyhistä lupauksista huolimatta olen jälleen lusmuillut. No näön vuoksi pari noutotreeniä otettu. Muuten vain siirretty treenaamista huomiselle jota ei ikinä tullut. Paitsi nyt huomenna... Nyt on ihan oikeasti pakko jo olla urhea ja lähteä kentälle. Hyvähän sitä on kokeeseen menosta haaveilla ja nähdä unia treenaamisesta, suunnitella treenit ja ei sitten ihan oikeasti tee asioille mitään. Olen laiska, ole

On se kumma miten koulutuksessa tehdyt virheet aina ja tarkoitan todella aina palaavat kummittelemaan nykyhetkenä. Meillä isoin ongelma joka vaikuttaa jatkuvasti ja monessa paikassa on meidän keskinäinen konflikti. Koira ottaa minusta painetta joka sitten näkyy aikalailla tekemisessä. Jotenkin on lohdutonta kun minä itse olen se ainut pelottava mörkö omalle koiralleni. Talvella ja vieläkin olemme painineet nouto ongelman parissa. Tämän ongelman juuret juontaa tähän samaiseen konfliktiin. En edes muista mitä joskus muinoin tein, mutta lopputulos oli se että koira ei uskaltanut kapulaa minulle enään tuoda. Tiputti metrin päähän josta hätäisesti teki luoksetulon lähes piestyn näköisenä. Tässä olikin sitten pohtimista miten tämä korjataan. Miten saan kapulasta taas kivan jutun ja miten ihmeessä saan koirani tuomaan kapulan minulle asti. Noutoa ja kapulan pitoa olemme sitten harjoitelleet kivan, namin, leikin ja kaiken mukavan kautta. Edistystä tullut paljon, mutta jösses on ollut mi