Siirry pääsisältöön

Tein sen...


Nimittäin pidin päätökseni ja lähdin treenaamaan. Minulle tyypilliseen tapaan ei sitten mitään mini treenejä vaan koko ABC käytiin läpi. Kotoa lähdin hyvällä fiiliksellä ja koirakin oli ihan kivassa sähinässä. Kävin tekemässä jäljen. Ensimmäistä kertaa ajattelin jättää paalun ja alun tyhjäksi palkka vasta vähän matkan päähän. Halusin katsoa osaako koira paalulta lähteä. Muuten oli tarkoitus tehdä vain paljon kulmia jotta niihin saa lisää tarkkuuta. Jälki jäi vanhenemaan ja tehtiin pienet tottikset. Ei olisi ehkä kannattanut ei mennyt kuin elokuvissa tämä treeni. Noudot meni suht ok. Mitä nyt koira hukkasi joo luit ihan oikein HUKKASI ison noutokapulan tasamaanoudossa. Niin ja ihan tasaisella nurmikentällä jossa lyhyt nurmi. -_- Ei siinä jatkettiin harjoituksia. Jääviin tai jäävään istumiseen tämä treeni sitten tyssäsi. Saimme aikaiseksi aikamoisen tahtojen taistelun siitä kuuluuko koiran istua vai ei kun käsky käy. Voinette arvata ettei kummallakaan kovin mukavat fiilikset ollut tuon treenin jälkeen, mutta istui se lopulta.

Lähdimme jäljelle ja koira lähti erinomaisen hyvin paalulta. Jäljesti oikein hyvin ja ensimmäinen kulma oli mainio. Tämän jälkeen koko jälki olikin ihan paskaa kirjaimellisesti. Pellolta löytyi ilmeisesti peuran paskaa jota oli paljon mukavampi mutustella ja jäljestellä kuin sitä minun tekemää. Tähän loppui minun huumori totaalisesti. Teki mieli tehdä koirasta karvakaulus takkiin ja vaihtaa koiraharrastus vaikka pitsinnypläykseen. Olin täynnä pyhää raivoa joten jälki päättyi siihen ja koira autoon.

Mietin hetken pakkaanko kamat kasaan ja suuntaan kotiin vai jäänkö vielä purutreeneihin. Päätin kaikesta huolimatta jäädä. Mukava seura varmasti parantaisi hieman oloa. Onneksi jäin. Purut meni oikein hyvin. Ei varmasti vähiten siksi jotta koira oli kiukkuinen kuin ampiainen ja sai hyvin purettua kiukun sitten ihan oikeaan osoitteeseen. Onnistuneiden purujen jälkeen teimme vielä uuden kierroksen tottista ja toisen helpohkon jäljen. Tottis meni oikein kivasti ja jälki tyydyttävästi. Ei jäljestänyt niin kuin osaa, mutta jäljesti kuitenkin onnistuneesti loppuun saakka. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä fiilis jäi.

Tänä aamuna päätin sitten lähteä uusiksi. Kävin tallomassa jäljen ja sitten tottiskentälle. Tottikset meni todella kivasti ja meillä oli mukavaa. Koira istui ja teki muutenkin niin kuin normisti. Erinomainen treeni siin. Kivat hyvänmielen todet. Täällä pieni video https://www.youtube.com/watch?v=PHALahdexzQ

Jälki olikin sitten taas jotain ihan kamalaa. En nyt oikein tiedä miksi jäljellä tökkii noin pahasti. Koiralla ei oikein ole motivaatiota jälkeen yhtään. Nyt on taas mietintämyssy päässä ja pohdin mitä pitää tehdä toisin tai mitä pitäisi yleensä treenata. Huomenaamulla taas jälkeä tamppaamaan jospa se sitten kulkisi...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä...

Tyyne

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin...

Vuosi 2020 jaksamisen rajoilla

Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna. Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat. Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.   Doris ...