Siirry pääsisältöön

Tein sen...


Nimittäin pidin päätökseni ja lähdin treenaamaan. Minulle tyypilliseen tapaan ei sitten mitään mini treenejä vaan koko ABC käytiin läpi. Kotoa lähdin hyvällä fiiliksellä ja koirakin oli ihan kivassa sähinässä. Kävin tekemässä jäljen. Ensimmäistä kertaa ajattelin jättää paalun ja alun tyhjäksi palkka vasta vähän matkan päähän. Halusin katsoa osaako koira paalulta lähteä. Muuten oli tarkoitus tehdä vain paljon kulmia jotta niihin saa lisää tarkkuuta. Jälki jäi vanhenemaan ja tehtiin pienet tottikset. Ei olisi ehkä kannattanut ei mennyt kuin elokuvissa tämä treeni. Noudot meni suht ok. Mitä nyt koira hukkasi joo luit ihan oikein HUKKASI ison noutokapulan tasamaanoudossa. Niin ja ihan tasaisella nurmikentällä jossa lyhyt nurmi. -_- Ei siinä jatkettiin harjoituksia. Jääviin tai jäävään istumiseen tämä treeni sitten tyssäsi. Saimme aikaiseksi aikamoisen tahtojen taistelun siitä kuuluuko koiran istua vai ei kun käsky käy. Voinette arvata ettei kummallakaan kovin mukavat fiilikset ollut tuon treenin jälkeen, mutta istui se lopulta.

Lähdimme jäljelle ja koira lähti erinomaisen hyvin paalulta. Jäljesti oikein hyvin ja ensimmäinen kulma oli mainio. Tämän jälkeen koko jälki olikin ihan paskaa kirjaimellisesti. Pellolta löytyi ilmeisesti peuran paskaa jota oli paljon mukavampi mutustella ja jäljestellä kuin sitä minun tekemää. Tähän loppui minun huumori totaalisesti. Teki mieli tehdä koirasta karvakaulus takkiin ja vaihtaa koiraharrastus vaikka pitsinnypläykseen. Olin täynnä pyhää raivoa joten jälki päättyi siihen ja koira autoon.

Mietin hetken pakkaanko kamat kasaan ja suuntaan kotiin vai jäänkö vielä purutreeneihin. Päätin kaikesta huolimatta jäädä. Mukava seura varmasti parantaisi hieman oloa. Onneksi jäin. Purut meni oikein hyvin. Ei varmasti vähiten siksi jotta koira oli kiukkuinen kuin ampiainen ja sai hyvin purettua kiukun sitten ihan oikeaan osoitteeseen. Onnistuneiden purujen jälkeen teimme vielä uuden kierroksen tottista ja toisen helpohkon jäljen. Tottis meni oikein kivasti ja jälki tyydyttävästi. Ei jäljestänyt niin kuin osaa, mutta jäljesti kuitenkin onnistuneesti loppuun saakka. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä fiilis jäi.

Tänä aamuna päätin sitten lähteä uusiksi. Kävin tallomassa jäljen ja sitten tottiskentälle. Tottikset meni todella kivasti ja meillä oli mukavaa. Koira istui ja teki muutenkin niin kuin normisti. Erinomainen treeni siin. Kivat hyvänmielen todet. Täällä pieni video https://www.youtube.com/watch?v=PHALahdexzQ

Jälki olikin sitten taas jotain ihan kamalaa. En nyt oikein tiedä miksi jäljellä tökkii noin pahasti. Koiralla ei oikein ole motivaatiota jälkeen yhtään. Nyt on taas mietintämyssy päässä ja pohdin mitä pitää tehdä toisin tai mitä pitäisi yleensä treenata. Huomenaamulla taas jälkeä tamppaamaan jospa se sitten kulkisi...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä

Rodun turmio

Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää? Rodun turmio! Miten korvat

Mikä on hyvä perhekoira?

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo