Siirry pääsisältöön

Tein sen...


Nimittäin pidin päätökseni ja lähdin treenaamaan. Minulle tyypilliseen tapaan ei sitten mitään mini treenejä vaan koko ABC käytiin läpi. Kotoa lähdin hyvällä fiiliksellä ja koirakin oli ihan kivassa sähinässä. Kävin tekemässä jäljen. Ensimmäistä kertaa ajattelin jättää paalun ja alun tyhjäksi palkka vasta vähän matkan päähän. Halusin katsoa osaako koira paalulta lähteä. Muuten oli tarkoitus tehdä vain paljon kulmia jotta niihin saa lisää tarkkuuta. Jälki jäi vanhenemaan ja tehtiin pienet tottikset. Ei olisi ehkä kannattanut ei mennyt kuin elokuvissa tämä treeni. Noudot meni suht ok. Mitä nyt koira hukkasi joo luit ihan oikein HUKKASI ison noutokapulan tasamaanoudossa. Niin ja ihan tasaisella nurmikentällä jossa lyhyt nurmi. -_- Ei siinä jatkettiin harjoituksia. Jääviin tai jäävään istumiseen tämä treeni sitten tyssäsi. Saimme aikaiseksi aikamoisen tahtojen taistelun siitä kuuluuko koiran istua vai ei kun käsky käy. Voinette arvata ettei kummallakaan kovin mukavat fiilikset ollut tuon treenin jälkeen, mutta istui se lopulta.

Lähdimme jäljelle ja koira lähti erinomaisen hyvin paalulta. Jäljesti oikein hyvin ja ensimmäinen kulma oli mainio. Tämän jälkeen koko jälki olikin ihan paskaa kirjaimellisesti. Pellolta löytyi ilmeisesti peuran paskaa jota oli paljon mukavampi mutustella ja jäljestellä kuin sitä minun tekemää. Tähän loppui minun huumori totaalisesti. Teki mieli tehdä koirasta karvakaulus takkiin ja vaihtaa koiraharrastus vaikka pitsinnypläykseen. Olin täynnä pyhää raivoa joten jälki päättyi siihen ja koira autoon.

Mietin hetken pakkaanko kamat kasaan ja suuntaan kotiin vai jäänkö vielä purutreeneihin. Päätin kaikesta huolimatta jäädä. Mukava seura varmasti parantaisi hieman oloa. Onneksi jäin. Purut meni oikein hyvin. Ei varmasti vähiten siksi jotta koira oli kiukkuinen kuin ampiainen ja sai hyvin purettua kiukun sitten ihan oikeaan osoitteeseen. Onnistuneiden purujen jälkeen teimme vielä uuden kierroksen tottista ja toisen helpohkon jäljen. Tottis meni oikein kivasti ja jälki tyydyttävästi. Ei jäljestänyt niin kuin osaa, mutta jäljesti kuitenkin onnistuneesti loppuun saakka. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä fiilis jäi.

Tänä aamuna päätin sitten lähteä uusiksi. Kävin tallomassa jäljen ja sitten tottiskentälle. Tottikset meni todella kivasti ja meillä oli mukavaa. Koira istui ja teki muutenkin niin kuin normisti. Erinomainen treeni siin. Kivat hyvänmielen todet. Täällä pieni video https://www.youtube.com/watch?v=PHALahdexzQ

Jälki olikin sitten taas jotain ihan kamalaa. En nyt oikein tiedä miksi jäljellä tökkii noin pahasti. Koiralla ei oikein ole motivaatiota jälkeen yhtään. Nyt on taas mietintämyssy päässä ja pohdin mitä pitää tehdä toisin tai mitä pitäisi yleensä treenata. Huomenaamulla taas jälkeä tamppaamaan jospa se sitten kulkisi...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nälkä ja odotus

No tuossa otsikossa se meidän elämän nykyinen sisältö tulikin hyvin selväksi. Vuorokausia on nyt takana 54 Doris on pyöristynyt hurjasti ja nälkä on järkyttävä. Itse asiassa meinasin eilen pyörtyä kun  puntari näytti 39kg eli 9 kiloa tullut painoa lisää. Ruoan etsinnässä on otettu kaikki keinot käyttöön enään ei lupia kysellä vaan ihan häikäilemättä viedään pöydiltä ja jopa lautasilta kaikki mikä irti lähtee. Jopa salaatti ja hampurilaispaperit ulkoa tekee kauppansa joka hassua koska Doris ei ikinä ole mitään ulkoa napsinut. Omituinen dobermanni siis. Jotta kukaan ei nyt mieltään pahoita koiran huonosta ruokinnasta kyllä sille ihan koirille sopivaa ravintoakin tarjotaan. Kerjäämistä lukuunottamatta haluaisi tuo vaan nukkua. Ulkoillessa huomaa muutoksen enään ei Doris juokse reikäpäisenä eikä oikein pystykään ja välttelee rajuimpia törmäysleikkejä Tyynen kanssa. Tyyneä tämä uusi tylsä Doris harmittaa vietävästi ja turhautuminen riehukaverin puutteesta näkyy pienenä kiusantekona ja h...

Ongelma paikallistettu ja muita uutisia

Timo Helynen oli taas meitä kouluttamassa täällä kuun vaihteessa. Tämän treeniviikonlopun aihe oli minulle hyvin selvä. Nyt pitää selvittää mistä meidän pitkäliike ongelma johtuu. Eli siis kovan selostamisen ja ihmettelyn jälkeen koira autosta kentälle ja kokeillaan mitä tapahtuu. Alkujumpan jälkeen alettiin tositoimiin ja pitkäliike num1 lähti käyntiin. Koira lähti taas hyvin, mutta puru oli kovin varovainen voi sanoa jotta surkea. Argh... Noh uudestaan lyhyemmältä matkalta ja taas sama homma. Kovin tuntui epätodelliselta ja toivottomalta tuona hetkenä. Mikä hitto voi olla jotta muuten koira toimii hyvin, mutta tässä näin takkuaa. Parin yrityksen jälkeen yhtäkkiä Timo huudahti Marinka katsos tätä. Timo seisoi aivan koiran edessä ja nosti pampun ilmaan hihaa liikuttamatta. Mitä teki Doris? Noh Doris laittoi silmät kiinni eikä hyökännyt. Seuraava kysymys olikin Timolta onko tätä harjoiteltu? Öööö ei taideta olla. Koira siis osaa hyökätä ongelmitta kun hihasta tulee pieni liike...

Nokka pystyssä koira

Edellisessä kirjoituksessa jo muutamalla sanalla mainitsin meidän Doriksen luonteesta. Doris on aina ollut vähän erilainen lapsi kun vertaa muihin dobbereihini. Meillä on kaikki muut olleet sosiaalisia, todella avoimia ihmisille, rakastaneet rapsutuksia ja kaikkia ihmisiä. Dorishan on täysin yhden ihmisen koira ja eikä mitenkään mikään pusuhalikoira ole ollut ikinä kenellekään muulle kuin minulle. Jos ei nyt itse ole jostain kumman syystä äärettömän rakastavalla tuulella. Tällöin rakkautta saa osakseen koko perhe en vain minä. Muuten muut saavat tyytyä hännän heilautukseen, pikaiseen pusuun ja joskus mieheni jopa pieneen onnen rouhaisuun persuksista kun töistä tulee kotiin. Mieheni on sentään saanut jo ylennyksen varakainaloksi nukkumista varten jos minä en ole paikalla. Minua naurattaakin mieheni lausahdukset "Tuo on koira on kyllä niin leuhka" tai "Kato taas se nokka pystyssä koira mököttää". Doris on hyvin herkkä tyttö ja kova loukkaantumaan mitä eriskummallisimm...