On se kumma miten koulutuksessa tehdyt virheet aina ja tarkoitan todella aina palaavat kummittelemaan nykyhetkenä. Meillä isoin ongelma joka vaikuttaa jatkuvasti ja monessa paikassa on meidän keskinäinen konflikti. Koira ottaa minusta painetta joka sitten näkyy aikalailla tekemisessä. Jotenkin on lohdutonta kun minä itse olen se ainut pelottava mörkö omalle koiralleni. Talvella ja vieläkin olemme painineet nouto ongelman parissa. Tämän ongelman juuret juontaa tähän samaiseen konfliktiin. En edes muista mitä joskus muinoin tein, mutta lopputulos oli se että koira ei uskaltanut kapulaa minulle enään tuoda. Tiputti metrin päähän josta hätäisesti teki luoksetulon lähes piestyn näköisenä. Tässä olikin sitten pohtimista miten tämä korjataan. Miten saan kapulasta taas kivan jutun ja miten ihmeessä saan koirani tuomaan kapulan minulle asti. Noutoa ja kapulan pitoa olemme sitten harjoitelleet kivan, namin, leikin ja kaiken mukavan kautta. Edistystä tullut paljon, mutta jösses on ollut minulle vaikeaa. On todella vaikea olla menettämättä hermoja, olla kiva ja koittaa vain yrittää uudestaan vaikka ihan kankulle menee. Eli tuossahan tuo syy meidän ongelmaan jo tulikin. Kuskin hermorakenne ja äkkipikaisuus. Koiralle tuppaa olemaan hankalaa ymmärtää tuittupäisen kuskin äkillisiä hermonmenetyksiä. Ongelmia on ollut myös irrotuksessa ja vaikka ja missä...
Koira on aina toiminut puruissa kohtuu hyvin. Mitään isoja ongelmia ei ole ollut koskaan. Hallinta on ollut meille aina helppoa. Ei ole tarvinnut paljon koiralle kertoa jotta minuakin on kuunneltava. Nyt tämä konflikti ongelma on sitten seurannut meitä puruihin ensin irroituksiin ja nyt lähinnä vartiointiin. Tai kyllä koira vartioi oikein hyvin siihen saakka kun minä tulen näköpiiriin tämän jälkeen koira onkin muuttunut epävarmemmaksi ja vilkuilee missä se tuhmakuski luuhailee. Voitte varmaan uskoa, että kovin voittaja fiilikset ei ole hetkeen ollut. Milloinhan minä mahdan oppia niitä koiria kouluttamaan? Olisiko toivoa vielä tämän elämän aikana? -_-
No nyt olemme sitten viimeiset parit treenit yrittäneet korjailla tätä ongelmaa. Tottikset ja lähes kaiken muunkin olemme tehneet viimeisen kuukauden aikana yber positiivisella meiningillä. Ei liinoja, nyppyjä, puuttumista. Pelkkää vireen nostattelua lyhyillä treeneillä ja isoja palkkoja. Näin olen koittanut saamaan koiraa hieman vapautuneemmaksi. Ja tämä on toiminut ihan hyvin. Nyt Doris on muutaman kerran uskaltanut jopa hieman porsastella joka lähinnä huvittaa minua. Puruissa sitten vain toistoa, toistoa ja toistoa... koira lähetetään vartioimaan ja minä kävelen ympäri, ämpäri koskematta, puhumatta lähes tekemättä mitään ja kun Doris jättää minut huomiotta saa purun palkaksi. Hassua tässäkin on jotta Doris nousee treenikavereiden kehuista eikä heistä ota häiriötä lainkaan joten he sitten kehupuolen vielä hetken hoitavat. Onneksi edistystä on tapahtunut paljon. Koira edelleen silmillään välillä seuraa minua, mutta ei käännä päätä eikä pidä taukoa vartioinnissa. Pitää siis olla erinomaisen tyytyväinen. Tässä hieman mallia viime treeneistä:
https://www.youtube.com/watch?v=lO-hhxp4Lgs
Kyllä me tämäkin taas saadaan toimimaan, mutta olisihan se joskus kiva jos niitä omia tekemiä virheitä ei aina tarvitsisi olla korjailemassa. Me jatkamme harjoituksia ja minä yritän pitää hermoni kurissa jatkossa. Ehkä seuraavan koiran kanssa olen asteen fiksumpi ja en ainakaan samoja virheitä jälleen tee.