Viimein ja vihdoin meille on luvassa niitä pentusia. Kauan niitä on suunniteltu ja siirretty milloin mistäkin syystä, että vuodet hurahtaneet ohi aivan huomaamatta. Nyt olikin aika lailla viimeisiä hetkiä koska Doris ei enään mikään pikkutyttö ole ensisynnyttäjäksi. Tämän kirjoituksen lomassa voin sitten vielä onnitella parin päivän päästä 12.9 kuusi vuotta täyttäviä I-pentuja Kia, Milla, Ria, Arvi ja Pomo ja minun omaa kylkiluutani Dorista. Ajatuksia myös sateenkaari sillalle Rikulle ja Kuulle. <3 No mutta niistä pentusista... Eilen kävimme Doriksen kanssa ultrassa ja siellä niitä pieniä sydämmiä löytyi heti muutama. Emme sen enempää lähteneet edes kaivelemaan jos on tarvetta käymme lukumäärää tutkimassa sitten röntgenin kautta. Oma mutu astutuksen onnistumisesta oli hyvin vahva koirassa tapahtuneiden luonteen muutosten ja nyt viime päivinä ulkoisten muutosten myötä, mutta silti en uskaltanut siihen omaan mutuun luottaa. Epäilin näkeväni muutoksia koirassa joita ei ole olemassa v