Näin tavoistani poiketen päätin raapustella jotain ihan muuta. Eli tällä kertaa ei ole tiedossa ihan pelkkää koiraa. Parin viikon hiljaiselo blogimaailmasta johtuu muutosta ja siihen liittyvästä häsellyksestä. Päädyimme kesän lopulla tulokseen jotta entinen asuntomme on armottoman pieni meidän hullulan klaanille. Ok onhan se söpön perhekeskeistä kun 5 henkilöä ja 2 hurttaa on ängettynä pieneen asuntoon. Yksinäistä ei ole ikinä ja perheaikaa on pakko viettää vaikka ei haluaisikaan. Laatuaika yksin tarkoitti lukittautumista vessaan. Aikuisten yhteisestä laatuajasta ei tarvinnut edes haaveilla. :D Erinäisten vaiheiden kautta siis härkää sarvista. Asunto myyntiin ja uutta ihmettelemään. Asunnon myynti meni nopeasti ja uusi torppakin löytyi sukkelaan toki asuntoja kävimme katsomassa useaa (lue kymmeniä) ennen kuin miellyttävä löytyi korkealta Hässelbyn kattojen korkeudelta.
Armottoman pakkaamisen ja tavaran roijaamisen jälkeen alkoi tietenkin pakollinen siivous/remppaus uuteen sekä vanhaan asuntoon. Muuttaminen itsessään on syvältä jostain. En tiedä ketään joka nauttisi tavaran kantamisesta tai laatikkokasojen keskellä elämisestä. Toki useamman muuton kokemuksella alkaa pakkaus ja roijaus menemään jo suht ammattilaisen ottein rutiinille. Mutta voi miten tykkään laittaa uutta kotia kuntoon. Olo on kuin jouluaattona kun laatikkoja availee ja "löytää" tavarat. Hieman hätäisen luonteeni ansiosta tavaroiden purku tapahtuukin suht haipakkaan tahtiin meidän taloudessa. Hiljaa hyvä tulee ei ikinä ole kuulunut sanavarastoon. Onneksi tuo miehenikään ei sieltä rauhallisimmasta päästä ole joten draamoja hidastelusta ei ehdi syntyä.
Uusi kotimme oli pääpiirteittäin hyvässä kunnossa eli mitään suurta ei tarvinnut tehdä. Itseä ei kovasti miellyttänyt hyvin mummomaiset kukkatapetit tai olohuoneessa vallitseva urean värinen pilvitapetti jota somisti ihanat keltaiset kukat. Seinät saivat siis muodonmuutoksen samantien. Pääväreiksi valikoitui tietenkin valkoinen ja musta. Tähän on sitten helppo jotain mausteväriä laitella sekaan fiiliksien mukaan.
Remontin tekeminen lasten ja koirien kanssa on omalla laillaan osoittautunut erilaiseksi. Minusta on hienoa kyllä, että lapsukaiset haluavat osallistua ja tehdä. Perfektionisti joutuu vain välillä hieman pinnistelemään kun asiat ei ehkä menekään ihan oppikirjan mukaan. No mutta on lapset saaneet teippailla ovenpieliä, maalailla pohjia ja mittailla tapetteja. Ovat ihan oikeasti siis olleet myös suureksi avuksi. Karvaiset ystävämme ovat yrittäneet auttaa myös kovasti. Ovat kävelleet tapettirullien päällä, maaliämpärissä ja tehneet lopputarkastuksia jo maalattuihin kohtiin. Avuliaat koiramme joutuivat loppupeleissä maaliläikkien peitteleminä eristyksiin toiseen huoneeseen maalauksen ajaksi. Tapetoinnissa saivat ihmetellä touhua keskelle huonetta siirretyn sohvan päältä.
Kotimme alkaa pikkuhiljaa valmistua. Vielä olisi edessä verhojen ym. pienten sisutusjuttujen metsästystä. Eli sisutuslehdet ja sivustot on ahkerassa käytössä. Pää pullollaan ideoita... Kyllä se tästä taas.
Armottoman pakkaamisen ja tavaran roijaamisen jälkeen alkoi tietenkin pakollinen siivous/remppaus uuteen sekä vanhaan asuntoon. Muuttaminen itsessään on syvältä jostain. En tiedä ketään joka nauttisi tavaran kantamisesta tai laatikkokasojen keskellä elämisestä. Toki useamman muuton kokemuksella alkaa pakkaus ja roijaus menemään jo suht ammattilaisen ottein rutiinille. Mutta voi miten tykkään laittaa uutta kotia kuntoon. Olo on kuin jouluaattona kun laatikkoja availee ja "löytää" tavarat. Hieman hätäisen luonteeni ansiosta tavaroiden purku tapahtuukin suht haipakkaan tahtiin meidän taloudessa. Hiljaa hyvä tulee ei ikinä ole kuulunut sanavarastoon. Onneksi tuo miehenikään ei sieltä rauhallisimmasta päästä ole joten draamoja hidastelusta ei ehdi syntyä.
Uusi kotimme oli pääpiirteittäin hyvässä kunnossa eli mitään suurta ei tarvinnut tehdä. Itseä ei kovasti miellyttänyt hyvin mummomaiset kukkatapetit tai olohuoneessa vallitseva urean värinen pilvitapetti jota somisti ihanat keltaiset kukat. Seinät saivat siis muodonmuutoksen samantien. Pääväreiksi valikoitui tietenkin valkoinen ja musta. Tähän on sitten helppo jotain mausteväriä laitella sekaan fiiliksien mukaan.
Remontin tekeminen lasten ja koirien kanssa on omalla laillaan osoittautunut erilaiseksi. Minusta on hienoa kyllä, että lapsukaiset haluavat osallistua ja tehdä. Perfektionisti joutuu vain välillä hieman pinnistelemään kun asiat ei ehkä menekään ihan oppikirjan mukaan. No mutta on lapset saaneet teippailla ovenpieliä, maalailla pohjia ja mittailla tapetteja. Ovat ihan oikeasti siis olleet myös suureksi avuksi. Karvaiset ystävämme ovat yrittäneet auttaa myös kovasti. Ovat kävelleet tapettirullien päällä, maaliämpärissä ja tehneet lopputarkastuksia jo maalattuihin kohtiin. Avuliaat koiramme joutuivat loppupeleissä maaliläikkien peitteleminä eristyksiin toiseen huoneeseen maalauksen ajaksi. Tapetoinnissa saivat ihmetellä touhua keskelle huonetta siirretyn sohvan päältä.
Kotimme alkaa pikkuhiljaa valmistua. Vielä olisi edessä verhojen ym. pienten sisutusjuttujen metsästystä. Eli sisutuslehdet ja sivustot on ahkerassa käytössä. Pää pullollaan ideoita... Kyllä se tästä taas.