Mistähän sitä oikein aloittaisi. Pitkälti fiilikset on samat kuin syyskuun postauksessa, ehkä tähän voi vielä lisätä lopullisen kyllästymisen jatkuvaan valitukseen ja vaatimiseen eli tämä kuuluisa kun mikään ei riitä. Viime postauksen jälkeen oikeastaan kamelin selkä katkesi.
Välillä jo suunnittelin jaksavani ensi vuoden pakertaa vielä yhdistyksen asioita hoidellen ja kovasti aloitettiin jo suunnittelu vaikka ja minkä suhteen. Valitettavasti se into lopahti lyhyeen. Kun joka asiasta löydetään moitittavaa, tikusta tehdään asiaa ja jos ei muuta niin keksimällä keksitään moitittavaa vie se innon toisille tekemisestä kokonaan. Tulin siihen lopputulokseen, etten halua, pysty enkä jaksa tehdä yhtään mitään rotuyhdistyksen eteen jatkossa. Paljon parempi, että osaavammat astuvat puikkoihin ja ohjaavat yhdistystä haluamaansa suuntaan. Hieman ristiriitaiset fiilikset on tästä päätöksestä. Harmittaa, että muutama asia jäi kesken, mutta suurin tunne on helpotus. Enään ei tarvitse stressata eikä olla porukan sylkykuppina päivästä toiseen. Toki tähän on pakko sanoa vielä kun yhteistyö toimii on tekeminen helppoa ja mukavaakin vaikka aina ei kaikkien asioiden kanssa yksimielisiä ollakaan. Haluankin lähettää kiitokset kuluneesta vuodesta ja yhteistyöstä jalostustoimikunnalle Petra, Hanna, Outi, Soile ja Mia paljon saatiin aikaan vaikka vuosi oli hankala. Jatkakaa samaan malliin! Juho #ilonkautta! Moona, Virva, Kirsi, Hanna, Marika ja Mari yhteistyö teidän kanssa ollut ihanan mutkatonta. Ja viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpinä Petra ja Tarja kiitos nauruista ja tuesta jopa epätoivon hetkinä.
Vuosi kokonaisuudessaan ollut isojen muutosteen vuosi. Aloitimme vuoden ns suurperheenä lapset asuivat kotona ja koiria oli 3. Nyt olemme isännän kanssa kaksin ja koiriakin vain yksi lapset käyvät kyläilemässä. Näin se elämä muuttuu hyvinkin nopeasti. Sopeutuminen on itselle ollut ajoittain hyvinkin hankalaa kun on tottunut siihen, että talo on täynnä porukkaa sekä elämää ja yhtäkkiä on hiljaista kuin huopatossu tehtaalla. Yhden koiran kanssa elämä on ehkä liiankin helppoa ja rehellisyyden nimissä niin kaipaan koirien keskinäisen leikkimisen ja touhuamisen seuraamista äärettömän paljon ja kaipaan mun tyttöjä enemmän kuin osaan pukea sanoiksi. Jotenkin tuommoinen yksinäinen koira on vähän reppana. Ihminen kun ei voi olla se toinen koira ja koirakaveri ikinä.
Kuvat Marina Kärkkäinen
Ollaan me jotain saatu aikaiseksikin tänä vuonna haasteista huolimatta. Pirun korona on sotkenut monet suunnitelmat, mutta osa sentään toteutui. Kesäkuussa pidettiin jo perinteeksi muodostunut Meillon leiri. Kiva porukka, mielettömän hyvät valmentajat, kauniit puitteet ja upea ilma eli ei olisi voinut pyytää enempää. Kiitos kaikille mukana olleille.
Terveyttä on tutkittu tänä vuonnakin ja jotain tulosta ja testiäkin tehty. Eli tässä listaa vuodelta 2020;
Kiitos kaikille aktiivisille omistajille. Olette ihania ilman teitä ei tästä kasvatus hommasta tulisi mitään. Nyt oodotellaan K-pentujen terveystuloksia jännityksellä. Toivottavasti ensi vuosi on kokeiden ja testien suhteen vähän mutkattomampi niin päästäisiin taas ihan tosi toimiin.
Ensi vuodelle on paljon suunnitelmia. Alkuvuodesta olisi tulossa yhteistyöpentue kennel Petremma's:in ja Sari Paanasen kanssa. Emänä tulevassa pentueessa on minun Tyynen sisko Armi eli Africa Ariel. Toivon, että näistä pennuista tulisi yhtä mukavia ja nättejä kuin K-pentue. Ei mitään IGP WM koiria ole luvassa, mutta dobermanneja joilla voi harrastaa ja tahkoa luokkia PK-puolella ja kehtaa viedä näytille näyttelyihin. Mukavia touhukkaita perhekoiria jos ja kun peruskoulutus on kunnossa.
Toinen pentue olisi suunnitteilla kesälle 2021 ihan omalla kennelnimellä, mutta tästä lisää kun asiat varmistuu.
Yritys on siis kääntää katse kohti tulevaa ja positiivista. Jättää tämä vuosi 2020 johonkin mappi ööhön. Kaikesta huolimatta vuosi on raskaudesta huolimatta ollut hyvin opettavainen jos ei muulla lailla niin ainakin tullut itselle hyvin selväksi minkälaiseen kieroiluun ja selkäänpuukotukseen en ikinä halua lähteä mukaan ja minkalaiseksi ihmiseksi en halua muuttua. Ilman yhteistyötä ja avoimuutta ei päästä minnekään.
