Siirry pääsisältöön

Piis änd lööv vaan...

Kun jotain blogiin kirjoittelen on kirjoitukseni minun omia ajatuksia, näkemyksiä. Ei suinkaan mitään absoluuttisia totuuksia. Jokainen mieltää hyvän, kivan, normaalin koiran käsitteen erillä lailla. Koiria hankitaan eri käyttötarkoituksiin ja perheisiin on hyvä jos jokainen itseään miellyttävän karvaturrin jostain löytää. Varmasti kaikissa koirissa on niin hyviä kuin huonojakin ominaisuuksia tätä en ole koskaan kiistänyt. Mutta jos ja kun kirjoittelen blogiini niin kirjoitan tietenkin omista mielipiteistäni ja näkemyksistäni. Niistä ei kenenkään tarvitse loukkaantua. En myöskään ole kenenkään koiraa yksilöinyt tai nimennyt blogissani omia karvaisia lukuunottamatta. Omien koirieni vahvuudet ja heikkoudet tiedän varmasti paremmin kuin kukaan muu. Ja luulen että pystyn koiriani tarkastelemaan ilman vaaleanpunaisia suodattimia. Täydellisiksi en näitä ole koskaan väittänyt vaikka hyvin tärkeitä minulle ovatkin. Koiramaailma on siinä mielessä ihmeellinen paikka jotta aina onnistuu pissimään jonkun aamumuroihin vaikka miten ympäripyöreitä höpöttäisi.






Dobermanni on rotu johon olen hurahtanut aivan täysin. Rotu rotuna miellyttää minua kaikinpuolin. Kuitenkaan rodun sisällä kaikki yksilöt eivät sytytä mitenkään. Itse asiassa aika harvassa on ne koirat jotka itselleni voisin ottaa. Tämä ei tarkoita, että koirat olisivat huonoja vaan sitä että eivät jostain syystä minua miellytä.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset muistaa kun puhutaan koirista ne ovat juuri nimenomaan niitä koiria. Ei koirien elämää hetkauta mitenkään jos joku niiden selkälinjaa, takakulmauksia arvostelee tai luonteesta löytää moitittavaa. Koira ei varmasti korvaansa lotkauta moisille arvosteluille vaan jatkaa elämäänsä edelleen tyytyväisenä koirana. Meidän omistajienkin pitäisi muistaa ettei sen oman karvahousun arvo koirana omana lemmikkinä muutu miksikään vaikka se ei kaikkia miellytäkään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä
Lue lisää

Rodun turmio

Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää? Rodun turmio! Miten korvat
Lue lisää

Mikä on hyvä perhekoira?

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo
Lue lisää