No niin johan tässä tovi vierähtänyt viime päivityksestä. Miten ihmeessä muistan edes osan asioista mistä on pitänyt tänne raapustella?
Missyn pois menon jälkeen tuntui jotta koko perhe masentui. Mikään ei huvittanut ja kaikki tuntui kauhean "tahmaiselta". Viikon tauon jälkeen jatkoimme treenejä Doriksen kanssa, yritimme saada hyvää fiilistä aikaan ja aluksi kaikke menikin hyvin. Syys- lokakuun vaihteessa tilanne muuttui. Saimme välillemme lähes sotatilan. Koira testaili minua minkä ehti ja käyttäytyi kuin vuosikas kakara. Lällätti pitkin kenttiä, teki mitä lystäsi ja korvat roikkuivat päässä vain koristeena. Minullehan tämä aiheutti paniikin koska olin ilmoittanut koiran ensimmäiseen IPO kokeeseen 17.10. Voitte kuvitella fiilikset kun koira lopettaa toimimisen 2 viikkoa ennen koetta. Minussa tämä aiheutti vain kauhua. Olen muutenkin armoton jännittäjä ja nyt tuntui, että kuolen jos kokeeseen menen. Lokakuun alussa Timo Helynen oli jälleen täällä meitä treenaamassa. Purut toimi, tottiksessa koira teki mitä lystäsi. Siitä huolimatta Timo yritti rohkaista kokeeseen menemään. Itse olin toista mieltä. Viimeisellä viikolla saatiin pari onnistumista ja yhdet hyvätkin treenit alle.
No lähdin koiran kanssa kuitenkin kokeeseen odotukset ei ollut kovin korkealla. Herätys klo 5.00 aamulla ja lähtö vähän ennen kello kuutta. Aamu oli todella kylmä pakkasta -4 jäähuuru peitti maan ja sumua oli niin ettei 5 metriä nähnyt eteenpäin. Tässä vaiheessa olin varma että koira ei edes selviä jäljestä. Emmehän ole ikinä "jääjälkeä" vielä tehneet, muutenkin jälkeä tehty aivan liian vähän. Okei koira selvitti jäljen joka oli vaikea, alku oli kamalaa huttua kävi jäljestämässä pari metriä hevosen tai peuran jälkeä palasi takaisin omalle jäljelle. Ensimmäinen kulma kauheaa pyörimistä josta lähti kuitenkin oikeaan suuntaan. Ilmaisi ensimmäisen esineen laskematta peppua alas vasta tämän jälkeen oikeastaan lähti jäljestämään.
Tottis on ollut aina meidän juttu. Siis niin lukuunottamatta näitä viimeisiä viikkoja. Koira on ollut siinä hyvä. Tykkään tehdä koiran kanssa ja koirakin ihan selvästi nauttii. Kohdat joiden epäilin menevän metsään on eteenmeno (ei luultavasti etene tai sitten kiertää piilon) ja jos toimii kuin parina viime viikkoina treeneissä hyppynoudossa kiertää esteen takaisin tullessa. Esteen kierron myös teki kokeessa. Eteenmenossa eteni ja etenikin hienosti aivan suoraan kentän päähän, mutta kun karjuin käskyn maahan juoksi takaisin ja meni maahan jalkojeni eteen. Outoa kyllä tunsin vain helskutin moista onnistumista siitä, että koira eteni minne pitikin vaikka liike meni nollille. XD
Purut alkoi ihan hyvin. Piilonkierto oli Dorikselle todella tiivis ja aloitti vartioinnin hyvin. Vilkaisi minua kun menin koiraa piilolta hakemaan, mutta jatkoi vartiointia. Siirtyi hyvin pois piilolta, mutta kun annoin käskyn maalimiehelle siirtyä piilolta meni maahan. Eli ennakoi pakoa. Saman teki kun seurautin pakopaikan alkuun meni maahan ennen käskyä. Itse pako meni hienosti, irroitti hyvin ensimmäisestä käskystä aloitti vartioinnin heti ilman härkkimisiä samoin uudelleen hyökkäys ihan nappiin irroitti ja vartioi heti. Tässäkin kohtaa kun siirryin koiran viereen katsoi minua ja jatkoi vartiointi. Aivan selvästi ennakoi tulevaa käskyä. Siirtyminen pitkään liikkeeseen meni ihan ok vaikka tuntui koko ajan jotta koira kohta karkaa. Koira lähti pitkään liikkeeseen todella hyvin ja sitten lässähti Doris väisti. Maalimies hyökkäsi uudelleen koiraa kohti ja Doris väisti taas. Se oli siinä... Olin tyrmistynyt, järkyttynyt ja kovin pettynyt. Ikinä ei ole aiemmin väistänyt miksi nyt?
Parin päivän masentelun jälkeen kuitenkin totesin itselleni jotta olen pirun tyytyväinen tuohon koiraan. Se osaa ja se selviää koetilanteen paineen vaikka minä olen outo ja en toimi kuin normisti. Luotto koiraan kasvoi ison harppauksen verran. Lähdemme kokeilemaan heti uudelleen kun koe vain jostain löytyy.
Nyt vain odottelen videota kokeesta josko siitä näkisi vähän mitä kävi. Tässä koottuja selityksiä... Aurinko tuli suoraan moken takaa ja välillä mokkea ei näkynyt lainkaan. Mokke oli astunut kuoppaan ja horjahtanut hieman koiraa kohti. Oliko tämä syy jotta rohkeus petti? Onko kyseessä koulutusvirhe? Koiralta katkesi myös kulmurin pää samaisena lauantaina voiko se olla syy, että säikähti kun sattui? Näitä nyt siis sitten pähkäilen. Ja toivottavasti video tuo jotain valoa asiaan.
Jotta meidän onnettomuudet ei yhteen hampaaseen jää on Doris päättänyt teloa nyt varpaansakin jonnekin. Kohtuu iso reikä varpaassa juuri kynnen juuressa. Nyt sitten paketoimme sukkiin ja tossuun koipea. Toivottavasti paranee pian.
Ja sitten muihin aiheisiin tai oikeastaan muuhun. Meillä on koiravieraita 2 dobermann narttua Serbiasta. He odottavat nyt täällä meillä kotiinpaluaan. Koirien tarina ei ole kovin ruusuinen täällä Ruotsissa. Koirat on poliisin ja valtion eläinsuojelun toimesta otettu pois todella kurjista oloista. Henkilö jolta koirat vietiin on ollut jo aiemmin eläintenpitokiellossa ja nyt huijannut useampaa ulkomaalaista kasvattajaa haaliakseen koiria itselleen. Nämä eläimet sitten jättänyt hoitamatta, aivan kamala tapaus. http://www.helahalsingland.se/halsingland/soderhamn/katter-och-hundar-instangda-pa-golv-tackt-av-djuravforing Eilen sitten pitkän odotuksen jälkeen pääsin koiria hakemaan. Lähdin matkaan Doriksen ja tyttäreni kanssa ajomatkaa oli reilu 2 tuntia suunta motaria pitkin. Ajattelin jotta koirat pystyvät hieman toisiinsa tutustumaan autossa ja käyn lenkittämässä ne ennen kotiin tuloa. No näinhän ei taaskaan tietenkään asiat toiminut siitä kohta. Koiria oli Gävlen poliisiasemalle tuotu useita ja paperihommien jälkeen minulle tuotiin ensin likainen, langanlaiha honkkeli pentunen jonka korvia ei oltu teipattu ja joka oli aivan peloissaan. Heti perään tuotiin nuori kaunis narttu joka oli myös kovin likainen ja laiha. Itku meinasi tulla kun koirat näin. Miten ihmeessä ihmiset voivatkin olla niin julmia. Vein koirat autoon ja kotimatkan oli tarkoitus alkaa. Noh meidän matka ei alkanutkaan...
Auton retale sammui poliisiaseman viereen risteykseen. Käynnistyi uudelleen kerran kera jäätävän pamauksen sitten kuului pari kerta täktäk kun yritin startata ja hiljaisuus. Vaihteet ei toimi ja polkimet on lerput. Olen siis keskellä risteystä risassa autossa joka täynnä koiria tyttäreni kanssa. Auto ei liiku minnekään ja tukin koko muun liikenteen. Voi PRKL! Onneksi muutama poliisi tuli minua auttamaan ensin saatiin runtuttua vaihde vapaalle ja auto työnnettyä tien sivuun. Tässä vaiheessa toivoin ja rukoilin jotta kyseessä tyhjentynyt akku. Poliisit eivät saa antaa virtaa autoistaan, mutta yrittivät työntämällä startata autoa. Ei mitään tehoa. Eli siis piti soittaa apua paikalle. Hinausauto tulikin nopsaa ja olin onnesta soikeana kun auto starttasi pikku latauksen jälkeen, mutta siihen ilo loppuikin. Vaihteet ei toimi. ARGH... Sammutin auton ja kokeilin vaihteita ne toimi. Ei kun ykkönen silmään ja uusi käynnistys. Kuului uusi pamaus ja auto sammui. Jahas eli siinä se. Auto lähti hinurin kyydillä varikolle me jäimme tytön ja kolmen koiran kanssa seisomaan pieneen tuppukylä kaupunkiin keskellä ei mitään ja matkaa kotiin aika paljon. Lähdimme seikkailemaan ja etsimään juna-asemaa se onneksi oli aika lähellä auton hajoamis paikkaa mihin koirien kanssa jäätiin.
Ensi kosketus Ruotsin VR:ään oli mielenkiintoinen. Henkilökuntaa keneltä apua voisi kysyä ei ole. Asemalla pieni kiska, ravintola ja lipunostoon kone. Vessatkin toimivat joillain tekstiviesti jutuilla. Sain ostettua meille liput tunnin päästä lähtevään junaan. mutta mistään en saanut tietoa voiko koirat junaan tulla, pitääkö niillekin ostaa liput jos pitää niin miten ja mistä. Wuuuhaaa.... Noh junan tultua asemalle kysyimme konnarilta ja hän ohjasi meidät pikkuvaunuun junan päässä jossa koiria voi kuljettaa veloituksetta. Vaunu oli 7 paikkainen aivan täynnä ja vaunussa 1 koira jo ennen meitä. Jouduimme majoittamaan kolmikkomme keskelle käytävää kun eivät penkkien tai pöydän alle mahtuneet ja ohikulkijat joutuivat hyppimään niiden yli. Onneksi myös nämä kaksi uutta olivat todella kilttejä ja hienosti matkasivat vaikka ensimmäistä kertaa junassa olivatkin. Tukholman keskustasta tulimme vielä tunnelbanalla kotiin eli koirat saivat heti hieman elämysmatkailua. Ja noh kyllä mekin hieman kummeksuvia katseita kerättiin koiralauman ja hiukka räjähtäneen ulkomuodon vuoksi.
Heti kotiin tultua pestiin ja ruokittiin tulokkaat. Kovin olivat nälkäisiä ja janoisia. Niin nämä tulokkaat ovat Kami kohta 3v narttu ja Garda 8kk vanha narttu. Aika varovasti ensin tulivat meille kotiin sisälle, mutta pian Doriksen opastuksella juoksivat tukkaputkella paikkoja tutkimassa. Kovasti hakevat hellyyttä ja kontaktia ihmisistä. Todella kilttejä ja miellyttäviä koiria. Helpotus oli suuri en nimittäin yhtään tiennyt mitä sieltä tulisi. Ensimmäinen yökin meni hyvin. Koirat oli väsyneitä ja nukkuivat kuin tukit koko yön.
Tämän päivän aikana kaverit on rentoutuneet ja rohkaistuneet paljon. Garda uskaltanut jo hypellä iloisen varsamaisesti pitkin kämppää. Varastelee kenkiä ja kaikkia muita tavaroita. Vetää sukat jalasta, roikkuu housunpuntissa, kävi tutkimassa ruoka- ja tiskipöydän eli ihan normi pentumeininkiä. Tuosta saa vielä oikein hyvän koiran. Vähän lihaa luiden ympärille, lihasta ja treeniä sekä totuttamista niin Gardasta tulee hieno. :) Kami taas on todella miellyttävä rauhallinen narttu. Äärettöman kiltti ja etsii aivan kamalasti kontaktia ihmisestä. Olen aivan myyty tämän koiran kanssa. Doriskin ollut tyytyväinen omalla laillaan kavereista. On kiva leikkiä ja remuta, mutta pientä mustasukkaisuutta aiheuttaa toisten huomion haku meiltä ja leluja on hankala jakaa. Onhan Doris raukka juuri oppinut jotta hän saa kaikkien jakamattoman huomion. Tässä yhteiskuva vielä triosta.
Missyn pois menon jälkeen tuntui jotta koko perhe masentui. Mikään ei huvittanut ja kaikki tuntui kauhean "tahmaiselta". Viikon tauon jälkeen jatkoimme treenejä Doriksen kanssa, yritimme saada hyvää fiilistä aikaan ja aluksi kaikke menikin hyvin. Syys- lokakuun vaihteessa tilanne muuttui. Saimme välillemme lähes sotatilan. Koira testaili minua minkä ehti ja käyttäytyi kuin vuosikas kakara. Lällätti pitkin kenttiä, teki mitä lystäsi ja korvat roikkuivat päässä vain koristeena. Minullehan tämä aiheutti paniikin koska olin ilmoittanut koiran ensimmäiseen IPO kokeeseen 17.10. Voitte kuvitella fiilikset kun koira lopettaa toimimisen 2 viikkoa ennen koetta. Minussa tämä aiheutti vain kauhua. Olen muutenkin armoton jännittäjä ja nyt tuntui, että kuolen jos kokeeseen menen. Lokakuun alussa Timo Helynen oli jälleen täällä meitä treenaamassa. Purut toimi, tottiksessa koira teki mitä lystäsi. Siitä huolimatta Timo yritti rohkaista kokeeseen menemään. Itse olin toista mieltä. Viimeisellä viikolla saatiin pari onnistumista ja yhdet hyvätkin treenit alle.
Tottis on ollut aina meidän juttu. Siis niin lukuunottamatta näitä viimeisiä viikkoja. Koira on ollut siinä hyvä. Tykkään tehdä koiran kanssa ja koirakin ihan selvästi nauttii. Kohdat joiden epäilin menevän metsään on eteenmeno (ei luultavasti etene tai sitten kiertää piilon) ja jos toimii kuin parina viime viikkoina treeneissä hyppynoudossa kiertää esteen takaisin tullessa. Esteen kierron myös teki kokeessa. Eteenmenossa eteni ja etenikin hienosti aivan suoraan kentän päähän, mutta kun karjuin käskyn maahan juoksi takaisin ja meni maahan jalkojeni eteen. Outoa kyllä tunsin vain helskutin moista onnistumista siitä, että koira eteni minne pitikin vaikka liike meni nollille. XD
Purut alkoi ihan hyvin. Piilonkierto oli Dorikselle todella tiivis ja aloitti vartioinnin hyvin. Vilkaisi minua kun menin koiraa piilolta hakemaan, mutta jatkoi vartiointia. Siirtyi hyvin pois piilolta, mutta kun annoin käskyn maalimiehelle siirtyä piilolta meni maahan. Eli ennakoi pakoa. Saman teki kun seurautin pakopaikan alkuun meni maahan ennen käskyä. Itse pako meni hienosti, irroitti hyvin ensimmäisestä käskystä aloitti vartioinnin heti ilman härkkimisiä samoin uudelleen hyökkäys ihan nappiin irroitti ja vartioi heti. Tässäkin kohtaa kun siirryin koiran viereen katsoi minua ja jatkoi vartiointi. Aivan selvästi ennakoi tulevaa käskyä. Siirtyminen pitkään liikkeeseen meni ihan ok vaikka tuntui koko ajan jotta koira kohta karkaa. Koira lähti pitkään liikkeeseen todella hyvin ja sitten lässähti Doris väisti. Maalimies hyökkäsi uudelleen koiraa kohti ja Doris väisti taas. Se oli siinä... Olin tyrmistynyt, järkyttynyt ja kovin pettynyt. Ikinä ei ole aiemmin väistänyt miksi nyt?
Parin päivän masentelun jälkeen kuitenkin totesin itselleni jotta olen pirun tyytyväinen tuohon koiraan. Se osaa ja se selviää koetilanteen paineen vaikka minä olen outo ja en toimi kuin normisti. Luotto koiraan kasvoi ison harppauksen verran. Lähdemme kokeilemaan heti uudelleen kun koe vain jostain löytyy.
Nyt vain odottelen videota kokeesta josko siitä näkisi vähän mitä kävi. Tässä koottuja selityksiä... Aurinko tuli suoraan moken takaa ja välillä mokkea ei näkynyt lainkaan. Mokke oli astunut kuoppaan ja horjahtanut hieman koiraa kohti. Oliko tämä syy jotta rohkeus petti? Onko kyseessä koulutusvirhe? Koiralta katkesi myös kulmurin pää samaisena lauantaina voiko se olla syy, että säikähti kun sattui? Näitä nyt siis sitten pähkäilen. Ja toivottavasti video tuo jotain valoa asiaan.
Jotta meidän onnettomuudet ei yhteen hampaaseen jää on Doris päättänyt teloa nyt varpaansakin jonnekin. Kohtuu iso reikä varpaassa juuri kynnen juuressa. Nyt sitten paketoimme sukkiin ja tossuun koipea. Toivottavasti paranee pian.
Ja sitten muihin aiheisiin tai oikeastaan muuhun. Meillä on koiravieraita 2 dobermann narttua Serbiasta. He odottavat nyt täällä meillä kotiinpaluaan. Koirien tarina ei ole kovin ruusuinen täällä Ruotsissa. Koirat on poliisin ja valtion eläinsuojelun toimesta otettu pois todella kurjista oloista. Henkilö jolta koirat vietiin on ollut jo aiemmin eläintenpitokiellossa ja nyt huijannut useampaa ulkomaalaista kasvattajaa haaliakseen koiria itselleen. Nämä eläimet sitten jättänyt hoitamatta, aivan kamala tapaus. http://www.helahalsingland.se/halsingland/soderhamn/katter-och-hundar-instangda-pa-golv-tackt-av-djuravforing Eilen sitten pitkän odotuksen jälkeen pääsin koiria hakemaan. Lähdin matkaan Doriksen ja tyttäreni kanssa ajomatkaa oli reilu 2 tuntia suunta motaria pitkin. Ajattelin jotta koirat pystyvät hieman toisiinsa tutustumaan autossa ja käyn lenkittämässä ne ennen kotiin tuloa. No näinhän ei taaskaan tietenkään asiat toiminut siitä kohta. Koiria oli Gävlen poliisiasemalle tuotu useita ja paperihommien jälkeen minulle tuotiin ensin likainen, langanlaiha honkkeli pentunen jonka korvia ei oltu teipattu ja joka oli aivan peloissaan. Heti perään tuotiin nuori kaunis narttu joka oli myös kovin likainen ja laiha. Itku meinasi tulla kun koirat näin. Miten ihmeessä ihmiset voivatkin olla niin julmia. Vein koirat autoon ja kotimatkan oli tarkoitus alkaa. Noh meidän matka ei alkanutkaan...
Auton retale sammui poliisiaseman viereen risteykseen. Käynnistyi uudelleen kerran kera jäätävän pamauksen sitten kuului pari kerta täktäk kun yritin startata ja hiljaisuus. Vaihteet ei toimi ja polkimet on lerput. Olen siis keskellä risteystä risassa autossa joka täynnä koiria tyttäreni kanssa. Auto ei liiku minnekään ja tukin koko muun liikenteen. Voi PRKL! Onneksi muutama poliisi tuli minua auttamaan ensin saatiin runtuttua vaihde vapaalle ja auto työnnettyä tien sivuun. Tässä vaiheessa toivoin ja rukoilin jotta kyseessä tyhjentynyt akku. Poliisit eivät saa antaa virtaa autoistaan, mutta yrittivät työntämällä startata autoa. Ei mitään tehoa. Eli siis piti soittaa apua paikalle. Hinausauto tulikin nopsaa ja olin onnesta soikeana kun auto starttasi pikku latauksen jälkeen, mutta siihen ilo loppuikin. Vaihteet ei toimi. ARGH... Sammutin auton ja kokeilin vaihteita ne toimi. Ei kun ykkönen silmään ja uusi käynnistys. Kuului uusi pamaus ja auto sammui. Jahas eli siinä se. Auto lähti hinurin kyydillä varikolle me jäimme tytön ja kolmen koiran kanssa seisomaan pieneen tuppukylä kaupunkiin keskellä ei mitään ja matkaa kotiin aika paljon. Lähdimme seikkailemaan ja etsimään juna-asemaa se onneksi oli aika lähellä auton hajoamis paikkaa mihin koirien kanssa jäätiin.
Ensi kosketus Ruotsin VR:ään oli mielenkiintoinen. Henkilökuntaa keneltä apua voisi kysyä ei ole. Asemalla pieni kiska, ravintola ja lipunostoon kone. Vessatkin toimivat joillain tekstiviesti jutuilla. Sain ostettua meille liput tunnin päästä lähtevään junaan. mutta mistään en saanut tietoa voiko koirat junaan tulla, pitääkö niillekin ostaa liput jos pitää niin miten ja mistä. Wuuuhaaa.... Noh junan tultua asemalle kysyimme konnarilta ja hän ohjasi meidät pikkuvaunuun junan päässä jossa koiria voi kuljettaa veloituksetta. Vaunu oli 7 paikkainen aivan täynnä ja vaunussa 1 koira jo ennen meitä. Jouduimme majoittamaan kolmikkomme keskelle käytävää kun eivät penkkien tai pöydän alle mahtuneet ja ohikulkijat joutuivat hyppimään niiden yli. Onneksi myös nämä kaksi uutta olivat todella kilttejä ja hienosti matkasivat vaikka ensimmäistä kertaa junassa olivatkin. Tukholman keskustasta tulimme vielä tunnelbanalla kotiin eli koirat saivat heti hieman elämysmatkailua. Ja noh kyllä mekin hieman kummeksuvia katseita kerättiin koiralauman ja hiukka räjähtäneen ulkomuodon vuoksi.
Heti kotiin tultua pestiin ja ruokittiin tulokkaat. Kovin olivat nälkäisiä ja janoisia. Niin nämä tulokkaat ovat Kami kohta 3v narttu ja Garda 8kk vanha narttu. Aika varovasti ensin tulivat meille kotiin sisälle, mutta pian Doriksen opastuksella juoksivat tukkaputkella paikkoja tutkimassa. Kovasti hakevat hellyyttä ja kontaktia ihmisistä. Todella kilttejä ja miellyttäviä koiria. Helpotus oli suuri en nimittäin yhtään tiennyt mitä sieltä tulisi. Ensimmäinen yökin meni hyvin. Koirat oli väsyneitä ja nukkuivat kuin tukit koko yön.
