Onpas siitä aikaa kulunut kun viimeksi mitään olen päivittänyt. Eli nyt pitää koittaa miettiä mistä oikein aloittaisi...
Noh jos ensin purkaa nämä pettymys uutiset. Meille ei siis tule nyt keväällä pentuja. Valitun uroksen sydäntarkastus oli mennyt umpeen ja uutta eivät ehtineet tehdä ennen H-hetkeä joten astutus siirtyi kesälle. Ehkä kaikelle on tarkoituksensa sain nimittäin yllättävää viestiä tovi sitten uroksesta joka olisi minua oikein miellyttävä vaihtoehto. Koira on terveeksi tutkittu, toimiva, dobermannin näköinen ja todella mukava/miellyttävä koira arjessa. Lisäksi tunnen koiran jo useamman vuoden ajalta. En ole vain ikinä kysynyt urosta jalostukseen kun olin siinä uskossa, että Doris on täysin väärän sukutaulun omaava koira uroksen omistajan ajatuksiin. Tästä sitten lisää keväämmällä jos kaikki saadaan sovittua. Kiitos asianomaiselle... Pienet yllätykset tekee joskus kovin onnellisiksi.
Pentusuunnitelmat kun siirtyi alkoi koekalenterin pläräys. IPO koepaikka varattiin huhtikuulle ja treenit aloitettiin tammikuun lopussa. Jälkeä ehdimme ajaa muutaman kerran ja pieniä tottistreenejä tehdä muutamat. Kunnes taas joku pahanonnen kirous iski päälle 17.2 jäi Doris autonalle. Lensi parikymmen metrisen ilmalennon ja läsähti asfalttiin. Varjelusenkelit oli meillä kuitenkin onneksi matkassa ja koira on hengissä ilman suurempia vaurioita. Mutta en tiedä milloin olisin ollut suuremmassa shokissa kun koiraa pikavauhtia eläinklinikalle ajoimme. Pelkäsin niin, että nyt tässä oli tämän koiran tarina. Onneksi kuitenkin kaikki on nyt hyvin. Nyt sitten kuntoutellaan ja koitetaan saada paikat vetreiksi ja anturavamma (joka jäi ainoaksi pidempiaikaiseksi kiusaksi) hoidetuksi. Isona kysymysmerkkinä kuitenkin on huhtikuun koe. Voi hyvin olla etten koiraa reilu kuukaudessa saa kuntoutettua sekä koekuntoiseksi. Onneksi niitä kokeita tulee uusia.
Muuten elämä on sitten sujunut ihan mallikkaasti. Doris on muuttunut kovasti viimeisten kuukausien aikana. Koirasta tullut uusia puolia esiin jotka oli piilossa äidin eläessä. Doris ei olekaan mikään erakkokoira joksi häntä luulimme. Ihan sosiaalinen sylikoira tuostakin on kuoriutunut. Vähän yrittää jopa huumoria viljellä ja olla hauska. Toki pienen lellikoiran vikaa alkaa tuossa prinsessa olla ainokaisena kun saa kaiken huomion ja kaikki jaksavat hössöttää ympärillä. Oikeastaan ainut pieni miinus koirassa on röyhkeys ruoan suhteen. En ole ikinä pitänyt Dorista erityisen ahneena koirana, mutta kyllä siitä on kuoriutunut aika porsas nyt. Koira varastelee ihan sujuvasti herkkuja (karkit, sipsit, pizza ym.) pöydiltä. Kerjääminen ei oikein ole enään kerjäämistä vaan lähinnä ruoan vaatimista ja kovin röyhkeästi tulee hyvä ettei syliin asti hakemaan omaa osuuttaan. Minusta tämä on omalla lailla huvittavaa Doris on aina ollut hyvin kuuliainen sekä herkkä ja tämmöinen pieni porsastelu on ihan hauskaa välillä. Ihan hirveän uhmakas tuo nyt vieläkään ole toruiksi riittää "Doris, höpö, höpö" ja koira painelee nolona sohvankulmalle katselemaan. On se jotenkin niin lutuisen suloinen koira. Kuitenkin koirassa näkyy, että se kaipaa lajitoveria. Doris on aina elänyt koiralaumassa vähintään jotta koiria on 2. On se ihan ok sopeutunut ainoan koiran osaa alkuhankaluuksien jälkeen, mutta silti huomaa että se on yksinäinen. Olen yrittänyt pitää koiraa mukana niin paljon kuin mahdollista jottei yksinolo ajat tulisi kovin pitkiksi, mutta ei ihminen pysty olemaan toinen koira. Se kaveri ilmiselvästi puuttuu.
Tästä on ehkä helppo siirtyä seuraavaan aiheeseen. Dorikselle on nimittäin kahden viikon päästä tulossa "pikkusisko". Kuvan pienokainen joka ei suinkaan enään ole noin pieni saapuu Italiasta piakkoin uudeksi lisäykseksi perheeseemme. Afrodite di Meillon eli kotoisammin Tove on tämä tulokas. Minun ei pitänyt ottaa pentua, mutta näin tässä nyt kävi. Näin ilmoituksen joulukuussa ja useampaan kertaan sitä kävin ihmettelemässä. Tammikuun alussa otin yhteyttä Italiaan ja siitä alkoi sitten kova pohtiminen otanko vai enkö. Noh pennun varasin ja Toven joukosta valitsin. Kohta tässä sitten odoteltu 2 kuukautta jotta pennun saa tänne Ruotsiin tuoda. Innolla odotan mikä pakkaus sieltä on tulossa. Ainakin videoiden ja kertomusten perusteella taitaa aika touhukas tättähäärä saapua. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi jo loppusuoralla...
Noh jos ensin purkaa nämä pettymys uutiset. Meille ei siis tule nyt keväällä pentuja. Valitun uroksen sydäntarkastus oli mennyt umpeen ja uutta eivät ehtineet tehdä ennen H-hetkeä joten astutus siirtyi kesälle. Ehkä kaikelle on tarkoituksensa sain nimittäin yllättävää viestiä tovi sitten uroksesta joka olisi minua oikein miellyttävä vaihtoehto. Koira on terveeksi tutkittu, toimiva, dobermannin näköinen ja todella mukava/miellyttävä koira arjessa. Lisäksi tunnen koiran jo useamman vuoden ajalta. En ole vain ikinä kysynyt urosta jalostukseen kun olin siinä uskossa, että Doris on täysin väärän sukutaulun omaava koira uroksen omistajan ajatuksiin. Tästä sitten lisää keväämmällä jos kaikki saadaan sovittua. Kiitos asianomaiselle... Pienet yllätykset tekee joskus kovin onnellisiksi.
Pentusuunnitelmat kun siirtyi alkoi koekalenterin pläräys. IPO koepaikka varattiin huhtikuulle ja treenit aloitettiin tammikuun lopussa. Jälkeä ehdimme ajaa muutaman kerran ja pieniä tottistreenejä tehdä muutamat. Kunnes taas joku pahanonnen kirous iski päälle 17.2 jäi Doris autonalle. Lensi parikymmen metrisen ilmalennon ja läsähti asfalttiin. Varjelusenkelit oli meillä kuitenkin onneksi matkassa ja koira on hengissä ilman suurempia vaurioita. Mutta en tiedä milloin olisin ollut suuremmassa shokissa kun koiraa pikavauhtia eläinklinikalle ajoimme. Pelkäsin niin, että nyt tässä oli tämän koiran tarina. Onneksi kuitenkin kaikki on nyt hyvin. Nyt sitten kuntoutellaan ja koitetaan saada paikat vetreiksi ja anturavamma (joka jäi ainoaksi pidempiaikaiseksi kiusaksi) hoidetuksi. Isona kysymysmerkkinä kuitenkin on huhtikuun koe. Voi hyvin olla etten koiraa reilu kuukaudessa saa kuntoutettua sekä koekuntoiseksi. Onneksi niitä kokeita tulee uusia.
Muuten elämä on sitten sujunut ihan mallikkaasti. Doris on muuttunut kovasti viimeisten kuukausien aikana. Koirasta tullut uusia puolia esiin jotka oli piilossa äidin eläessä. Doris ei olekaan mikään erakkokoira joksi häntä luulimme. Ihan sosiaalinen sylikoira tuostakin on kuoriutunut. Vähän yrittää jopa huumoria viljellä ja olla hauska. Toki pienen lellikoiran vikaa alkaa tuossa prinsessa olla ainokaisena kun saa kaiken huomion ja kaikki jaksavat hössöttää ympärillä. Oikeastaan ainut pieni miinus koirassa on röyhkeys ruoan suhteen. En ole ikinä pitänyt Dorista erityisen ahneena koirana, mutta kyllä siitä on kuoriutunut aika porsas nyt. Koira varastelee ihan sujuvasti herkkuja (karkit, sipsit, pizza ym.) pöydiltä. Kerjääminen ei oikein ole enään kerjäämistä vaan lähinnä ruoan vaatimista ja kovin röyhkeästi tulee hyvä ettei syliin asti hakemaan omaa osuuttaan. Minusta tämä on omalla lailla huvittavaa Doris on aina ollut hyvin kuuliainen sekä herkkä ja tämmöinen pieni porsastelu on ihan hauskaa välillä. Ihan hirveän uhmakas tuo nyt vieläkään ole toruiksi riittää "Doris, höpö, höpö" ja koira painelee nolona sohvankulmalle katselemaan. On se jotenkin niin lutuisen suloinen koira. Kuitenkin koirassa näkyy, että se kaipaa lajitoveria. Doris on aina elänyt koiralaumassa vähintään jotta koiria on 2. On se ihan ok sopeutunut ainoan koiran osaa alkuhankaluuksien jälkeen, mutta silti huomaa että se on yksinäinen. Olen yrittänyt pitää koiraa mukana niin paljon kuin mahdollista jottei yksinolo ajat tulisi kovin pitkiksi, mutta ei ihminen pysty olemaan toinen koira. Se kaveri ilmiselvästi puuttuu.
Tästä on ehkä helppo siirtyä seuraavaan aiheeseen. Dorikselle on nimittäin kahden viikon päästä tulossa "pikkusisko". Kuvan pienokainen joka ei suinkaan enään ole noin pieni saapuu Italiasta piakkoin uudeksi lisäykseksi perheeseemme. Afrodite di Meillon eli kotoisammin Tove on tämä tulokas. Minun ei pitänyt ottaa pentua, mutta näin tässä nyt kävi. Näin ilmoituksen joulukuussa ja useampaan kertaan sitä kävin ihmettelemässä. Tammikuun alussa otin yhteyttä Italiaan ja siitä alkoi sitten kova pohtiminen otanko vai enkö. Noh pennun varasin ja Toven joukosta valitsin. Kohta tässä sitten odoteltu 2 kuukautta jotta pennun saa tänne Ruotsiin tuoda. Innolla odotan mikä pakkaus sieltä on tulossa. Ainakin videoiden ja kertomusten perusteella taitaa aika touhukas tättähäärä saapua. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi jo loppusuoralla...