Siirry pääsisältöön

Koiraharrastuksen kalleus

Koiraharastuksen kalleudesta on puhuttu jo tovi. Ja toki kaikki jotka mitään koiransa kanssa harrastavat tietävät varsin hyvin mitä tuolla kalleudella tarkoitetaan. Päätin kuitenkin vähän omia tuntoja laskelmia tähän laittaa. Rotuna minulla on dobermann joka on varmasti yksi tutkituimpia rotuja terveyden suhteen joten ihan kaikilla roduilla ei terveystarkastusten summat ihan yhtä tähtitieteellisiksi tule. Laitan tähän vähän verrokiksi myös Suomen (parin vuoden takaisia) ja Ruotsin hintaeroja.

Dobermannin pentu maksaa kummassakin maassa aikalailla saman verran eli hankinta hinta pyörii 1200-1600€:n välillä. Vakuutus joka korvaa tapaturmat ja sairaudet noin 500€/vuosi. Nelosrokoite oli Suomessa noin 80€ uusitaan kolmen vuoden välein. Täällä Ruotsissa noin 150€. Eli jos se koira sen 10 vuotta elää on rokotemaksut koiralle noin 320-600€. Viralliset röntgenkuvat lonkka-, kyynär- ja selkä noin 300€. vWD-testi noin 100€. Virallinen silmäpeilaus 80€. Maksakoe CAH vuosittain 90€ ja sitten sydäntutkimus sydämen ultra ja 24h/holter noin 450€/vuosi. Suomessa kelpaa myös lyhyt EKG+ultra ja tälle hinta on noin 250€. Sydäntutkimukset aloitetaan kun koira täyttää 3 ja tehdään vuosittain suositusten mukaan.  Eli lasketaanpa yhteen... vakuutus 5000€, maksa vuoden iästä eteenpäin 810€, sydän holterilla 3150€ tai EKG:llä 1750€. Eli pennun ostohinta, vakuutus, rokotukset ja viralliset terveystarkastukset 9560-11 640€. Tähän ei siis ole laskettu madotuksia, koiran sairastumisia tai loukkaantumisia eikä ruokakuluja. Silti summa näin paperilla katsottuna tuntuu aika hurjalle.

Mitä ja miten paljon ihmiset harrastavat koiriensa kanssa tietenkin vaihtelee hurjasti. Eli tähän voin vain laskeskella mitä noin itsellä menee koiran kouluttamiseen, testeihin ym rahaa. Tässä kohtaa Suomen ja Ruotsin välille tuleekin älyttömät hinta erot. Suomessa asuessa maksoin rotuyhdistyksen ja palveluskoirayhdistyksen jäsenmaksut kummatkin noin 30€ eli yhteensä noin 60€ ja yhdistysten kautta sain laadukasta koulutusta ja ohjausta osaavilta ihmisiltä meille ilman lisämaksuja. Suojeluharjoitukset 2 kertaa viikossa, lisäksi apua tottelevaisuuteen ja jälkeen. Meillä oli myös oma porukka jonka kanssa kokoonnuttiin treenaamaan tottelevaisuutta tai jälkeä ja autoimme toisiamme ihan ilman maksua. Eli voi sanoa, että treenit maksoi bensan ja ajan verran. Meillä oli mukavaa, aina sai apua ja oppi paljon. Voi miten kaipaankin näitä aikoja. Lisäksi sitten oli useampi seminaari ja/tai leiri vuodessa eikä nekään kovin tyyriitä olleet. Viikonlopun seminaari noin 30€ ja leirit noin 100€. Ja talvisin kerran viikossa vuokrattiin yhdessä halli jolle hintaa tuli 30€/kk parin kuukauden ajan. Eli vuositasolla ei varmasti 700€ enempää mennyt koulutusmaksuihin toki bensakulut tuli päälle. Näyttelyissä kävin noin 5 kertaa vuodessa ja yhden näyttelyn ilmoittautumismaksu on noin 45€ eli noin 225€ vuodessa. Vieläkin ollaan siis alle tuhannen euron vuosisumman. Ei yhtään huonompi.


Nyt tullaan sitten meidän nykytilanteeseen. ;) Ensi alkuun sanon jotta onneksi minulla on täällä muutama ystävä joiden kanssa on mahdollista treenata tottelevaisuutta sekä jälkeä. Olisi muuten koiraharrastus loppunut minun kohdalta kokonaan pelkästään motivaation puutteen vuoksi. Mikä oli minusta tänne muuttaessa todella tympeää se, että apua et saa. Kukaan ei tule appariksi kentälle tai auttamaan. Kaikki treenaavat oman koiransa ja lähtevät kahvittelemaan ja syömään pullaa kun ovat saaneet treeninsä tehtyä. Kyllä olin kerran jos toisenkin huulipyöreänä kun koiran kanssa tulet kentälle ja kaikki häviävät jonnekin. Ei siinä sitten treenattiin semmoista mitä voi yksinkin tehdä. Täältä on hävinnyt täysin yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen. Älkää Suomessa tehkö samaa virhettä. Täällä saa apua jos maksat näin kärjistetysti. Sitten tähän rahapolitiikkaan... Täällä jäsenmaksut on samaa luokkaa kuin Suomessa eli rotuyhdistyksen ja PK-yhdistysten. Olen siis Ruotsin Dobermann yhdistyksen jäsen sekä muutaman PK-seuran jäsen niin voin heidän kentillä käydä treenaamassa. Osalla yhdistyksistä on vielä erillinen lunastettava porttiavain kentälle noin 20€, mutta nämä ei ole pahoja hintoja. Mielelläni maksan, että saan kunnon kentän ja esteet käyttöön kun niitä tarvitsen.


Täällä Ruotsissahan treenit maalimiehen kanssa on maksullista. Yksi treenipäivä maksaa noin 50€ eli viikonlopun treenien hinnaksi tulee 100-150€. Tämä hinta tietenkin rajoittaa treenaamista paljonkin. Jos joka viikonloppu kävisin treeneissä olisi hinta minimissään 400€/kk. Tämä on paljon rahaa minulle. Siksi treenitahti onkin 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja sekin köyhdyttää kivasti. Talvella tuohon tuli vielä hallimaksu 20€/päivä päälle joissakin treeneissä eli 70€/päivä. Seminaari viikonlopuissa olemme käyneet noin 4 kertaa vuodessa ja jos paikalla on suomalainen mokke on hinta ollut vähemmän kuin normi treeniviikonloppuna kolmesta päivästä on maksettu noin 120€. Jos mokke on ruotsalainen on hinta ollut heti kalliimpi vähintään normi treeniviikonlopun verran ellei enemmän. Leirit täällä on sen verran tyyriitä ettei niitä kovin usein voi edes harkita viime kesänä yhdellä olin joka oli edullisempi kun yöpymiset ym. ei kuuluneet hintaan ja neljän päivän leiri maksoi "vain" vähän yli 200€. Eli tällä hetkellä en treenaa edes puolia siitä määrästä kuin Suomessa ja vuodessa maksan koulutuksista noin 3000€ niin ja bensat tietenkin päälle.

Täällä kun pennejä lasket ja mietit kovasti minä viikonloppuna sitä on tässä kuussa varaa koiraa treenata tulee kyllä ikävä Suomeen. Sen takia viimeaikainen suomalaisten kommentointi harrastamisen kalleudesta on lähinnä minua naurattanut. Ei siis ilkeällä tavalla vaan koska itse muistan myöskin pari vuotta sitten pyöritelleeni silmiä "kalleille" leireille ja seminaareille. Nyt olisin onnesta ymmyrkäisenä jos saisin 5 päivää treenat koiraa osaavien ohjauksessa, aamupalan ja nukkumapaikan kera vajaalla 200€:lla. Näin ne asiat muuttuu.

Mutta vielä näin tähän loppuun... Älkää hyvät Suomalaiset pilatko treenikulttuuria ja yhdistystoimintaa siellä. Pitäkää siitä kiinni kynsin hampain ja tehkää asioita jatkossakin yhdessä toisia auttaen ilman maksua.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä

Rodun turmio

Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää? Rodun turmio! Miten korvat

Mikä on hyvä perhekoira?

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo