Laiskan pulskea bloggari taas jaksaa päivitellä kuulumisia. No niitä kuulumisiahan on kertynyt paljonkin niin koitan tähän vain jotain pientä tiivistellä. Koirien kuulumisista varmasti hyvä aloittaa.
Doris
Doris voi hyvin ja on pysynyt terveenä. Meidän onnettomuusputki on ainakin toistaiseksi katkolle mikä on erinomaista. Treenata on yritetty minun jaksamisen mukaan. Työ, arki eli elämä välillä vaatii veroja sen verran ettei vaan yksinkertaisesti saa itsestä mitään irti. Tämän kesän aikana saatiin kuitenkin viimein MH paikka ja Doris suoritti sen ihan itsensä näköisesti. Ei hötky, höyryile tai turhia kauhistele. Hyvin tasapainoinen koira siis. BSL1 koulari ollaan saatu taskuun myös. IPO jää ensi vuodelle ehkä. Saa katsoa miten saadaan meidän treenit järjestettyä niin senkin koularin mahdollisesti joskus taskuun saisi. Nyt olemme saaneet apua koto Suomesta eli treenimatka pidentynyt muutamalla kilometrillä. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Nyt tälle syksylle jos vielä BSL2 saisi äkistettyä niin ainakin jotain olisi saatu aikaiseksi. Katsotaan miten edetään. Niin kävimmehän me dobermannien erikoisnäyttelyssäkin ja ihan ERI:n arvoisesti esiinnyttiin.
Tyyne
Tyynestä on tullut iso tyttö. Kaunis pitkäsäärinen pentunen. Tyyne on erittäin hyvä jäljellä ja kovin on innostunut suojelukentälläkin sen pari kertaa mitä käynyt leikkimässä. Tottelevaisuutta ollaan aloiteltu. Meillä on ollut Tyynen kanssa suuria vaikeuksia löytää ns "yhteistä kieltä" koulutuskentällä. Minä olen äkkipikainen, malttamaton säheltäjä ja koira on myös armoton hösöttäjä. Yrittää kyllä ihan kauhean kovasti, mutta keskittymiskyky on kuin hyttysellä. Voitte siis kuvitella meidän touhun. Koira tekee touhuaa, huomaa kaiken ja on kaikkiallla ja minä kihisen kiukusta tukkaa päästä repien. Ja asiaa ei helpota yhtään, että Tyyne on täysin minun miehen koira. Mikään tai kukaan muu maailmassa ei ole niin ihana ja mahtava kuin Juhani. Koiralla on siis väärä kuski. Eli tämmöisen kauniin Juudaksen olen Italiasta itselleni ostanut. XD Tyyne on kyllä ihan aikuisten oikeasti todella mukava koira. Kiltti, sosiaalinen pusuttelija joka korvat purjeena häntä heiluen onnellisena hömpsöttää pitkin poikin. Noin kilttiä koiraa harvoin tapaa. Niin ja kyllä Tyynekin on ensimmäisen tittelin on taskuunsa saanut tähän mennessä ensimmäisestä ja ainoasta näyttelystä Swedish Dobermann puppy winner 2016. Seuraava etappi on talvella luustokuvaukset. Tyynen kanssa ei onneksi ole kiire minnekäään vielä.
Doris
Doris voi hyvin ja on pysynyt terveenä. Meidän onnettomuusputki on ainakin toistaiseksi katkolle mikä on erinomaista. Treenata on yritetty minun jaksamisen mukaan. Työ, arki eli elämä välillä vaatii veroja sen verran ettei vaan yksinkertaisesti saa itsestä mitään irti. Tämän kesän aikana saatiin kuitenkin viimein MH paikka ja Doris suoritti sen ihan itsensä näköisesti. Ei hötky, höyryile tai turhia kauhistele. Hyvin tasapainoinen koira siis. BSL1 koulari ollaan saatu taskuun myös. IPO jää ensi vuodelle ehkä. Saa katsoa miten saadaan meidän treenit järjestettyä niin senkin koularin mahdollisesti joskus taskuun saisi. Nyt olemme saaneet apua koto Suomesta eli treenimatka pidentynyt muutamalla kilometrillä. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Nyt tälle syksylle jos vielä BSL2 saisi äkistettyä niin ainakin jotain olisi saatu aikaiseksi. Katsotaan miten edetään. Niin kävimmehän me dobermannien erikoisnäyttelyssäkin ja ihan ERI:n arvoisesti esiinnyttiin.
Tyyne
Tyynestä on tullut iso tyttö. Kaunis pitkäsäärinen pentunen. Tyyne on erittäin hyvä jäljellä ja kovin on innostunut suojelukentälläkin sen pari kertaa mitä käynyt leikkimässä. Tottelevaisuutta ollaan aloiteltu. Meillä on ollut Tyynen kanssa suuria vaikeuksia löytää ns "yhteistä kieltä" koulutuskentällä. Minä olen äkkipikainen, malttamaton säheltäjä ja koira on myös armoton hösöttäjä. Yrittää kyllä ihan kauhean kovasti, mutta keskittymiskyky on kuin hyttysellä. Voitte siis kuvitella meidän touhun. Koira tekee touhuaa, huomaa kaiken ja on kaikkiallla ja minä kihisen kiukusta tukkaa päästä repien. Ja asiaa ei helpota yhtään, että Tyyne on täysin minun miehen koira. Mikään tai kukaan muu maailmassa ei ole niin ihana ja mahtava kuin Juhani. Koiralla on siis väärä kuski. Eli tämmöisen kauniin Juudaksen olen Italiasta itselleni ostanut. XD Tyyne on kyllä ihan aikuisten oikeasti todella mukava koira. Kiltti, sosiaalinen pusuttelija joka korvat purjeena häntä heiluen onnellisena hömpsöttää pitkin poikin. Noin kilttiä koiraa harvoin tapaa. Niin ja kyllä Tyynekin on ensimmäisen tittelin on taskuunsa saanut tähän mennessä ensimmäisestä ja ainoasta näyttelystä Swedish Dobermann puppy winner 2016. Seuraava etappi on talvella luustokuvaukset. Tyynen kanssa ei onneksi ole kiire minnekäään vielä.
Elämä rullaa täällä rapakon takanakin eteenpäin. Mitään suurta ja mullistavaa ei oikeastaan ole tapahtunut. Doriksen astutus ei onnistunut tälle syksylle. Toivottavasti ensi vuonna sitten pentuja tulee kun yritetään uusiksi. Ison buustin treenien ja koirailun suhteen sain lomallani Suomessa. Muistin jälleen miksi koiraharrastus on mukavaa. Ihania, osaavia ja avuliaita ihmisiä ja treenit maustettuna huumorilla. Niistä on hyvät koiratreenit tehty. Tällä kertaa hyvien neuvojen ja apujen lisäksi tuliaisena sain koti-ikävän. Valitettavasti aika taas lomalla loppui kesken ja suuri osa kavereista ja tutuista jäi tapaamatta. Toivottavasti ensi kerralla aika riittää paremmin,