Tiedättekö sen tunteen kun uusi pentu tulee elämään ja olet päättänyt, että tätä minä en sössi. Tästä tulee kuuliainen, hyvätapainen, tottelevainen, nätisti remmissä kävelevä ja kaunis koira. Se osaa tottiksen pohjat jo puolivuotiaana sekä jäljestää kuin kone ja kun saavun sen kanssa treeneihin meihin kohdistetaan ihailevia huokauksia. Näin minä suunnittelin.
Sitten alkoi se arki ja miten lähelle olemme päässeet tuota suunnitelmaa. Rehellisesti ei sitten niin kuin minnekään. Meillä asuu pieni anarkisti ja roisto. Hän kävelee häntä tötteröllä meitä komennellen, tekee koko ajan jotain hölmöä, kiusaa kaikkia ihmisiä sekä koiria, varastaa meidän ruoat ja tavarat, kiskoo hihnassa kuin höyryveturi ja ei ole edes kaunis. Nyt on rumimmassa kasvuvaiheessa ja näyttää vain oudolle. Se on takakorkea, sillä on pitkät jalat, isot tassut, pieni pää ja joka ilmansuuntaan sojottavat jättikorvat. Sen kanssa saa taistelun aikaiseksi kaikesta mitä on pakko tehdä ja mikä ei ole niin mukavaa. Pakottamisesta hän muuttuu taistelijaksi joka on apinanraivolla valmis puolustamaan oikeuksiaan ja vapauttaan. Mutta tiedättekö miten nautin tuosta pikkukoirasta? Se on hauska ei siis semmoinen huumori hauska vaan huvittava kun se on olevinaan jotain niin mahtavaa ja suurta kun se tuossa totisena rinta rottingilla kuljeskelee. Se on syötävän suloinen kun se joka aamu ja ilta käpertyy kaulanympärille pussailemaan, kirputtamaan ja rakastamaan koko pennun sydämen kyllyydestä. Sen touhuja on hauska seurailla kaikki on uutta ja ihmeellistä ja joka paikka pitää uteliaana tutkia. Kaikilla asioilla voi leikkiä miten suurta riemua voi aikaan saada vaikka pahvilaatikko tai varastettu pölyrätti. Miten tomerana se yrittää pysyä isompien koirien kyydissä ja leikeissä mukana. Sen kanssa on hauska puuhailla ja se yrittää niin tosissaan.
Judas on oikeasti todella mukavan ja lupaavan oloinen pentu. Sillä vaikuttaa olevan hyvin aineita rakenteluun tulevaisuutta varten. Se on ahne, se rakastaa leikkiä ja taistella, se saalistaa hyvin, se käyttää nenää loistavasti, se keskittyy tekemiseen ei ole häiriöherkkä. Vaikka se onkin pikku junttieinari se haluaa oppia ja se yrittää tehdä oikein. Palkkaantuu laumalla oikein hyvin myös. Sillä ei ole mitään ongelmia alustoiden tai pimeän kanssa eikä se oikein vaikuta arastelevan mitään uutta sen kummemmin. Eli periaatteessa minulla ei ole kuin pilattavaa tämän koiran kanssa joka omalla lailla hirvittää myös. Jotta tämä ei ihan kehuksi vaan menisi on siinäkin puutteensa. Judas on hyvin varautunut edelleen vieraita ihmisiä kohtaan ja ensi reaktio onkin yleensä jumalaton huuto säkä pystyssä. Sen verran on edistynyt, että menee haistelemaan itse ja leikkii leluilla, mutta ei tykkää yhtään jos häneen yrittää koskea. Kyllä se sieltä kasvaa ja kehittyy tuonkin osalta vie vain väähän aikaa. Mitään kaikkien sylikoiraa tai pusuhali kaveria siitä tuskin tulee koskaan enkä onneksi semmoista kaipaakaan. Olen hyvin tyytyväinen tähän pentuun.
Sitten alkoi se arki ja miten lähelle olemme päässeet tuota suunnitelmaa. Rehellisesti ei sitten niin kuin minnekään. Meillä asuu pieni anarkisti ja roisto. Hän kävelee häntä tötteröllä meitä komennellen, tekee koko ajan jotain hölmöä, kiusaa kaikkia ihmisiä sekä koiria, varastaa meidän ruoat ja tavarat, kiskoo hihnassa kuin höyryveturi ja ei ole edes kaunis. Nyt on rumimmassa kasvuvaiheessa ja näyttää vain oudolle. Se on takakorkea, sillä on pitkät jalat, isot tassut, pieni pää ja joka ilmansuuntaan sojottavat jättikorvat. Sen kanssa saa taistelun aikaiseksi kaikesta mitä on pakko tehdä ja mikä ei ole niin mukavaa. Pakottamisesta hän muuttuu taistelijaksi joka on apinanraivolla valmis puolustamaan oikeuksiaan ja vapauttaan. Mutta tiedättekö miten nautin tuosta pikkukoirasta? Se on hauska ei siis semmoinen huumori hauska vaan huvittava kun se on olevinaan jotain niin mahtavaa ja suurta kun se tuossa totisena rinta rottingilla kuljeskelee. Se on syötävän suloinen kun se joka aamu ja ilta käpertyy kaulanympärille pussailemaan, kirputtamaan ja rakastamaan koko pennun sydämen kyllyydestä. Sen touhuja on hauska seurailla kaikki on uutta ja ihmeellistä ja joka paikka pitää uteliaana tutkia. Kaikilla asioilla voi leikkiä miten suurta riemua voi aikaan saada vaikka pahvilaatikko tai varastettu pölyrätti. Miten tomerana se yrittää pysyä isompien koirien kyydissä ja leikeissä mukana. Sen kanssa on hauska puuhailla ja se yrittää niin tosissaan.
Judas on oikeasti todella mukavan ja lupaavan oloinen pentu. Sillä vaikuttaa olevan hyvin aineita rakenteluun tulevaisuutta varten. Se on ahne, se rakastaa leikkiä ja taistella, se saalistaa hyvin, se käyttää nenää loistavasti, se keskittyy tekemiseen ei ole häiriöherkkä. Vaikka se onkin pikku junttieinari se haluaa oppia ja se yrittää tehdä oikein. Palkkaantuu laumalla oikein hyvin myös. Sillä ei ole mitään ongelmia alustoiden tai pimeän kanssa eikä se oikein vaikuta arastelevan mitään uutta sen kummemmin. Eli periaatteessa minulla ei ole kuin pilattavaa tämän koiran kanssa joka omalla lailla hirvittää myös. Jotta tämä ei ihan kehuksi vaan menisi on siinäkin puutteensa. Judas on hyvin varautunut edelleen vieraita ihmisiä kohtaan ja ensi reaktio onkin yleensä jumalaton huuto säkä pystyssä. Sen verran on edistynyt, että menee haistelemaan itse ja leikkii leluilla, mutta ei tykkää yhtään jos häneen yrittää koskea. Kyllä se sieltä kasvaa ja kehittyy tuonkin osalta vie vain väähän aikaa. Mitään kaikkien sylikoiraa tai pusuhali kaveria siitä tuskin tulee koskaan enkä onneksi semmoista kaipaakaan. Olen hyvin tyytyväinen tähän pentuun.
