Olen useamman kuukauden ajan seurannut sosiaalisessa mediassa vellovaa kasvattajien massalynkkausta osin huvittuneena ja osin järkyttyneenä. Onko ihmiset ihan oikeasti noin yksinkertaisia? Vai onko kyseessä joku kulttiuskonnon tapainen massahurmos?
Kun puhumme rotukoirista ja minä tietenkin omasta rodusta eli dobermannista on siellä takana pitkä lista perinnölliseksi luokiteltuja sairauksia. Asiaa ei helpota hyvin kapoinen geenipooli rodussa, eli monimuotoisuutta ei oikein ole. Jalostuskoirilta vaaditaan älytön määrä terveystutkimuksia ja rahaa palaa näihin tolkuttomasti. Useaa ei kasvattajaa ei kiinnosta tunkea tuhansia euroja koirien tutkimiseen vaan haluavat tehdä koiriensa kanssa muutakin joka tiputtaa kelpo koiria pois jalostuksesta varsinkin uroksia. Onkin aika työ löytää omiin kriteereihin sopiva, suvultaan ja luonteeltaan sopiva, terveeksi tutkittu uros nartulle. Tutkimustulosten puute taas johtaa siihen, että samoja tutkittuja uroksia käytetään enemmissä määrin mikä ei varmasti ole mikään pelastus kuihtuvalle geenipoolille.
Käydään tässä läpi muutamia asioita joista kasvattajat ovat päänsä pölkyltä löytäneet somen ihmeellisessä maailmassa ja nimensä epäeettisten kasvattajien eli rahankiilto silmissä pentuja tehtailevien lurjusten listaan saaneet.
DCM; Dilatoiva kardimyopatia eli rodun vitsaus. Tämä sairaus valitettavasti tappaa koiria rodussa nuoresta vanhukseen ja joka ikisen dobermannin suvussa tätä sairautta on. Tämän sairauden tutkimiseen ei ole olemassa toimivaa geenitestiä eikä mitään muutakaan testiä jolla sairaus voitaisiin poissulkea minkään yksittäisen koiran kohdalla. Suositeltu sydämen ultraus ja holter kertoo koiran sydämen sen hetkisen tilanteen ei sitä miltä sydän näyttää kuukauden tai kahden kuluttua. Tutkimustulos on voimassa vuoden ja kerta tarkistus maksaa 300-600€ maasta ja paikasta riippuen. Terveeksi tutkitut koirat saattavat jättää hyvinkin nuorena kuolevia jälkeläisiä, DCM sairaat vanhemmat saattavat jättää pitkäikäisiä jälkeläisiä ilman oireita. Yleisintä taitaa kuitenkin olla, että osa pennuista sairastuu jossain vaiheessa ja osa säästyy. Miksi ja miten emme tiedä. Kasvattajat joilta kasvatteja on kuollut poltetaan kuitenkin roviolla ihan varmuudeksi.
HD; Dysplasia/lonkkavika... Esiintyy rodussa jonkin verran. Täällä Pohjolassa papereissa enemmän koska rodulle tyypillisistä matalista lonkkamaljoista rokotetaan kohtuu rankalla kädellä. Lievästi matalista lonkkamaljoista ei ole ollut haittaa koirille. Harvemmin esiintyy lonkkien löysyyttä. Pohjoismaiden C-lonkkainen on Keski-Euroopan A-lonkka näin kärjistäen. Tämä tuo tietenkin oman jännityksen ulkomaalaisten urosten käytössä nimittäin se käyttämäsi A-lonkkainen saattaa meidän mittareilla olla C tai B-lonkkainen jopa D tai E johtuen eri maiden erilaisesta arvosteluasteikosta. Mikä on oikea mittari sitä en tiedä, mutta jalostusta kun miettii pitää tämä asia täällä aina huomioida.
Muutaman rodun kohdalla lonkkajalostusta on harrastettu jo parikymmentä vuotta eikä isoja muutoksia parempaan ole ollut havaittavissa.
Alttius dysplasian periytymiseen on olemassa, mutta ympäristötekijöillä eli pennun kasvuajalla saattaa olla myös oma osuutensa asiaan. Vallalla oleva jättikoirien ihannointi jolloin jo pennut ja nuoret koirat syötetään läskeiksi jotta jo nuorina näyttävät mahdollisimman suurilta ja valmiilta ei varmasti ole hyväksi lonkille ja pennun kehitykselle. Jos kuitenkin onnistut sen C-lonkkaisen kasvattamaan voit varmasti löytää itsesi ja kasvatustyösi somen keskustelupalstojen lynkkausryhmästä ja pentutehtailijoiden mustalta listalta.
vWD; von Willebrandin tauti on perinnöllinen veren hyytymishäiriö. Taudissa on kolme muotoa vWD 1,2, ja 3 joista dobermannit kantavat 1 luokan eli sen lievimmän version geenejä. vWD on testattavissa geenitestillä. Koirat jotka saavat virheellisen geenin kummaltakin vanhemmalta ovat statukseltaan sairaita, jotka perineet vain yhdeltä viallisen geenin ovat kantajia ja ne jotka eivät ole perineet viallisia geenejä ovat vapaita. Kuinka suuri prosentti populaatiosta kantaa viallisia geenejä on kaiketi vielä ainakin Euroopassa testaamatta. USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan dobermann populaatiosta sairaita olisi noin 25% ja kantajia noin 50%. Moni saattaa elää testaamattoman sairaan koiransa kanssa pitkän onnellisen elämän edes tietämättä koskaan koiransa sairaudesta mitään, koska jopa sairailla koirilla tuossa lievimmässä muodossa on tarpeeksi hyytymistekijöitä veressä ettei verenvuototautia ikinä edes havaita. Ainakin jalostukseen käytettävät koirat olisi hyvä geenitestata vWD:n varalle, koska kuten jo aiemmin kirjoitin oireita ei aina ilmene. Jalostuksessa suositellaan kantajalle ja sairaalle käytettävän vain vapaaksi testattua koiraa. Testattuja koiria löytyy kuitenkin prosentuaalisesti vielä kohtuu vähän ja monet käyttävät testaamatonta partneria. Itse olen käyttänyt kahta kantajaa keskenään, geenitestasin pennut ja yhtään sairasta ei tullut. Tekisin saman jalostus ratkaisun uudestaan jos eteen tulisi. Somessa kasvattajat lynkataan kantajien kasvattamisesta ja he päätyvät epäeettisten kasvattajien listalle.
Wobblerin oireyhtymä; Wobbleria eli selkäydinkanavan oireyhtymää esiintyy dobermanneilla kaularangan viimeisen nikaman kohdalla epämuodostuneena nikamana ja välilevytyränä. Lieviä oireita hoidetaan kipulääkkeillä vaikeat oireet saattaa joutua leikkaamaan tai koira ei toivu niistä lainkaan. Wobbler koirien kanssa harrastuksia voi joutua miettimään niin ettei niskaa rasittavia esimerkiksi IPO harrasteta lainkaan. Lievää wobbleria sairastava koira voi kuitenkin elää ihan normi elämää ja harrastaa monia muita lajeja. Wobblerissa on myös alttius periytyvyyteen kuten dysplasiassakin. Wobblerin havaitsemiseen useinmiten tarvitsee magneettikuvat joten tältä osin tutkittuja koiria ei oikeastaan ole. Jalostuksen apuvälineenä on siis jo tiedossa olevat oireilevat koirat ja suurimmilta osin huhut. Jos epäonninen kasvattaja on wobbler koiran onnistunut maailmaan kasvattamaan on hän pirun kätyri joka huijaa hyväuskoisilta pennunostajilta rahat ja mielenterveyden.
Näiden muutaman mainitun vaivan lisäksi tervemenoa mustallelistalle ja epäeettisten kasvattajien sonta sakkiin jos kasvattisi on ikinä sairastunut syöpään, on katkonut ristisiteet, sillä on spondyloosia, siltä puuttuu kives tai hammas. Tai jos se sairastuu johonkin ihan ennenkuulemattomaan vaivaan. Lisäksi jos koirasi suvusta löytyy koiria joista joku hihhuli nyt ei pidä tai joka on kuollut DCM:än tai johonkin muuhun perinnölliseen vaivaan olet rahanahne, ihmisiä huijaava pentutehtailija jonka elämän tarkoitus on tuottaa ihmisille mielipahaa ja kääriä lottovoitto sitä tehdessä. Samaan aikaan tämä samainen lynkkaus joukkio moittii kasvattajia etteivät ole avoimia koiriensa/kasvattiensa sairauksista, mutta eivät kyllä näe mitään ongelmaa retostella niiden julkaistujen ei toivottujen tulosten kanssa somessa.
Mitä on tapahtunut? On hienoa, että ihmiset rupeavat olemaan valveutuneita sairauksia ja vaivoja kohtaan sekä ottavat selvää rodun vioista ennen pennun hankintaa. Kuitenkin kyseessä on elävä olento koira ei auto tai jääkaappi jonka toiminnasta jonkun takuun voisi antaakin. Pentue ostaessa otat aina riskin. Vaikka kuinka olisi pentue hienosti suunniteltu ja näyttää kivalle paperilla. Vanhemmat tutkittu ja tuloksia tehty ei genetiikka aina toimi suunnitelmien mukaan. Joskus myös kasvattajat ottavat tietoisia riskejä jonkun yksittäisen vaivan/sairauden suhteen, koska kokonaisuus terveys, luonne, suku ja ulkonäkö kaikki pitää ottaa huomioon kun yhdistelmää suunnittelet. Yhdistelmiä on monenlaisia ja moneen käyttötarkoitukseen jos vähän viitsii tehdä taustatyötä ja jutella kasvattajien kanssa varmasti löytyy oletusarvoisesti sinun tarpeisiin sopiva pentu jostain. Kukaan ei kasvattaja eikä kukaan muukaan voi taata tämän pennun terveyttä tai eliniän ennustetta. Olen hyvin varma, että suurin osa kasvattajista ei tietentahtoen ikinä sairasta koiraa kasvata. Toki joukkoon mahtuu muutama mätä omena jotka ei oikeasti välitä, mutta näitä on hyvin vähän. Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että hyvin vaikeita paikkoja on ollut itselleni myös kun kasvattien terveys ei olekaan mennyt niin kuin toivoin. En mielipahaa ja surua koiran vuoksi toivoisi yhdellekään kasvattini omistajalle.
Terveisin kasvattamisen mielekkyyttä pohtiva Marinka
Kun puhumme rotukoirista ja minä tietenkin omasta rodusta eli dobermannista on siellä takana pitkä lista perinnölliseksi luokiteltuja sairauksia. Asiaa ei helpota hyvin kapoinen geenipooli rodussa, eli monimuotoisuutta ei oikein ole. Jalostuskoirilta vaaditaan älytön määrä terveystutkimuksia ja rahaa palaa näihin tolkuttomasti. Useaa ei kasvattajaa ei kiinnosta tunkea tuhansia euroja koirien tutkimiseen vaan haluavat tehdä koiriensa kanssa muutakin joka tiputtaa kelpo koiria pois jalostuksesta varsinkin uroksia. Onkin aika työ löytää omiin kriteereihin sopiva, suvultaan ja luonteeltaan sopiva, terveeksi tutkittu uros nartulle. Tutkimustulosten puute taas johtaa siihen, että samoja tutkittuja uroksia käytetään enemmissä määrin mikä ei varmasti ole mikään pelastus kuihtuvalle geenipoolille.
Käydään tässä läpi muutamia asioita joista kasvattajat ovat päänsä pölkyltä löytäneet somen ihmeellisessä maailmassa ja nimensä epäeettisten kasvattajien eli rahankiilto silmissä pentuja tehtailevien lurjusten listaan saaneet.
DCM; Dilatoiva kardimyopatia eli rodun vitsaus. Tämä sairaus valitettavasti tappaa koiria rodussa nuoresta vanhukseen ja joka ikisen dobermannin suvussa tätä sairautta on. Tämän sairauden tutkimiseen ei ole olemassa toimivaa geenitestiä eikä mitään muutakaan testiä jolla sairaus voitaisiin poissulkea minkään yksittäisen koiran kohdalla. Suositeltu sydämen ultraus ja holter kertoo koiran sydämen sen hetkisen tilanteen ei sitä miltä sydän näyttää kuukauden tai kahden kuluttua. Tutkimustulos on voimassa vuoden ja kerta tarkistus maksaa 300-600€ maasta ja paikasta riippuen. Terveeksi tutkitut koirat saattavat jättää hyvinkin nuorena kuolevia jälkeläisiä, DCM sairaat vanhemmat saattavat jättää pitkäikäisiä jälkeläisiä ilman oireita. Yleisintä taitaa kuitenkin olla, että osa pennuista sairastuu jossain vaiheessa ja osa säästyy. Miksi ja miten emme tiedä. Kasvattajat joilta kasvatteja on kuollut poltetaan kuitenkin roviolla ihan varmuudeksi.
HD; Dysplasia/lonkkavika... Esiintyy rodussa jonkin verran. Täällä Pohjolassa papereissa enemmän koska rodulle tyypillisistä matalista lonkkamaljoista rokotetaan kohtuu rankalla kädellä. Lievästi matalista lonkkamaljoista ei ole ollut haittaa koirille. Harvemmin esiintyy lonkkien löysyyttä. Pohjoismaiden C-lonkkainen on Keski-Euroopan A-lonkka näin kärjistäen. Tämä tuo tietenkin oman jännityksen ulkomaalaisten urosten käytössä nimittäin se käyttämäsi A-lonkkainen saattaa meidän mittareilla olla C tai B-lonkkainen jopa D tai E johtuen eri maiden erilaisesta arvosteluasteikosta. Mikä on oikea mittari sitä en tiedä, mutta jalostusta kun miettii pitää tämä asia täällä aina huomioida.
Muutaman rodun kohdalla lonkkajalostusta on harrastettu jo parikymmentä vuotta eikä isoja muutoksia parempaan ole ollut havaittavissa.
Alttius dysplasian periytymiseen on olemassa, mutta ympäristötekijöillä eli pennun kasvuajalla saattaa olla myös oma osuutensa asiaan. Vallalla oleva jättikoirien ihannointi jolloin jo pennut ja nuoret koirat syötetään läskeiksi jotta jo nuorina näyttävät mahdollisimman suurilta ja valmiilta ei varmasti ole hyväksi lonkille ja pennun kehitykselle. Jos kuitenkin onnistut sen C-lonkkaisen kasvattamaan voit varmasti löytää itsesi ja kasvatustyösi somen keskustelupalstojen lynkkausryhmästä ja pentutehtailijoiden mustalta listalta.
vWD; von Willebrandin tauti on perinnöllinen veren hyytymishäiriö. Taudissa on kolme muotoa vWD 1,2, ja 3 joista dobermannit kantavat 1 luokan eli sen lievimmän version geenejä. vWD on testattavissa geenitestillä. Koirat jotka saavat virheellisen geenin kummaltakin vanhemmalta ovat statukseltaan sairaita, jotka perineet vain yhdeltä viallisen geenin ovat kantajia ja ne jotka eivät ole perineet viallisia geenejä ovat vapaita. Kuinka suuri prosentti populaatiosta kantaa viallisia geenejä on kaiketi vielä ainakin Euroopassa testaamatta. USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan dobermann populaatiosta sairaita olisi noin 25% ja kantajia noin 50%. Moni saattaa elää testaamattoman sairaan koiransa kanssa pitkän onnellisen elämän edes tietämättä koskaan koiransa sairaudesta mitään, koska jopa sairailla koirilla tuossa lievimmässä muodossa on tarpeeksi hyytymistekijöitä veressä ettei verenvuototautia ikinä edes havaita. Ainakin jalostukseen käytettävät koirat olisi hyvä geenitestata vWD:n varalle, koska kuten jo aiemmin kirjoitin oireita ei aina ilmene. Jalostuksessa suositellaan kantajalle ja sairaalle käytettävän vain vapaaksi testattua koiraa. Testattuja koiria löytyy kuitenkin prosentuaalisesti vielä kohtuu vähän ja monet käyttävät testaamatonta partneria. Itse olen käyttänyt kahta kantajaa keskenään, geenitestasin pennut ja yhtään sairasta ei tullut. Tekisin saman jalostus ratkaisun uudestaan jos eteen tulisi. Somessa kasvattajat lynkataan kantajien kasvattamisesta ja he päätyvät epäeettisten kasvattajien listalle.
Wobblerin oireyhtymä; Wobbleria eli selkäydinkanavan oireyhtymää esiintyy dobermanneilla kaularangan viimeisen nikaman kohdalla epämuodostuneena nikamana ja välilevytyränä. Lieviä oireita hoidetaan kipulääkkeillä vaikeat oireet saattaa joutua leikkaamaan tai koira ei toivu niistä lainkaan. Wobbler koirien kanssa harrastuksia voi joutua miettimään niin ettei niskaa rasittavia esimerkiksi IPO harrasteta lainkaan. Lievää wobbleria sairastava koira voi kuitenkin elää ihan normi elämää ja harrastaa monia muita lajeja. Wobblerissa on myös alttius periytyvyyteen kuten dysplasiassakin. Wobblerin havaitsemiseen useinmiten tarvitsee magneettikuvat joten tältä osin tutkittuja koiria ei oikeastaan ole. Jalostuksen apuvälineenä on siis jo tiedossa olevat oireilevat koirat ja suurimmilta osin huhut. Jos epäonninen kasvattaja on wobbler koiran onnistunut maailmaan kasvattamaan on hän pirun kätyri joka huijaa hyväuskoisilta pennunostajilta rahat ja mielenterveyden.
Näiden muutaman mainitun vaivan lisäksi tervemenoa mustallelistalle ja epäeettisten kasvattajien sonta sakkiin jos kasvattisi on ikinä sairastunut syöpään, on katkonut ristisiteet, sillä on spondyloosia, siltä puuttuu kives tai hammas. Tai jos se sairastuu johonkin ihan ennenkuulemattomaan vaivaan. Lisäksi jos koirasi suvusta löytyy koiria joista joku hihhuli nyt ei pidä tai joka on kuollut DCM:än tai johonkin muuhun perinnölliseen vaivaan olet rahanahne, ihmisiä huijaava pentutehtailija jonka elämän tarkoitus on tuottaa ihmisille mielipahaa ja kääriä lottovoitto sitä tehdessä. Samaan aikaan tämä samainen lynkkaus joukkio moittii kasvattajia etteivät ole avoimia koiriensa/kasvattiensa sairauksista, mutta eivät kyllä näe mitään ongelmaa retostella niiden julkaistujen ei toivottujen tulosten kanssa somessa.
Mitä on tapahtunut? On hienoa, että ihmiset rupeavat olemaan valveutuneita sairauksia ja vaivoja kohtaan sekä ottavat selvää rodun vioista ennen pennun hankintaa. Kuitenkin kyseessä on elävä olento koira ei auto tai jääkaappi jonka toiminnasta jonkun takuun voisi antaakin. Pentue ostaessa otat aina riskin. Vaikka kuinka olisi pentue hienosti suunniteltu ja näyttää kivalle paperilla. Vanhemmat tutkittu ja tuloksia tehty ei genetiikka aina toimi suunnitelmien mukaan. Joskus myös kasvattajat ottavat tietoisia riskejä jonkun yksittäisen vaivan/sairauden suhteen, koska kokonaisuus terveys, luonne, suku ja ulkonäkö kaikki pitää ottaa huomioon kun yhdistelmää suunnittelet. Yhdistelmiä on monenlaisia ja moneen käyttötarkoitukseen jos vähän viitsii tehdä taustatyötä ja jutella kasvattajien kanssa varmasti löytyy oletusarvoisesti sinun tarpeisiin sopiva pentu jostain. Kukaan ei kasvattaja eikä kukaan muukaan voi taata tämän pennun terveyttä tai eliniän ennustetta. Olen hyvin varma, että suurin osa kasvattajista ei tietentahtoen ikinä sairasta koiraa kasvata. Toki joukkoon mahtuu muutama mätä omena jotka ei oikeasti välitä, mutta näitä on hyvin vähän. Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että hyvin vaikeita paikkoja on ollut itselleni myös kun kasvattien terveys ei olekaan mennyt niin kuin toivoin. En mielipahaa ja surua koiran vuoksi toivoisi yhdellekään kasvattini omistajalle.
Terveisin kasvattamisen mielekkyyttä pohtiva Marinka