Juoksun alkamista on tässä jo odoteltu jo tovi. Tyyne on ollut ihmeissään omituisesta kiinnostumisestani hänen peräpäähänsä kun jotain alkavan juoksun merkkiä olen odotellut. Vihdoin se sittten pari viikkoa sitten alkoi ja samalla aloitettiin reissun suunnittelu Suomeen. Viime viikon maanantaina kävimme ottamassa ensimmäiset proget jotka oli vielä hyvin matalat eli ei kiirusta minnekään. Uusi aika varattiin keskiviikolle niin nähdään vähän mihin suuntaan ollaan menossa. Yllätys olikin melkoinen kun astutuspäivä progejen mukaan olisi heti. Eli taas tuli tuhannen kiire. Hirveällä tohinalla sitä sitten lähdettiin hakemaan passeihin madotus leimoja, auto tarvitsi uudet renkaat ja katsastuskin oli varattu seuraavalle aamulle. Kyllä oli autokatsastajan ilme tuhannen taalan arvoinen kun aamulla pihaan kurvattiin. Volvo täynnä koiria, häkkejä ja matkatavaroita niin että jokainen sentti tilasta oli hyvin käytetty hyväksi. Sen verran oli kolmikko pelottavia, että koirat jouduttiin autosta poistamaan katsastuksen ajaksi. Aseman pihasta lähdimme sitten ajamaan kiitäen kohti määränpäätä minä, tyttäreni ja koirat.
Matka meni hyvin vaikka tuommoinen 1300km parilla pikapysähdyksellä kyllä tuntuu istumalihaksissa. Määränpäästä olimme varanneet pikkumökin yllätys oli miten pikkuinen se olikin. Noh kyllä me saatiin survouduttua sisään vaikka kohtuu pienillä unilla mentiin 2 tärppipäiväistä narttua ja hyvin viriili nuorimies parin neliön tilassa on mielenkiintoinen yhdistelmä. Onneksi Judas ei ole mikään pillipiipari tällöin olisi nuorimies löytänyt itsensä nopeasti autosta nukkumasta.
Aamulla matkattiin sitten Rontti poikaa tapaamaan. On aina pieni jännitys miten 2 toisilleen tuntematonta koiraa tulee juttuun keskenään varsinkin jos kyse on astutus hommista. Voi mennä suunnitelmat nopeasti myttyyn jos koirat ei toisistaan pidä. Onneksi nyt ei moista käynyt. Lyhyen kävelylenkin jälkeen alkoi armoton leikkiminen ja kosiskelu. Mistään pikavarveista ei kyllä ollut kyse kahden päivän hyörimisen, pussailun, leikkimisen ja esileikin jälkeen se vihdoin tapahtui pariskunta oli nalkissa. Rontti oli alusta saakka oikea herrasmies ja pikku Tyyne ihastui ikihyviksi. Samalla löytyi myös kaveri joka osaa tehdä samanmoisia hienoja piruetteja kuin hän ja saman tyylinen leikkityyli omituisine kuperkeikkoineen ja tassulla läpsimisineen. Jos pentuja nyt siunaantuu on nämä kirjaimellisesti rakkauslapsia.
Kotioloissa Rontti oli rauhallinen ja hyvin miellyttävä kaveri. Kovasti hän esitteli hienoa nalleaan ja kävi hakemassa rapsutuksia pusujen saattelemana. Hyvä päinen poika on. Ronttihan asuu kahden saksanseisojan kanssa uroksen ja nartun Kössin ja Riian sekä tällä hetkellä vielä Riian 11 kolme viikkoisen pennun kanssa. Tupa oli siis täynnä koiria jo ennen meidän apinaorkesterin saapumista. Pientä pentukuumettakin sai nostettua nuuhkiessa pieniä seisojan alkuja. On tuommoiset pikkuiset vaan niin suloisia.
Ihan ilman kommelluksia ei tästäkään reissusta selvitty. Doris oli häkistä huolimatta päässyt tuliaisruokien kimppuun ja nauttinut hurjat määrät metvurstia, makkaroita, karjalanpiirakoita ym. osan vielä pusseineen päivineen. Kotimatka oli hieman hajuhaittainen ja muutama ylimääräinen vessakäynti jouduttiin matkalla tekemään. Muuten pitää todeta, että kyllä on koirat helppoja matkakavereita. Eivät paljon stressaa tai vouhota ovat vain tyytyväisiä kun saavat olla mukana.
Nyt jäämme odottamaan onnistuiko astutus minulla on ainakin kädet kyynerpäitä myöten ristissä onnistumisen puolesta. Näistä pennuista ei voi tulla huonoja. Tuhannesti Kiitos Nina ja Jorma kestitysestä ja kaikesta muustakin. Toivottavasti nähdään taas pian. :)
Matka meni hyvin vaikka tuommoinen 1300km parilla pikapysähdyksellä kyllä tuntuu istumalihaksissa. Määränpäästä olimme varanneet pikkumökin yllätys oli miten pikkuinen se olikin. Noh kyllä me saatiin survouduttua sisään vaikka kohtuu pienillä unilla mentiin 2 tärppipäiväistä narttua ja hyvin viriili nuorimies parin neliön tilassa on mielenkiintoinen yhdistelmä. Onneksi Judas ei ole mikään pillipiipari tällöin olisi nuorimies löytänyt itsensä nopeasti autosta nukkumasta.
Aamulla matkattiin sitten Rontti poikaa tapaamaan. On aina pieni jännitys miten 2 toisilleen tuntematonta koiraa tulee juttuun keskenään varsinkin jos kyse on astutus hommista. Voi mennä suunnitelmat nopeasti myttyyn jos koirat ei toisistaan pidä. Onneksi nyt ei moista käynyt. Lyhyen kävelylenkin jälkeen alkoi armoton leikkiminen ja kosiskelu. Mistään pikavarveista ei kyllä ollut kyse kahden päivän hyörimisen, pussailun, leikkimisen ja esileikin jälkeen se vihdoin tapahtui pariskunta oli nalkissa. Rontti oli alusta saakka oikea herrasmies ja pikku Tyyne ihastui ikihyviksi. Samalla löytyi myös kaveri joka osaa tehdä samanmoisia hienoja piruetteja kuin hän ja saman tyylinen leikkityyli omituisine kuperkeikkoineen ja tassulla läpsimisineen. Jos pentuja nyt siunaantuu on nämä kirjaimellisesti rakkauslapsia.
Kotioloissa Rontti oli rauhallinen ja hyvin miellyttävä kaveri. Kovasti hän esitteli hienoa nalleaan ja kävi hakemassa rapsutuksia pusujen saattelemana. Hyvä päinen poika on. Ronttihan asuu kahden saksanseisojan kanssa uroksen ja nartun Kössin ja Riian sekä tällä hetkellä vielä Riian 11 kolme viikkoisen pennun kanssa. Tupa oli siis täynnä koiria jo ennen meidän apinaorkesterin saapumista. Pientä pentukuumettakin sai nostettua nuuhkiessa pieniä seisojan alkuja. On tuommoiset pikkuiset vaan niin suloisia.
Ihan ilman kommelluksia ei tästäkään reissusta selvitty. Doris oli häkistä huolimatta päässyt tuliaisruokien kimppuun ja nauttinut hurjat määrät metvurstia, makkaroita, karjalanpiirakoita ym. osan vielä pusseineen päivineen. Kotimatka oli hieman hajuhaittainen ja muutama ylimääräinen vessakäynti jouduttiin matkalla tekemään. Muuten pitää todeta, että kyllä on koirat helppoja matkakavereita. Eivät paljon stressaa tai vouhota ovat vain tyytyväisiä kun saavat olla mukana.
Nyt jäämme odottamaan onnistuiko astutus minulla on ainakin kädet kyynerpäitä myöten ristissä onnistumisen puolesta. Näistä pennuista ei voi tulla huonoja. Tuhannesti Kiitos Nina ja Jorma kestitysestä ja kaikesta muustakin. Toivottavasti nähdään taas pian. :)