Kuu-Ukko

12 syyskuuta vuonna 2011 syntyi meille kahdeksan pentua. Kaikki mustia nelja narttua ja neljä urosta. Tämä kirjoitus on omistettu noista neljästä uroksesta alkujaan pienimmälle Kuulle ja tietenkin hänen perheelleen. Kuu eli viralliselta nimeltään Meillon Irie Man oli hyvin erikoinen pentu jo ihan rääpäleenä jo parin päivän ikäisenä oli kaveri jatkuvasti hukkateillä ja tutkimassa maailmaa. Kovaan ääneen ilmoitti hädästä kun liian pitkälle muusta joukosta oli eksynyt. Pentujen kasvaessa Kuu ei oikein osallistunut sisarusten kähinöihin vaan leikki itsekseen leluilla ja palloilla kun väsy iski kömpi ihmisen syliin nukkumaan. Kuu oli valloittava kiltti ja hyvin sosiaalinen pentu. Kodinvalinta Kuun kohdalla onnistui minusta aivan nappiin. Aivan kuin tähtiin kirjoitettu miten koira ja omistajat sopivat toisilleen. Vedet silmissä olen nauranut tarinoille joita Kuun omistajat ovat koirastaan kertoneet. Ikimuistoisempina ehkä Kuun uimaharjoittelut... Kuu ei ollut kovin innokas vesipeto ja uimaan ei meinannut mennä sitten mitenkään. Omistajat olivat yrittäneet näytellä hukkuvaa ja koira oli vain haukkua räkyttänyt rannalla. Kokeilivat sitten laittaa kattilaan kanaa ja kattilan kellumaan jorpakkoon. Kanan kyllä oli urhea Kuu yrittänyt pelastaa. Tässä myös pätkä vastauksesta jonka omistajilta sain kun kyselin pentueen kuulumisia "Onko luonne ollut minkälainen? Onko arkuutta esim. alustoissa, äänissä, vieraissa paikoissa, ihmisissä ym?
Luonteesta saa kehuja ihmisiltä niin paljon, että herää kysymys onko ne ihmiset ihan sokeita :) Ei tunnu pelkäävän mitään, kaikki äänet ovat kiinnostavia ja vieraat paikat tutkimista varten. Alusta kuin alusta sopii juoksemiselle, vaikka jäällä tai kivikossa välillä kompuroisikin. Kaikilla ihmisillä on syli Kuuta varten, niihin saa aina mennä ja kaikkihan haluavat joka tapauksessa pussailla ja halailla. Leikkiminen ja juokseminen ovat ykköstoimintoja, syöminen myös kivaa." Eli semmoinen poika oli Kuu.

Eilen illalla sain uutisia jotka järkytti sai minut jälleen kyseenalaistamaan koko kasvattamisen mielekkyyttä. Kuu oli kuollut eläinlääkäriasemalle. Perjantaina Kuu oli viety lääkärille kennelyskän vuoksi. Tutkimuksissa keuhkoista oli löytynyt nestettä yskän lisäksi. Kuulle määrättiin nesteenpoistolääkkeet ja yskänlääkettä. Hetkellisesti olo oli tuntunut paranevan, mutta sunnuntai aamuna oli taas tullut käänne huonompaan. Eläinlääkärissä oli nestettä yritetty poistaa keuhkoista ensin injektiolla sen epäonnistuttua oli siirrytty intuboimaan. Pienen pojan sydän ei kuitenkaan jaksanut enempää ja Kuu nukkui pois. Todennäköinen kuolinsyy on siis DCM tuo rotumme viheliäinen vitsaus. 

Vaikka olen vain Kuun kasvattaja on suru tapahtuneesta suuri ja itkulle ei meinaa tulla loppua. Ei pelkästään koiran vuoksi vaan myös Kuun perheen vuoksi. Kun myyt pennun, myyt toivon ja ystävän. Myyt toivon pitkästä yhteisestä taipaleesta yhdessä koira ystävän kanssa. Vaikka tiedät, että koira saattaa sairastua tai kuolla nuorena tai saattaa tapahtua mitä tahansa on se toivo niin suuri, että peittää kaiken muun alleen. Kun jotain tämmöistä tapahtuu tuntuu, että osa sydämmestä kuolee pettymyksen, surun ja huonon omantunnon vuoksi. Huonoa omaa tuntoa kokee sen vuoksi, että omistajilla on niin suuri suru. Toivon kuitenkin, että hyvät muistot jossain vaiheessa ovat omistajilla se päälimmäinen tunne. Ei se äkillinen ystävyyden loppu. Toivon, että Kuu oli juuri se koira heille mitä halusivat sen lyhyen ajan mitä eli. Toivon, että kaikella tällä on  jonkinlainen tarkoitus.

Kiitos Tuukka ja Shruti, että olitte Kuun elämän ihmiset. <3

Meillon Irie Man

12.9.2011-14.5.2017

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.
Johanna Niskanen