No niin pitäisi taas tämä sanailu saada käyntiin. Jo muutamaan otteeseen on tähänkin blogiin pyydetty päivitystä, mutta kun vain en saa mitään aikaiseksi. Olen vain olevinani niin kovin kiireinen. Kiireinen missä on hyvä kysymys.
Olemme yrittäneet herätä pikkuhiljaa talviunilta koirailun suhteen. Kuitenkin nämä kevään järkyttävät säät ovat saaneet minut mukavuudenhaluisen lapamadon hieman jarruttelemaan treenikärpäsen iskua. Olemme silti muutaman kerran tottiskentälle raahautuneet, käyneet muutaman kerran puruissa ja jopa jäljelläkin. Tyynen kanssa pitäisi tottis aloittaa ihan todella. Koira kehittynyt talven aikana mukavasti ja nyt näyttäisi keskittyminenkin kasvaneen niin, että yhdessä tekeminen maistuu jo. Hieman hitaasti on tämä "pikku" neiti henkisesti kasvanut. Tyynestä on kasvanut kohtuu kookas ja todella kaunis narttu. Se on nyt 1,5 vuotias murkkuikäinen neiti jolla korvat välillä koristeena ja ego alkaa kasvaa elämää suuremmaksi pientä "onko pakko" testailua alkaa olla ilmassa. Tyyne on edelleen hyvin iloinen, innokas ja onnellinen koiranpoika. Hyvin utelias touhutäti joka aina hääräämässä kaikessa mukana. On ollut mukava huomata, että Tyynellekin järki alkaa kasvaa ja itsevarmuutta tulee koko ajan lisää. Nyt vain pitäisi omistajan ryhdistäytyä ja ruveta koiraa treenaamaan kunnolla niin saataisiin selville mikä Tyynestä tulee isona. Tyynen ensimmäiset terveystutkimuksetkin on tehty lonkat tulos A/A ja kyynärät 0/0 ei siis yhtään hullumpi aloitus tämän suhteen.
Doris voi hyvin ainoastaan korvakarvat ovat talven aikana mystisesti kadonneet jonnekin parempaan talteen. Kadonneiden karvojen vuoksi haimme näyttelystä EH:n eli ei ole mahtavasti alkanut tämän vuoden serti jahti. XD Doris on edelleen koira mistä tykkään niin, että sydämmestä välillä ottaa kun koiraa katson. En tiedä onko syynä se, että se on syntynyt minun käteen vai mikä mutta joku tässä koirassa sykähdyttää minua kovin. Suunnitelmia olisi Dorikselle kovin tälle vuodelle toivottavasti edes osa toteutuu. Meillä on vieläKIN IPO-lisenssi hakemus kesken joten toivottavasti sen kesään mennessä saamme, muuten voi olla meidän ipoilut siinä koira kuitenkin täyttää jo 6 vuotta tänä vuonna. Ei siis enään ihan pikku tyttö. Meidän kevään huippukohdat taitaa olla olleet taas Timo Helysen treenit. Miten mukava onkin treenata ihan oikeasti taitavan ja osaavan ihmisen kanssa tietenkin asiaa tietenkin helpottaa, kun saa treenata ihan omalla äidinkielellä sekä ymmärtää mitä haluat treenattavan ja termistökin on sama. Timo on saanut Doriksesta leivottua esiin vaihteen joka on ollut kauan hukassa. Jotenkin itselle tuli hyvä olo siitä, että koiran annetaan käyttää sitä moottoria mikä sillä on eikä vain blokata sitä kokonaan. Eli voin sanoa olen todella tyytyväinen näihin treeneihin. Mikä on sääli treenejä on niin harvoin ettei niillä pelkästään oikein kokeisiin päästä. Tottis onneksi kulkee joo toki olisi paljonkin viilaamista luovutukset vinot, luoksetulo vino ja joo o meidän liikkeestä seisominen ihan lasten kengissä. Onneksi nuo ei maata kaatavia ongelmia ole joten treeniä vaan. Niin ja kävihän Doris uusimassa sydäntarkastuksenkin tulos jälleen Ultra, EKG, Holter A eli ei DCM viittaavia löydöksiä. Sopii siis olla hyvin tyytyväinen.
Siinä nuo tärkeimmät päivitykset taisivat olla. Työtehtävien vaihdoksen vuoksi olen ollutkin super kiireinen töiden parissa koko kevättalven ja kevään. Sen ajan mitä en ole ollut töissä olen löhönnyt sohvalla katatonisessa tilassa töllöttimen edessä. Ei siis mitään hulvattoman hauskaa tai jännittävää ole elämässä tapahtunut. Koitan kuitenkin parantaa tapani ja ainakin jotain päivitellä tännekin välillä.
Olemme yrittäneet herätä pikkuhiljaa talviunilta koirailun suhteen. Kuitenkin nämä kevään järkyttävät säät ovat saaneet minut mukavuudenhaluisen lapamadon hieman jarruttelemaan treenikärpäsen iskua. Olemme silti muutaman kerran tottiskentälle raahautuneet, käyneet muutaman kerran puruissa ja jopa jäljelläkin. Tyynen kanssa pitäisi tottis aloittaa ihan todella. Koira kehittynyt talven aikana mukavasti ja nyt näyttäisi keskittyminenkin kasvaneen niin, että yhdessä tekeminen maistuu jo. Hieman hitaasti on tämä "pikku" neiti henkisesti kasvanut. Tyynestä on kasvanut kohtuu kookas ja todella kaunis narttu. Se on nyt 1,5 vuotias murkkuikäinen neiti jolla korvat välillä koristeena ja ego alkaa kasvaa elämää suuremmaksi pientä "onko pakko" testailua alkaa olla ilmassa. Tyyne on edelleen hyvin iloinen, innokas ja onnellinen koiranpoika. Hyvin utelias touhutäti joka aina hääräämässä kaikessa mukana. On ollut mukava huomata, että Tyynellekin järki alkaa kasvaa ja itsevarmuutta tulee koko ajan lisää. Nyt vain pitäisi omistajan ryhdistäytyä ja ruveta koiraa treenaamaan kunnolla niin saataisiin selville mikä Tyynestä tulee isona. Tyynen ensimmäiset terveystutkimuksetkin on tehty lonkat tulos A/A ja kyynärät 0/0 ei siis yhtään hullumpi aloitus tämän suhteen.
Doris voi hyvin ainoastaan korvakarvat ovat talven aikana mystisesti kadonneet jonnekin parempaan talteen. Kadonneiden karvojen vuoksi haimme näyttelystä EH:n eli ei ole mahtavasti alkanut tämän vuoden serti jahti. XD Doris on edelleen koira mistä tykkään niin, että sydämmestä välillä ottaa kun koiraa katson. En tiedä onko syynä se, että se on syntynyt minun käteen vai mikä mutta joku tässä koirassa sykähdyttää minua kovin. Suunnitelmia olisi Dorikselle kovin tälle vuodelle toivottavasti edes osa toteutuu. Meillä on vieläKIN IPO-lisenssi hakemus kesken joten toivottavasti sen kesään mennessä saamme, muuten voi olla meidän ipoilut siinä koira kuitenkin täyttää jo 6 vuotta tänä vuonna. Ei siis enään ihan pikku tyttö. Meidän kevään huippukohdat taitaa olla olleet taas Timo Helysen treenit. Miten mukava onkin treenata ihan oikeasti taitavan ja osaavan ihmisen kanssa tietenkin asiaa tietenkin helpottaa, kun saa treenata ihan omalla äidinkielellä sekä ymmärtää mitä haluat treenattavan ja termistökin on sama. Timo on saanut Doriksesta leivottua esiin vaihteen joka on ollut kauan hukassa. Jotenkin itselle tuli hyvä olo siitä, että koiran annetaan käyttää sitä moottoria mikä sillä on eikä vain blokata sitä kokonaan. Eli voin sanoa olen todella tyytyväinen näihin treeneihin. Mikä on sääli treenejä on niin harvoin ettei niillä pelkästään oikein kokeisiin päästä. Tottis onneksi kulkee joo toki olisi paljonkin viilaamista luovutukset vinot, luoksetulo vino ja joo o meidän liikkeestä seisominen ihan lasten kengissä. Onneksi nuo ei maata kaatavia ongelmia ole joten treeniä vaan. Niin ja kävihän Doris uusimassa sydäntarkastuksenkin tulos jälleen Ultra, EKG, Holter A eli ei DCM viittaavia löydöksiä. Sopii siis olla hyvin tyytyväinen.
Siinä nuo tärkeimmät päivitykset taisivat olla. Työtehtävien vaihdoksen vuoksi olen ollutkin super kiireinen töiden parissa koko kevättalven ja kevään. Sen ajan mitä en ole ollut töissä olen löhönnyt sohvalla katatonisessa tilassa töllöttimen edessä. Ei siis mitään hulvattoman hauskaa tai jännittävää ole elämässä tapahtunut. Koitan kuitenkin parantaa tapani ja ainakin jotain päivitellä tännekin välillä.