Siirry pääsisältöön

Yhteenvetoa



Nyt koitan kirjoitella hieman esittelyä pentusista. Eilen täyttivät 8 viikkoa ja ensimmäinen musta narttu muutti omaan kotiin Suomeen ja huomenna maanantaina lähtee musta uros omaansa ja ruskea pökäle jääkin tänne kotiin kasvamaan meidän hellään huomaan. Olen tykännyt tästä pentueesta kovasti. Minusta oikein onnistuneita kavereita kukaan ei ole arka tai rääpäle. Reippaita ja leikkisiä penikoita joilta ihan kivasti näyttäisi löytyvän viettiä harrastamista ajatellen ja somiakin ovat. Pennut ovat kasvaneet hyvin ja ovat fyysisesti vahvoja ja ketteriä. Pennut on vWD-testattu 2 x kantaja ja 1 vapaa sekä pentutestattu. Jonkun yhteenvedon testistä teen kun noihin taulukoihin ja diagrammeihin ehdin tutustua paremmin. Tuloksista laitan lisää sitten meidän kotisivuille www.kennelmeillon.com



Meillon Janis Joplin eli Hilla 


Hilla on ollut minun sydänkäpynen pentueen ainut narttu ja kuin kopio äidistään ulkonäöllisesti ja luonteessakin löytyy paljon samaa. Reipas todella leikkisä tyttönen jolla ihan selvästi ihan kivasti taistelutahtoa. Sinnikäs pikku otus joka rakastaa taisteluleikkejä. Ruoka maistuu hyvin eli varmasti koulutusta varten ei ole vaikea työkaluja löytää. Rohkeasti lähtee nopeasti tutkimaan uusia paikkoja häntä pystyssä ei ole osoittanut mitään arkuutta alustoja tai ääniä kohtaan. Ei ole mikään tunkeilevan sosiaalinen ihmisiä kohtaan eli ei juokse pusuttelemaan tuntemattomia vaan istuu ja katselee hetken ennen kuin tuttavuutta lähtee tekemään. Tutut ja omat ihmiset on sitten eri asia. Niitä pussaillaan korvat rusetilla ja ängetään syliin halittavaksi. Ihan kauhean huumorintajuinen tyttö ei ole ja tempperamenttiä löytyy ihan kiitettävästi. Minusta koira on myös oikein nätti. Toivottavasti siitä kasvaa terve ja toimiva dobermanni. Hilla jäi meille sijoitukseen ja asuu Suomessa.

Meillon Jimi Hendrix eli Ukko


Ukko on meidän onnellinen lapsi hymypoika. Ulkonäöllisesti aivan kuin isänsä. Kova poika touhuilemaan ja kuljettelemaan tavaroita eli on koko ajan jossain varatamassa jotain. Pentueen ylivoimaisesti ihmissosiaalisin kaveri joka selvästi tykkää huomiosta ja halailuista. Ukkoa tekisikin mieli kovasti pusutella ja halia, mutta ne hampaat ja se pureminen on jotain ihan järkkyä. Lempinimi pacman ei ole ihan tuulesta temmattu. Tykkää myös kovasti kamppailuleikeistä ja ruoka maittaa. Ei olle havaittu minkäänlaista alusta tai ääni arkuutta ja minusta on kohtuu rohkea pentu. Ärsytyskynnys on korkeampi kuin sisaruksillaan eli ei ole ihan samanlainen äkäpussi, mutta kyllä varmasti takaisin antaa jos sitä kyykyttellä yritetään. Pentueen vilkkain touhupeppu, mutta osaa rauhoittua hyvin. Minusta todella lupaavan ja miellyttävän oloinen pienen palveluskoiran alku jos omistajilla riittää innostus pidemmällekin viemään. Ukko muuttaa asumaan Gotlantiin. Toivottavasti pojasta kuullaan vielä.


Meillon Judas Priest eli Judas tai Pöksy


Sitten meidän Judas. Tämä poika jätettiin kotiin vaikka meille ei ikinä pitänyt tulla urosta enkä myöskään oikein ruskeaa ole halunnut. Judas on komea poika ja kohtuu rauhallinen välillä suorastaan laiska. Se on alkuun hyvin skeptinen vieraita kohtaan ja hitaasti lämpenevä, mutta kun lämpenee on oikein mukava pentunen heillekin. Kotiväelle mitä rakastavin pikku paksukainen. Ahne, kiva taistelutahto ja saalistakin näyttäisi löytyvän. Kohtuu dominoiva pikku kaveri joka kovaan ääneen ilmoittaa mitä haluaa ja milloin eli heti. Tässä koirassa on jotain joka sykähdyttänyt jo ihan pienestä ja edes takaisin ollaan pyöritelty ajatusta sen pitämisestä. Sekalauma ei vaan ole se ideaali. No nyt se on minun tulevaisuuden toivo ja harrastuskaverin alku. Jos pysyy terveenä niin katsellaan mihin meidän rahkeet riittää. Ainakin pennussa vaikuttaisi rakennuspalikoita olevan ihan riittävästi omiksi tarpeiksi.

Eli siinä pienet esittelyt pentusista. Doris on ollut aivan loistava emä pennuille. Nyt minua aikalailla harmittaa, että Doriksen käytön jätin näin myöhäiselle ajalle. Tämmöisiä pentuja kyllä olisi kehdannut maailmalle lähettää toisenkin pentueen verran. Nyt jäämme odottamaan mitä Hillasta kasvaa josko pääsisin sitten tätä omaa narttulinjaa jatkamaan. Tyyne on ollut myös todella hienosti pentujen kanssa ja pennut ovatkin Tyynestä saaneet ihan oman riehukaverin ja isosiskon. Näin kasvattajana tämmöinen pieni pentue oli todella mukava. Pennut oppii tuntemaan paljon paremmin ja ne pystyy ottamaan mukaan arkeen aivan toisella lailla kuin kymmenpäisen hunnilauman. Nämä pennut ovatkin kasvaneet ihan vapaina asunnossa. Niillä on oma peti meidän sängynvieressä ja ovat touhunneet mukana kaikissa arjen touhuissa. Toki rahallisesti pikkupentueet tulevat kalliiksi. Nyt saakin säästellä tovin ennen kuin seuraavaa pentuetta uskaltaa edes harkita. Samoin vähän aikaa voi nyt nuolla haavoja ja kovettaa nahkaansa lisää sekä kiittää itseään siitä, että uskaltaa tehdä niinkuin uskoo välittämättä joidenkin kasvattaja kolleegoiden ja muiden puheista sekä selkäänpuukotuksesta. Ehkä joku päivä kiitän heitäkin ovathan he hyvin opettaneet mitä tämä koiramaailma on.

Tähän loppuun haluan kiittää Miskaa joka antoi Aatun meille käyttöön. Ei tullut yhtään pöllömpiä, eli kyllä se visio oli oikein hyvä. <3 Maailman parhalle miehelle Juhanille kiitos ja kumarrus kaikesta avusta, kärsivällisyydestä ja mukana elämisestä olet rakas. <3 Ja tietenkin lapsukaisille jotka ovat olleet suureksi avuksi. Sydämestäni toivon myös monia onnellisia ja terveitä vuosia pennuille ja omistajille elämään.








Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä...

Tyyne

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin...

Vuosi 2020 jaksamisen rajoilla

Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna. Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat. Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.   Doris ...