Siirry pääsisältöön

Suru

Nyt on takki aika tyhjä. En oikein kykene edes selittämään mikä suru on.







Meillä oli pieni tähdenlento pentulaatikossa. Kun sanon pieni niin todella pieni. Mutta tämä pieni oli oikein sinnikäs ja reipas. Niin suloinen, kontaktia hakeva, pussaileva pikku lilliputti. Niin toivoin, että sinusta olisi kasvanut hieno ja vahva dobermanni. Sinä olit minun spesiaali pentu. <3

Jossain vaiheessa on vain luovutettava. Eilen päivällä pikku lilliputti rupesi voimaan huonosti eikä pystynyt ulostamaan kunnolla. Monen tunnin yrityksen ja hoidon jälkeen vihdoin saimme suolen toimimaam, mutta meidän alamäki oli alkanut. Pieni kieltäytyi syömästä ja juomasta. Yön hän nukkuin minun sylissä kun yritin pentua nesteyttää ja ruokkia. Aamuyöstä vihdoin hän rupesi imemään maitoa joskin hyvin heikosti, mutta toivo heräsi kun pentu vaikutti virkeämmältä. Pari tuntia menikin nousujohteisesti kunnes ongelmia rupesi tulemaan hengityksen kanssa. Tässä vaiheessa oli vain pakko luovuttaa ja varata aika pienen viimeiselle matkalle. En voi pitää pientä kärsimässä vaikka kuinka haluaisin sen pelastaa. Kiitos pieni lilliputti, että olit ilostuttamassa meidän elämää hetken. Olet yksi suloisimmista pikku pennuista mitä ikinä olen nähnyt.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nälkä ja odotus

No tuossa otsikossa se meidän elämän nykyinen sisältö tulikin hyvin selväksi. Vuorokausia on nyt takana 54 Doris on pyöristynyt hurjasti ja nälkä on järkyttävä. Itse asiassa meinasin eilen pyörtyä kun  puntari näytti 39kg eli 9 kiloa tullut painoa lisää. Ruoan etsinnässä on otettu kaikki keinot käyttöön enään ei lupia kysellä vaan ihan häikäilemättä viedään pöydiltä ja jopa lautasilta kaikki mikä irti lähtee. Jopa salaatti ja hampurilaispaperit ulkoa tekee kauppansa joka hassua koska Doris ei ikinä ole mitään ulkoa napsinut. Omituinen dobermanni siis. Jotta kukaan ei nyt mieltään pahoita koiran huonosta ruokinnasta kyllä sille ihan koirille sopivaa ravintoakin tarjotaan. Kerjäämistä lukuunottamatta haluaisi tuo vaan nukkua. Ulkoillessa huomaa muutoksen enään ei Doris juokse reikäpäisenä eikä oikein pystykään ja välttelee rajuimpia törmäysleikkejä Tyynen kanssa. Tyyneä tämä uusi tylsä Doris harmittaa vietävästi ja turhautuminen riehukaverin puutteesta näkyy pienenä kiusantekona ja h...

Ongelma paikallistettu ja muita uutisia

Timo Helynen oli taas meitä kouluttamassa täällä kuun vaihteessa. Tämän treeniviikonlopun aihe oli minulle hyvin selvä. Nyt pitää selvittää mistä meidän pitkäliike ongelma johtuu. Eli siis kovan selostamisen ja ihmettelyn jälkeen koira autosta kentälle ja kokeillaan mitä tapahtuu. Alkujumpan jälkeen alettiin tositoimiin ja pitkäliike num1 lähti käyntiin. Koira lähti taas hyvin, mutta puru oli kovin varovainen voi sanoa jotta surkea. Argh... Noh uudestaan lyhyemmältä matkalta ja taas sama homma. Kovin tuntui epätodelliselta ja toivottomalta tuona hetkenä. Mikä hitto voi olla jotta muuten koira toimii hyvin, mutta tässä näin takkuaa. Parin yrityksen jälkeen yhtäkkiä Timo huudahti Marinka katsos tätä. Timo seisoi aivan koiran edessä ja nosti pampun ilmaan hihaa liikuttamatta. Mitä teki Doris? Noh Doris laittoi silmät kiinni eikä hyökännyt. Seuraava kysymys olikin Timolta onko tätä harjoiteltu? Öööö ei taideta olla. Koira siis osaa hyökätä ongelmitta kun hihasta tulee pieni liike...

Nokka pystyssä koira

Edellisessä kirjoituksessa jo muutamalla sanalla mainitsin meidän Doriksen luonteesta. Doris on aina ollut vähän erilainen lapsi kun vertaa muihin dobbereihini. Meillä on kaikki muut olleet sosiaalisia, todella avoimia ihmisille, rakastaneet rapsutuksia ja kaikkia ihmisiä. Dorishan on täysin yhden ihmisen koira ja eikä mitenkään mikään pusuhalikoira ole ollut ikinä kenellekään muulle kuin minulle. Jos ei nyt itse ole jostain kumman syystä äärettömän rakastavalla tuulella. Tällöin rakkautta saa osakseen koko perhe en vain minä. Muuten muut saavat tyytyä hännän heilautukseen, pikaiseen pusuun ja joskus mieheni jopa pieneen onnen rouhaisuun persuksista kun töistä tulee kotiin. Mieheni on sentään saanut jo ylennyksen varakainaloksi nukkumista varten jos minä en ole paikalla. Minua naurattaakin mieheni lausahdukset "Tuo on koira on kyllä niin leuhka" tai "Kato taas se nokka pystyssä koira mököttää". Doris on hyvin herkkä tyttö ja kova loukkaantumaan mitä eriskummallisimm...