Kaksi juoksuista narttua tuvassa on jostain niin syvältä kuin olla ja voi. Jo pelkästään sotkun määrä ja kalamarkkinoiden haju on ärsyttävä. Joo juoksuhousut on keksitty, mutta mistä löytyisi semmoiset joita eivät voi toisiltaan riisua. Pöksyistä ei myöskään kovasti ole iloa jos ne on jalassa, mutta römppänen roikkuu housujen ulkopuolella. Kotimme decoree lattioilla on siis tällä hetkellä mallia kärpässieni. -_-
Jos tuo juoksujen vaikutus olisikin vain se sotku, mutta ei... Missy kadottaa korvansa kokonaan. Asuu huuhaalandiassa ruokaa varastellen, jatkuvasti nuuskien ja joka ruohonkorren kusaisten merkaten. Ihan oikeasti yksikään uroskoira ei merkkaa niin paljon kuin tuo. Koiran nälkä on myös jotain käsittämätöntä juoksujen aikaan. Kaikki Missyn tuntevat tietää että koira on AHNE aina, mutta nyt nälkä saavuttanut semmoiset mittakaavat ettei mikään ole syötäväksi kelpaamatonta. Seuraavaksi varmasti tiedossa jälleen valeraskaus. Katsotaan minkälaisia pentuja tällä kertaa pyöräytetään. Arghh! Niin ja varauksia "pennuista" otetaan jo vastaan. Hintakaan ei tule päätä huimaamaan.
Doris ei onneksi noin paljon muutu juoksujen aikaan. Oikeastaan ainut muutos koiran luonteessa on äkäisyys. Tästä johtuen pientä kränää koirien välille syntyy milloin mistäkin asiasta.
Sitten vähän reeniasioita valivalin jälkeen. Meillä kun tuo maalimies ongelma on tällä hetkellä ajankohtainen tai siis maalimiehen puute. Jotain pitäisi harrastella päätin yrittää kokeilla ihan jälkeä väkertää Doriksen kanssa. Pohjathan ollaan tehty pellolla joten uskon että metsässäkin pystyy jäljestelemään. Ei me peltoa kokonaan pois jätetä jos vaikka se mokke vielä jostain löydetään. Mutta siis tämähän tarkoittaa jotta meidän pitäisi opetella esineruutu ja jana. Esineruudun alkeita jo ruvettu väkertämään ja tuo minun täysin kenttäkoirani jopa tajusi pienen neuvottelun jälkeen, että pöpelikössäkin voi tehdä muutakin kuin juosta ja hypellä onnellinen ilme naamalla. Ihan suoraa kohtalaisen lyhyttä kaistaletta ollaan tehty ja jossain kohtaa suoraa löytyy sitten se esine. Seuraavaksi pitää kokeilla jos sinne veisi vaikka pari kappaletta esineitä toisen lähemmäksi ja seuraavan kauemmaksi. Miten tästä sitten etenemme on ? Miten te olette opettaneet ruudun?
Sitten meillä olisi tietenkin se jana. Voi pöh sanon minä. Koira on tähän saakka aina lähetetty jäljelle paalulta. Itse olen janaa treenannut koiran kanssa joskus vuonna miekka ja kypärä joten pitää yrittää muistin kätköjä kaivella. Vinkkejä myös janatreeniin otetaan ilolla vastaan.
Mutta nyt me painellaan harjoittelemaan meidän kompatuskiveä eli noutoa... jälleen. On se kyllä kumma juttu jotta joka koiralla onnistun sen noudon pilaamaan jotenkin. Onhan sekin tietenkin jonkilainen meriitti. Eikö?
Jos tuo juoksujen vaikutus olisikin vain se sotku, mutta ei... Missy kadottaa korvansa kokonaan. Asuu huuhaalandiassa ruokaa varastellen, jatkuvasti nuuskien ja joka ruohonkorren kusaisten merkaten. Ihan oikeasti yksikään uroskoira ei merkkaa niin paljon kuin tuo. Koiran nälkä on myös jotain käsittämätöntä juoksujen aikaan. Kaikki Missyn tuntevat tietää että koira on AHNE aina, mutta nyt nälkä saavuttanut semmoiset mittakaavat ettei mikään ole syötäväksi kelpaamatonta. Seuraavaksi varmasti tiedossa jälleen valeraskaus. Katsotaan minkälaisia pentuja tällä kertaa pyöräytetään. Arghh! Niin ja varauksia "pennuista" otetaan jo vastaan. Hintakaan ei tule päätä huimaamaan.
Doris ei onneksi noin paljon muutu juoksujen aikaan. Oikeastaan ainut muutos koiran luonteessa on äkäisyys. Tästä johtuen pientä kränää koirien välille syntyy milloin mistäkin asiasta.
Sitten vähän reeniasioita valivalin jälkeen. Meillä kun tuo maalimies ongelma on tällä hetkellä ajankohtainen tai siis maalimiehen puute. Jotain pitäisi harrastella päätin yrittää kokeilla ihan jälkeä väkertää Doriksen kanssa. Pohjathan ollaan tehty pellolla joten uskon että metsässäkin pystyy jäljestelemään. Ei me peltoa kokonaan pois jätetä jos vaikka se mokke vielä jostain löydetään. Mutta siis tämähän tarkoittaa jotta meidän pitäisi opetella esineruutu ja jana. Esineruudun alkeita jo ruvettu väkertämään ja tuo minun täysin kenttäkoirani jopa tajusi pienen neuvottelun jälkeen, että pöpelikössäkin voi tehdä muutakin kuin juosta ja hypellä onnellinen ilme naamalla. Ihan suoraa kohtalaisen lyhyttä kaistaletta ollaan tehty ja jossain kohtaa suoraa löytyy sitten se esine. Seuraavaksi pitää kokeilla jos sinne veisi vaikka pari kappaletta esineitä toisen lähemmäksi ja seuraavan kauemmaksi. Miten tästä sitten etenemme on ? Miten te olette opettaneet ruudun?
Sitten meillä olisi tietenkin se jana. Voi pöh sanon minä. Koira on tähän saakka aina lähetetty jäljelle paalulta. Itse olen janaa treenannut koiran kanssa joskus vuonna miekka ja kypärä joten pitää yrittää muistin kätköjä kaivella. Vinkkejä myös janatreeniin otetaan ilolla vastaan.
Mutta nyt me painellaan harjoittelemaan meidän kompatuskiveä eli noutoa... jälleen. On se kyllä kumma juttu jotta joka koiralla onnistun sen noudon pilaamaan jotenkin. Onhan sekin tietenkin jonkilainen meriitti. Eikö?
Noutoa taas?