Vihdoin ja viimein se odotettu IPO seminaari sitten alkoi. Pienen pettymyksen pari päivää ennen semman alkua toi uutinen Timo Helysen loukkaantumisesta ja hänen tulonsa peruuntumisesta. Mikä harmi... Hänen tilalleen tuli Jacob Halttunen. Hieman pohdiskelin jätänkö seminaarin väliin vai menenkö. Maalimies on minulle aivan outo. Onneksi menin. Kyllä vain oli pätevä ja jösses miten vikkeläkoipinen mokke. Aivan mahtava semma takana ja pää täynnä uutta infoa ja neuvoja. Toivottavasti muistan vain kaiken.
Ensi lämmittelyiden ja testailujen jälkeen pääsimme hommiin. Olin vähän miettinyt meidän harjoituskohteiksi koiran vahvistamisen vartioinnissa. Dorishan on ottanut minusta painetta kun tulen piilolle ja vaikka edistystä oli tapahtunut huimasti halusin silti tätä vahvistaa. Toinen harjoituskohde olisi irroitus joka on rehellisesti aivan syvältä hanurista. Hidas parhaimmillaan, huonoimmillaan jotain ihan jäätävää sössöä. Kolmas harjoitus kohde olisi pitkä liike. Hihan kanssa toimii suht hyvin vaikka koira merkkaa ihmisen ei hihan, mutta jos tyyny käytössä tulee sata lasissa mokkea päin tyynyä edes vilaisematta. Eli onhan meillä paljon kaikennäköistä mitä pitäisi vielä harjoitella.
Alkuhumpan jälkeen siis aloitimme koiran vahvistelulla ja irroituksilla. Rumasti en irroituksia halua tehdä kun juuri olemme saaneet meidän välistä suhdetta paremmaksi. Vartiointi meni yllättävän hyvin ja ei se koira oikein minusta välittänyt. Koko seminaarin olen kuitenkin kävellyt edes takaisin koiran vartioidessa ja välillä käynyt viemässä käden koiran leuan alle ja sitten taas jatkettu hommia. Irroitus aloitettiin aika matalalla vietillä ja vasta kun koira oli rauhoittunut hieman. Tämä toimi erinomaisen hyvin ja hyvinkin pian irroitus tapahtui jo ensimmäisellä käskyllä. Ok kyllä se voisi paljon nopeampi olla, mutta sinnepäin ollaan matkalla. Pitkiä liikkeitä hypeltiin hihaan ne edelleen onnistuivat hienostikin, mutta kyllä sen tyynyn kanssa väännettiin. Loppupeleissä saatiin muutama onnistunut osuma tyynyynkin eli edistystä siinäkin. Ehkä mulla on kohta koira jonka kanssa ei tarvitse tömäreitä pelätä. :D
Kyllä me paljon muutakin tehtiin. Ihan uusina asioina harjoiteltiin sivu- ja selkäkuljetusta. Alun hermoilun jälkeen sekä koira, että kuski ymmärsi mistä on kyse. Hallintaa harjoiteltiin varsinkin tänään suht paljon. Kiva koska tottis on minusta mukavaa ja hallinta ei ole ollut meille se iso ongelma ikinä. Nyt harjoituksen aiheena oli hallinta-suojelu-hallinta eli vaihdot näiden kahden osa-alueen välillä. Dorishan pysyy hyvin hallinnassa, mutta sen pitäisi osata nopeasti vapautua työskentelemään itse ja taas takaisin hallintaan. Tätä siis harjoiteltiin ja kyllä oli kieli keskellä suuta niin kuskilla kuin koirallakin. Ihan super mukavaa oli kuitenkin tehdä uusia asioita ja samalla saatiin hienoja pieniä hienosäätö vinkkejä mitä tehdä. Aivan super!!! Tässä vähän mallia tämän päivän tekemisistä https://www.youtube.com/watch?v=GuwK1wmqbTQ
Ilman itkua ei tästäkään semmasta selvitty. Nyt kyllä itku tuli onnesta. Vihdoin tuli tunne jotta koiran kanssa teemme kentällä yhdessä töitä. Ei niin jotta meillä on jonkunlainen konflikti menossa. Vähän samanlaisen tilanteeseen olemme päässeet suojelukentällä missä olemme tottelevaisuudessa. Meillä on kivaa yhdessä. Itku tuli kun poistuimme kentältä toi Doris hihan minun syliin, laittoi silmät kiinni ja lepäsi siinä hetken ennen kuin irroitti hihan. Tämän jälkeen pussaili niin armottomasti. Ilmiselvästi sekin tajusi jotta minä en ole se vihollinen. Meille tämä on iso juttu.
Ensi lämmittelyiden ja testailujen jälkeen pääsimme hommiin. Olin vähän miettinyt meidän harjoituskohteiksi koiran vahvistamisen vartioinnissa. Dorishan on ottanut minusta painetta kun tulen piilolle ja vaikka edistystä oli tapahtunut huimasti halusin silti tätä vahvistaa. Toinen harjoituskohde olisi irroitus joka on rehellisesti aivan syvältä hanurista. Hidas parhaimmillaan, huonoimmillaan jotain ihan jäätävää sössöä. Kolmas harjoitus kohde olisi pitkä liike. Hihan kanssa toimii suht hyvin vaikka koira merkkaa ihmisen ei hihan, mutta jos tyyny käytössä tulee sata lasissa mokkea päin tyynyä edes vilaisematta. Eli onhan meillä paljon kaikennäköistä mitä pitäisi vielä harjoitella.
Alkuhumpan jälkeen siis aloitimme koiran vahvistelulla ja irroituksilla. Rumasti en irroituksia halua tehdä kun juuri olemme saaneet meidän välistä suhdetta paremmaksi. Vartiointi meni yllättävän hyvin ja ei se koira oikein minusta välittänyt. Koko seminaarin olen kuitenkin kävellyt edes takaisin koiran vartioidessa ja välillä käynyt viemässä käden koiran leuan alle ja sitten taas jatkettu hommia. Irroitus aloitettiin aika matalalla vietillä ja vasta kun koira oli rauhoittunut hieman. Tämä toimi erinomaisen hyvin ja hyvinkin pian irroitus tapahtui jo ensimmäisellä käskyllä. Ok kyllä se voisi paljon nopeampi olla, mutta sinnepäin ollaan matkalla. Pitkiä liikkeitä hypeltiin hihaan ne edelleen onnistuivat hienostikin, mutta kyllä sen tyynyn kanssa väännettiin. Loppupeleissä saatiin muutama onnistunut osuma tyynyynkin eli edistystä siinäkin. Ehkä mulla on kohta koira jonka kanssa ei tarvitse tömäreitä pelätä. :D
Kyllä me paljon muutakin tehtiin. Ihan uusina asioina harjoiteltiin sivu- ja selkäkuljetusta. Alun hermoilun jälkeen sekä koira, että kuski ymmärsi mistä on kyse. Hallintaa harjoiteltiin varsinkin tänään suht paljon. Kiva koska tottis on minusta mukavaa ja hallinta ei ole ollut meille se iso ongelma ikinä. Nyt harjoituksen aiheena oli hallinta-suojelu-hallinta eli vaihdot näiden kahden osa-alueen välillä. Dorishan pysyy hyvin hallinnassa, mutta sen pitäisi osata nopeasti vapautua työskentelemään itse ja taas takaisin hallintaan. Tätä siis harjoiteltiin ja kyllä oli kieli keskellä suuta niin kuskilla kuin koirallakin. Ihan super mukavaa oli kuitenkin tehdä uusia asioita ja samalla saatiin hienoja pieniä hienosäätö vinkkejä mitä tehdä. Aivan super!!! Tässä vähän mallia tämän päivän tekemisistä https://www.youtube.com/watch?v=GuwK1wmqbTQ
Ilman itkua ei tästäkään semmasta selvitty. Nyt kyllä itku tuli onnesta. Vihdoin tuli tunne jotta koiran kanssa teemme kentällä yhdessä töitä. Ei niin jotta meillä on jonkunlainen konflikti menossa. Vähän samanlaisen tilanteeseen olemme päässeet suojelukentällä missä olemme tottelevaisuudessa. Meillä on kivaa yhdessä. Itku tuli kun poistuimme kentältä toi Doris hihan minun syliin, laittoi silmät kiinni ja lepäsi siinä hetken ennen kuin irroitti hihan. Tämän jälkeen pussaili niin armottomasti. Ilmiselvästi sekin tajusi jotta minä en ole se vihollinen. Meille tämä on iso juttu.
