Siirry pääsisältöön

Voihan saikku...

Olemme tehneet sen jälleen. Eli olemme jälleen saikulla. Tällä kertaa mega iso haaava/ revennyt iho koiran vasemmassa kyljessä melkein kainalossa. Sen verran ilkeässä paikassa jotta saikuksi meni kun liikkuminen tekee kipeää. Haavan alkuperä on mysteeri, mutta syylliseksi epäilen äitikoiran hammasta. Noh paranemaan päin on tuokin menossa joten kohta reenit kutsuu kun turvotus laskee. Valjaita tuskin käytetään toviin. Kyllä tää taas on aika syvältä...


Kyllä me jotain virallistakin saatu viime päivityksen jälkeen aikaiseksi. Kävimme hakemassa ulkomuotoarvostelun Koradia (Ruotsin jalostustarkastus) varten. Noh onhan se Doris täällä Ruotsissakin ihan dobermannin näköinen joten ulkomuodon puolesta jalostus on ok. Kyllä toki ihan osaavasti kaikki ihan oikeat virheetkin koirasta löytyi. Seuraava osio eli se MH meillä piti olla 23.6, mutta ylläri pylläri ilmojen ja maksujen jälkeen sainkin pari päivää sitten tietää jotta meidät on siirretty varasijalle. Eli nyt sitten jännätään päästäänkö testiin vai ei. Mä en edelleenkään ymmärrä näitä omituisia Ruotsin systeemejä miten ihmeessä hups sitä vaan joutuu varasijalle maksujen jälkeen. Tuota Koradia varten siis tarvitsemme tuon ulkomuotoarvostelun, MH-testin ja luonnetestin. Suomalainen luonnetesti ei käy joten Doris menee uudestaan Ruotsalaiseen versioon. Noh on sitten ainakin tuon koiran luonetta testattu useaan otteeseen. Pöljän touhua ehkä, mutta ihan mielenkiintoista nähdä miten testit täällä toimii. Pitäkää nyt meille peukkuja jotta paikat testeihin saadaan.


Muorikin päässyt eläinlääkäreitä tukemaan. Onneksi vain ihan rokotusten ja terveystarkin merkeissä. Itsellä helpottuneempi olo vaikka taas monta sataa kruunua köyhempi. Muori todettiin pirteäksi koiraksi jolla asiat rikkinäistä takajalkaa lukuunottamatta kunnossa. Sydän ja polvet mallillaan sekä minua kauhistuttaneet pahkurat olivat vaarattomia. Jossain vaiheessa pitäisi käydä kontrollikäynnillä koiven vuoksi ja tutkia onko siellä tapahtunut muutoksia mihin suuntaan vai onko pysynyt kasassa. Se onneksi on edessä vasta useamman kuukauden kuluttua. Nyt iloitsen näistä tuloksista.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä...

Tyyne

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin...

Nälkä ja odotus

No tuossa otsikossa se meidän elämän nykyinen sisältö tulikin hyvin selväksi. Vuorokausia on nyt takana 54 Doris on pyöristynyt hurjasti ja nälkä on järkyttävä. Itse asiassa meinasin eilen pyörtyä kun  puntari näytti 39kg eli 9 kiloa tullut painoa lisää. Ruoan etsinnässä on otettu kaikki keinot käyttöön enään ei lupia kysellä vaan ihan häikäilemättä viedään pöydiltä ja jopa lautasilta kaikki mikä irti lähtee. Jopa salaatti ja hampurilaispaperit ulkoa tekee kauppansa joka hassua koska Doris ei ikinä ole mitään ulkoa napsinut. Omituinen dobermanni siis. Jotta kukaan ei nyt mieltään pahoita koiran huonosta ruokinnasta kyllä sille ihan koirille sopivaa ravintoakin tarjotaan. Kerjäämistä lukuunottamatta haluaisi tuo vaan nukkua. Ulkoillessa huomaa muutoksen enään ei Doris juokse reikäpäisenä eikä oikein pystykään ja välttelee rajuimpia törmäysleikkejä Tyynen kanssa. Tyyneä tämä uusi tylsä Doris harmittaa vietävästi ja turhautuminen riehukaverin puutteesta näkyy pienenä kiusantekona ja h...