Siirry pääsisältöön

Voihan saikku...

Olemme tehneet sen jälleen. Eli olemme jälleen saikulla. Tällä kertaa mega iso haaava/ revennyt iho koiran vasemmassa kyljessä melkein kainalossa. Sen verran ilkeässä paikassa jotta saikuksi meni kun liikkuminen tekee kipeää. Haavan alkuperä on mysteeri, mutta syylliseksi epäilen äitikoiran hammasta. Noh paranemaan päin on tuokin menossa joten kohta reenit kutsuu kun turvotus laskee. Valjaita tuskin käytetään toviin. Kyllä tää taas on aika syvältä...


Kyllä me jotain virallistakin saatu viime päivityksen jälkeen aikaiseksi. Kävimme hakemassa ulkomuotoarvostelun Koradia (Ruotsin jalostustarkastus) varten. Noh onhan se Doris täällä Ruotsissakin ihan dobermannin näköinen joten ulkomuodon puolesta jalostus on ok. Kyllä toki ihan osaavasti kaikki ihan oikeat virheetkin koirasta löytyi. Seuraava osio eli se MH meillä piti olla 23.6, mutta ylläri pylläri ilmojen ja maksujen jälkeen sainkin pari päivää sitten tietää jotta meidät on siirretty varasijalle. Eli nyt sitten jännätään päästäänkö testiin vai ei. Mä en edelleenkään ymmärrä näitä omituisia Ruotsin systeemejä miten ihmeessä hups sitä vaan joutuu varasijalle maksujen jälkeen. Tuota Koradia varten siis tarvitsemme tuon ulkomuotoarvostelun, MH-testin ja luonnetestin. Suomalainen luonnetesti ei käy joten Doris menee uudestaan Ruotsalaiseen versioon. Noh on sitten ainakin tuon koiran luonetta testattu useaan otteeseen. Pöljän touhua ehkä, mutta ihan mielenkiintoista nähdä miten testit täällä toimii. Pitäkää nyt meille peukkuja jotta paikat testeihin saadaan.


Muorikin päässyt eläinlääkäreitä tukemaan. Onneksi vain ihan rokotusten ja terveystarkin merkeissä. Itsellä helpottuneempi olo vaikka taas monta sataa kruunua köyhempi. Muori todettiin pirteäksi koiraksi jolla asiat rikkinäistä takajalkaa lukuunottamatta kunnossa. Sydän ja polvet mallillaan sekä minua kauhistuttaneet pahkurat olivat vaarattomia. Jossain vaiheessa pitäisi käydä kontrollikäynnillä koiven vuoksi ja tutkia onko siellä tapahtunut muutoksia mihin suuntaan vai onko pysynyt kasassa. Se onneksi on edessä vasta useamman kuukauden kuluttua. Nyt iloitsen näistä tuloksista.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä...

Tyyne

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin...

Vuosi 2020 jaksamisen rajoilla

Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna. Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat. Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.   Doris ...