Siirry pääsisältöön

Arki alkoi

Viime viikon treenit toivat hieman lohtua viikonlopun husailujen jälkeen. Epäonnistuneiden treenien jälkeen onnistumiset aina "maistuvat" hyvälle. Ja joo tiedän välillä tulee huonoja treenejä ja parempi, että menee pyllylleen treeneissä kuin kokeessa. Tottikset sujui mukavasti ja mistä olen erittäin tyytyväinen viretilaa on taas saatu nostettua ihan mukavalle tasolle. Yllärinä Doris karkasi eteenmenossa, mutta nyt ainakin etenee ja suoraan. Ei tee erinäisiä kiekuroita kentällä tai juokse minne sattuu. Tekeminen tuntui siis hyvälle. Jäljelläkin kulki hyvin kuumasta ilmasta huolimatta. Kerran lähti harhalle, mutta korjasi itse hyvin nopeasti takaisin oikealle jäljelle. Ilmaisut on hitaat jos nurmi on vähänkään pidempää tai märkää. Eli jonkun näköinen prinsessa syndrooma siis koirallani on. Nyt olen esineet sitten laittanut pelkästään peloilta löytyville tuheroille ja jos sataa varmasti lähdemme tekemään ilmaisutreeniä.






Treenit taitavat alkaa olemaan siinä mallilla jotta sitä koetta voisi ihan oikeasti ruveta katselemaan. Muutamat purut ehdottomasti tarvitaan alle, mutta muuten ihan kivalla mallilla ollaan. Ainut iso MUTTA olen minä. Jösses miten ajatuskin jo ilmosta saa pään humisemaan ja vatsan kääntymään jännityksestä. En usko jotta tulen itse selviämään hengissä jännitykseni kanssa tuosta kokeesta.

Muuten sitten tässä huushollissa on alkanut arki. Kaikki lopettaneet lomansa, koulut sekä työt taas alkaneet. Rytmin löytyminen on taas ollut hilppasen hankalaa lasten kanssa. Kesällä pitkään valvotut illat ja myöhäiset aamut kostautuvat nyt. Koko konkkaronkka on ollut väsyneitä ja kohtuu pahantuulisiakin väsymyksen vuoksi. Koiruudet ovat olleet ihmeissään kun taas ovat jääneet kotiin kahdestaan ilman rapsuttajaa. Koirille ehkä hankalinta on löytää aamuisin se pökälepaikka kun kukaan ei keskellä päivää viekään ulos. Parina päivänä oli ovella kaksi jalat ristissä seisovaa dobermannia joilla oli jumalaton hätä kun joutuivatkin seuraavaa vessatusta odottamaan.

Jännittäviä aikoja elellään toisaalta muorikoiran terveydenkin suhteen. Parin viikon takaisesta suolitukoksesta koira on toipunut hyvin. Iso virhe minkä tein oli ottaa koira mukaan Suomen reissulle. Pitkät automatkat ja häkissä oleilu ei tehnyt hyvää koiran jalalle ja se on ollut huonona reissun jälkeen. Toki nyt parempi jotta käveleminen ja remmilenkkeily onnistuu ilman kipuja. Vapaana juoksutuksesta kipeytyy edelleen paikat heti. Joten pikkuhiljaa kuntoutellaan ja vetreytetään paikkoja. Lisänä kylkeen ilmestynyt patti mikä pitää lähteä tutkimaan. Pitäkää meille peukkuja jotta mistään vakavasta ei ole kyse.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä

Rodun turmio

Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää? Rodun turmio! Miten korvat

Mikä on hyvä perhekoira?

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo