Siirry pääsisältöön

Arki alkoi

Viime viikon treenit toivat hieman lohtua viikonlopun husailujen jälkeen. Epäonnistuneiden treenien jälkeen onnistumiset aina "maistuvat" hyvälle. Ja joo tiedän välillä tulee huonoja treenejä ja parempi, että menee pyllylleen treeneissä kuin kokeessa. Tottikset sujui mukavasti ja mistä olen erittäin tyytyväinen viretilaa on taas saatu nostettua ihan mukavalle tasolle. Yllärinä Doris karkasi eteenmenossa, mutta nyt ainakin etenee ja suoraan. Ei tee erinäisiä kiekuroita kentällä tai juokse minne sattuu. Tekeminen tuntui siis hyvälle. Jäljelläkin kulki hyvin kuumasta ilmasta huolimatta. Kerran lähti harhalle, mutta korjasi itse hyvin nopeasti takaisin oikealle jäljelle. Ilmaisut on hitaat jos nurmi on vähänkään pidempää tai märkää. Eli jonkun näköinen prinsessa syndrooma siis koirallani on. Nyt olen esineet sitten laittanut pelkästään peloilta löytyville tuheroille ja jos sataa varmasti lähdemme tekemään ilmaisutreeniä.






Treenit taitavat alkaa olemaan siinä mallilla jotta sitä koetta voisi ihan oikeasti ruveta katselemaan. Muutamat purut ehdottomasti tarvitaan alle, mutta muuten ihan kivalla mallilla ollaan. Ainut iso MUTTA olen minä. Jösses miten ajatuskin jo ilmosta saa pään humisemaan ja vatsan kääntymään jännityksestä. En usko jotta tulen itse selviämään hengissä jännitykseni kanssa tuosta kokeesta.

Muuten sitten tässä huushollissa on alkanut arki. Kaikki lopettaneet lomansa, koulut sekä työt taas alkaneet. Rytmin löytyminen on taas ollut hilppasen hankalaa lasten kanssa. Kesällä pitkään valvotut illat ja myöhäiset aamut kostautuvat nyt. Koko konkkaronkka on ollut väsyneitä ja kohtuu pahantuulisiakin väsymyksen vuoksi. Koiruudet ovat olleet ihmeissään kun taas ovat jääneet kotiin kahdestaan ilman rapsuttajaa. Koirille ehkä hankalinta on löytää aamuisin se pökälepaikka kun kukaan ei keskellä päivää viekään ulos. Parina päivänä oli ovella kaksi jalat ristissä seisovaa dobermannia joilla oli jumalaton hätä kun joutuivatkin seuraavaa vessatusta odottamaan.

Jännittäviä aikoja elellään toisaalta muorikoiran terveydenkin suhteen. Parin viikon takaisesta suolitukoksesta koira on toipunut hyvin. Iso virhe minkä tein oli ottaa koira mukaan Suomen reissulle. Pitkät automatkat ja häkissä oleilu ei tehnyt hyvää koiran jalalle ja se on ollut huonona reissun jälkeen. Toki nyt parempi jotta käveleminen ja remmilenkkeily onnistuu ilman kipuja. Vapaana juoksutuksesta kipeytyy edelleen paikat heti. Joten pikkuhiljaa kuntoutellaan ja vetreytetään paikkoja. Lisänä kylkeen ilmestynyt patti mikä pitää lähteä tutkimaan. Pitäkää meille peukkuja jotta mistään vakavasta ei ole kyse.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nälkä ja odotus

No tuossa otsikossa se meidän elämän nykyinen sisältö tulikin hyvin selväksi. Vuorokausia on nyt takana 54 Doris on pyöristynyt hurjasti ja nälkä on järkyttävä. Itse asiassa meinasin eilen pyörtyä kun  puntari näytti 39kg eli 9 kiloa tullut painoa lisää. Ruoan etsinnässä on otettu kaikki keinot käyttöön enään ei lupia kysellä vaan ihan häikäilemättä viedään pöydiltä ja jopa lautasilta kaikki mikä irti lähtee. Jopa salaatti ja hampurilaispaperit ulkoa tekee kauppansa joka hassua koska Doris ei ikinä ole mitään ulkoa napsinut. Omituinen dobermanni siis. Jotta kukaan ei nyt mieltään pahoita koiran huonosta ruokinnasta kyllä sille ihan koirille sopivaa ravintoakin tarjotaan. Kerjäämistä lukuunottamatta haluaisi tuo vaan nukkua. Ulkoillessa huomaa muutoksen enään ei Doris juokse reikäpäisenä eikä oikein pystykään ja välttelee rajuimpia törmäysleikkejä Tyynen kanssa. Tyyneä tämä uusi tylsä Doris harmittaa vietävästi ja turhautuminen riehukaverin puutteesta näkyy pienenä kiusantekona ja h...

Ongelma paikallistettu ja muita uutisia

Timo Helynen oli taas meitä kouluttamassa täällä kuun vaihteessa. Tämän treeniviikonlopun aihe oli minulle hyvin selvä. Nyt pitää selvittää mistä meidän pitkäliike ongelma johtuu. Eli siis kovan selostamisen ja ihmettelyn jälkeen koira autosta kentälle ja kokeillaan mitä tapahtuu. Alkujumpan jälkeen alettiin tositoimiin ja pitkäliike num1 lähti käyntiin. Koira lähti taas hyvin, mutta puru oli kovin varovainen voi sanoa jotta surkea. Argh... Noh uudestaan lyhyemmältä matkalta ja taas sama homma. Kovin tuntui epätodelliselta ja toivottomalta tuona hetkenä. Mikä hitto voi olla jotta muuten koira toimii hyvin, mutta tässä näin takkuaa. Parin yrityksen jälkeen yhtäkkiä Timo huudahti Marinka katsos tätä. Timo seisoi aivan koiran edessä ja nosti pampun ilmaan hihaa liikuttamatta. Mitä teki Doris? Noh Doris laittoi silmät kiinni eikä hyökännyt. Seuraava kysymys olikin Timolta onko tätä harjoiteltu? Öööö ei taideta olla. Koira siis osaa hyökätä ongelmitta kun hihasta tulee pieni liike...

Nokka pystyssä koira

Edellisessä kirjoituksessa jo muutamalla sanalla mainitsin meidän Doriksen luonteesta. Doris on aina ollut vähän erilainen lapsi kun vertaa muihin dobbereihini. Meillä on kaikki muut olleet sosiaalisia, todella avoimia ihmisille, rakastaneet rapsutuksia ja kaikkia ihmisiä. Dorishan on täysin yhden ihmisen koira ja eikä mitenkään mikään pusuhalikoira ole ollut ikinä kenellekään muulle kuin minulle. Jos ei nyt itse ole jostain kumman syystä äärettömän rakastavalla tuulella. Tällöin rakkautta saa osakseen koko perhe en vain minä. Muuten muut saavat tyytyä hännän heilautukseen, pikaiseen pusuun ja joskus mieheni jopa pieneen onnen rouhaisuun persuksista kun töistä tulee kotiin. Mieheni on sentään saanut jo ylennyksen varakainaloksi nukkumista varten jos minä en ole paikalla. Minua naurattaakin mieheni lausahdukset "Tuo on koira on kyllä niin leuhka" tai "Kato taas se nokka pystyssä koira mököttää". Doris on hyvin herkkä tyttö ja kova loukkaantumaan mitä eriskummallisimm...