Siirry pääsisältöön

Ei mennyt ihan niin kuin piti...







Sunnuntai aamu ja aikainen herätys. Meillä oli edessä reilu kahden tunnin ajomatka treeneihin Örebrohon. Maalimiehenä oli meille jo kesän alusta tuttu Jacob Halttunen. Tykkään kovasti kyseisen herran treeneistä. Hän osaa lukea koiraa hyvin, käsittelee koiria reilusti, on vikkelä kuin mikä ja ottaa koirat pitkässä liikkeessä hyvin vastaan eli niitä on todella turvallisen tuntuista hänen kanssaan treenata. Bonuksena aina saa palautetta sekä selvityksen miksi mitäkin tehdään. Tämähän sopii hyvin tämmöiselle kyselyikäiselle.

Noh voitte varmasti kuvitella jotta fiilis oli mukava, aurinko paistoi ja treenipaikka oli upea. Päivästä ei voisi tulla huono. Suunnittelimme treenin ja pienen lämmittelyn jälkeen koira kentälle. Alku oli erittäin lupaava koira oli kivassa vireessä, teki hyvää seuraamista ja hyvän vartioinnin piilolla. Siihen se hyvä oikeastaan näissä treeneissä jäikin. Yllätykseksi päätti pikku Doris sitten olla tottelematta minua lainkaan. Tämä on ihan oikeasti iso yllätys. Koira on erittäin kuuliainen, helppo ohjata, tottelee erinomaisesti ja hallinta on ollut aina se "helppo" osuus, ehkä liiankin helppo. Olemme lähinnä saaneet moitteita jotta koira on "liikaa" hallinnassa ja sen pitäisi vapautua. Voitte siis kuvitella ilmeeni kun koira karkaa seuraamisesta maalimiehelle, ei tottele käskyjä ja haahuilee kentällä miten sattuu. Aluksi hieman huvitti, hyvin pian kiukutti niin että savu nousi korvista ja väri naamalla vaihtui hämmennyksen kalpeudesta raivokiukun punaan. Eli ei mennyt ihan putkeen. Ja jos minulta kysyy minä otan sen liian hallinnan ennemmin kuin sikailun. -_-

Toki paljon positiivistäkin oli treeneissä paljon lisäoppia ja nauvoja meille jatkoon. Vietinvaihdot on hyvät, koira puree hyvin, kestää painetta ja rakastaa taistelua. Piilolla vartiointi toimii jo hyvin samoin pitkäliike. Pako on ihan ok, mutta haluaisin sitä paremmaksi. Piilot kiertää joo. Ei tiivisti, mutta kiertää. Nyt pitäisi vielä viilata sivukuljetukset ja muutama pikku nippeli kuntoon niin eiköhän se siitä. Täydellistä ei varmasti tule, mutta hyvä kuitenkin. Jos siis tämän kaltaiset törttöilyt ei tavaksi ole tulleet. Nyt sitten pääsenkin pohtimaan miten tuon koiran hallinan saa kuntoon laskematta viettiä. Vaikka minulle sanottiin jotta hallinta ei tule olemaan ongelma haluan siitä itse varmuuden ennen kuin uskallan tuon kokeeseen ilmoittaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä

Rodun turmio

Tänä vuonna on dobermann maailma kuohunut. Dobermannin rotumääritelmään on tehty muutos joka tuli voimaan elokuun alussa. Dobermann on siis nykyisen uuden rotumääritelmän mukaan pitkähäntäinen ja luppakorvainen eli typistys on kielletty. Tämä muutos on aiheuttanut katkeruutta ja jopa suuttumusta jossain päin maailmaa sekä puhetta rodun turmiosta. Dobermann ei näiden ihmisten mukaan ole enään dobermann korvineen ja häntineen. Rumakin koirasta kuulemma tulee. Noh onkos asia ihan nyt noin? Ok myönnän ulkonäkö muuttuu kyllä koirassa typistämättömyyden vuoksi, mutta ruma?!? Ei minusta dobermann ole mitenkään ruma pitkähäntäisenä tai luppakorvaisena. Kovin symppiksen näköisiä tyyppejä ovat ulokkeineenkin. Luonteeseen, terveyteen, käyttöominaisuuksiin ym ihan oikeasti tärkeään asiaan korvat ja hännät ei vaikuta yhtikäs mitään. Typistetty dobermann on komea, mutta onko eettisesti tai moraalisesti oikein silpoa pentuja vain miellyttämään meidän ihmisten silmää? Rodun turmio! Miten korvat

Mikä on hyvä perhekoira?

Tänä viikonloppuna on ollut meillä keskusteluissa minkälainen koira on hyvä perhekoira. Minkälainen koiran pitäisi olla jotta on kiva ja mikä sitten luokitellaan huonoksi. Siitä siis inspiraatio tähän vuodatukseen. Itsellä on kotona tällä hetkellä kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Pidän itse kumpaakin hyvänä perhekoirana erilaisuudesta huolimatta. Vanhempi koirista on hyvin sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa. Tulee mielellään jopa väkisin rapsuteltavaksi ja halittavaksi. Tämä koira tykkää kaikennäköisesta huomiosta. On lasten kanssa niin omien kuin vieraiden äärettömän kärsivällinen ja luotettava. Siksi esimerkiksi on ollut äärettömän mukava koiran kanssa käydä lastenvedoissa kyyditsemässä vieraita lapsia. Koira ei innostu tai välitä kiljuvista juoksevista lapsista ja jaksaa olla kärsivällinen jopa ihan pienten vaahtosammuttimien kanssa. On myös ollut äärettömän hyvä koira johon hieman aremmat lapset pystyvät tutustumaan. Muori on myös meidän junioreiden suosiossa sitä on helppo