Oikeastaan voi sanoa jotta kesä on jo hurahtanut ohi. Ilmojen osalta tämä kesä on kyllä ollut surkeampi kuin surkea, mutta kesä kuitenkin. Koiraa on kouluteltu. Olisi sillä saralla voinut olla ahkerampikin, mutta kun... Olemme sentään jotain saaneet aikaan tottis alkaa olla kivalla mallilla. Pientä virittelyä kaipaa tunnetilan osalta. Muuten olen ihan tyytyväinen. Jälkikin alkaa sujua jälleen pienestä harjoittelumäärästä huolimatta. Sivutuuli ongelma selätetty ja nyt varmaan voisi jo uskaltaa kokeilla miten toimii pidemmällä liinalla. Harmi jotta videota jäljestä ei oikein videoita ole. On hankala kuvata ja keskittyä koiraan samaan aikaan. Tässä kuitenkin parin sekunnin pätkä https://www.youtube.com/watch?v=kXVKz8s1lfU
Purut on ollut tauolla kesäkuun alusta saakka. Ei minusta tai koirasta johtuvasta syystä vaan koska maalimiehemme on työkomennuksella ollut koko kesän. Noh nyt tauko päättyi pariksi päiväksi Timo Helysen johdolla taas semmailtu pari päivää. Huisin mukava ja hyvä seminaari. Hyviä ohjeita ja neuvoja saatiin jatkoon ja myös mitä voidaan ihan omassa porukassa keskenämme treenata. Eli tyttösuojelua tiedossa. Harmitusta tietenkin itselle aiheutti jotta pitkä treenitauko näkyi koirassa. Meidän kannalta todella huono juttu kun haaveena olisi sinne kisoihinkin päästä ennen kuin koira on eläkkeellä. Ei siinä tykkään treenata minulla on koira jota todella mukava ja helppo treenata lisänä pelkään kisaamista kuollakseni. Olen armoton jännittäjä, mutta kun se tavoite on asetettu niin olisi kiva se saavuttaakin. Positiivisena voin sanoa jotta koira irroittaa WUHUU! se on työvoitto, vartiointi sujuu, hallinta toimii pääsääntöisesti. Voi sanoa jotta melkein huvittaa kun koira ei ihan meinaa totellakaan. Piilonkierroissa on "hiukka" tekemistä ja toistoja vain niin koira saa varmuutta tekemiseen. Tässä muutama klippi seminaarista https://www.youtube.com/watch?v=xBBuShw95hk
Muori mennä tuksuttaa vielä menossa mukana. Hiukan on lellikoira ruvennut itselleen omia oikeuksia ottamaan ja meinaa välillä jopa kotikäytössäännöt unohtua kokonaan. Tyytyväisenä tuo nukkuu kainalossa, kerjää keittiössä ja hönöttää tärkeänä touhuissa mukana. Pienen säikäytyksen jälleen muori sai minulle aikaiseksi viime viikolla kahdesti. Maanantaina koiran kylkeen oli ilmestynyt iso patti. Kaikki kauhuskenaariot jo pyöri mielessä, mutta hematooma oli kyseessä. Torstain ja perjantain välisenä yönä koiralla alkoi aivan mahdoton ripuli. Siinä sitten juostiin ulkona koko yö ja seuraavat päivätkin. Koira oli selkeästi kipeä ja sillä huono olla. Päivystyksessä todettiin jotta ei vielä ole sinne asiaa ja juuri annettu matokuuri saattaa olla syynä. Sunnuntaina koira sitten oksensi kovan klöntin noin 20cm pitkä ja 5cm ympärysmitta joka oli kietoutuneena heiniin. Klöntti haisi karmaisevalle ja sen mitä sitä pystyi tutkia oli heinäkasan alla hiiri, myyrä tai rotta. Hyi inhotus sentään... vieläkin puistattaa. Toivottavasti ikinä en enään joudu siivoilemaan muumioituneita oksennettuja elukoita. Muorin olo koheni heti ja nyt tuo on jälleen oma itsensä. Jonkinlaisesta suolitukoksesta oli siis kyse, mutta jälleen selvisimme säikähdyksellä. Toivottavasti varjelusenkeli on jatkossakin muorin matkassa.
