Jospa taas olisi aika raapustella jotain onhan tässä taas tapahtunut jo vaikka mitä. Aikaakin on kun allekirjoittanut on jälleen kerran sairaana. Tämä kevät on kyllä ollut ennätyksellinen sairastamisen suhteen. Joko on todella kipeänä tai sitten puolikuntoinen. Nyt kun koira olisi kunnossa ja edistynyt treeneissä mukavasti ollaan taas vain kotona kun kuski on vaivainen. Huoh... ja plääh.
Treenirintamalta sen verran jotta kävimme viime viikonloppuna semmailemassa pitkästä aikaa. Timo Helynen kävi jälleen täällä vierailemassa ja kävimme päivä vierailulla. Kaiken kaikkiaan antoisa päivä ja mekin saimme pientä edistystä aikaiseksi. Kiitos jotta saimme osallistua. Doris on ruvennut harjoittelemaan piilolla vartiointia niin että lähetän koiran sinne jo ihan itsekseen. Vartioinnissa ei sinällään ole ollut ongelmia, mutta minun tulemisessa piilolle kyllä. Koira ottaa minusta kovasti häiriötä ja painetta. Paha ohjaaja on siis mörkö koiralleen. Tässähän pähkinää purtavaksi miten meidän suhteen tuolta osin saa kuntoon. Mutta siis parannusta tuli huomattavasti ja jatkamme tähän malliin touhuamista. https://www.youtube.com/watch?v=RSLttR8nZag
Sitten tietenkin on tullut vähän kurjempia uutisia. Kasvattini Ali etsii itselleen uutta kotia. Yhteiselo pienen lapsen kanssa ei vain suju. Tämä tietenkin aiheuttaa kovaa huolta ja pelkoakin ettei koira löydä kotia. Jotenkin turhauttavaa kun kuitenkin mukava, helppo, hyvinpidetty koira kyseessä ei mikään ongelmakoira ja mitään järkevää kotiehdokasta ei ole tullut. Toki joo kyseessä dobermanni, uros joka ei ole edes pentunen vaan 3,5 vuotias iso möhkäle näille aina vaikeampi se koti löytää. Nyt Ali on ystäväni luona väliaikaisesti kunnes koti löytyy. Heillä on mennyt hyvin ja kovasti positiivistä palautetta pojasta kuullut. Tämä vahvistanut omaa käsitystäni koirasta ja voin sanoa, että vielä enemmän harmittaa ettei itsellä ole mitään mahdollisuutta poikaa ottaa. Elämä on joskus niin omituista. :(
Muuten elämä koirien kanssa sujuu tasaiseen tahtiin. Tai niin tasaiseen kun tässä hullulassa voi mikään olla. Kävimme viikonloppuna maalla jossa koirat nauttivat täysin rinnoin vapaana juoksemisesta. Kyllä koiran pito on niin erilaista kun oven avaamalla pääsevät koirat jo juoksemaan kuin täällä kaupungissa jossa aina pitää jonnekin matkustaa jos vapaana lenkität. Muuten luntustellaan vain remmissä. Ehkä joku päivä meilläkin on tuommoinen paikka jossa koirat voivat hieman vapaammin elellä.
Treenirintamalta sen verran jotta kävimme viime viikonloppuna semmailemassa pitkästä aikaa. Timo Helynen kävi jälleen täällä vierailemassa ja kävimme päivä vierailulla. Kaiken kaikkiaan antoisa päivä ja mekin saimme pientä edistystä aikaiseksi. Kiitos jotta saimme osallistua. Doris on ruvennut harjoittelemaan piilolla vartiointia niin että lähetän koiran sinne jo ihan itsekseen. Vartioinnissa ei sinällään ole ollut ongelmia, mutta minun tulemisessa piilolle kyllä. Koira ottaa minusta kovasti häiriötä ja painetta. Paha ohjaaja on siis mörkö koiralleen. Tässähän pähkinää purtavaksi miten meidän suhteen tuolta osin saa kuntoon. Mutta siis parannusta tuli huomattavasti ja jatkamme tähän malliin touhuamista. https://www.youtube.com/watch?v=RSLttR8nZag
Sitten tietenkin on tullut vähän kurjempia uutisia. Kasvattini Ali etsii itselleen uutta kotia. Yhteiselo pienen lapsen kanssa ei vain suju. Tämä tietenkin aiheuttaa kovaa huolta ja pelkoakin ettei koira löydä kotia. Jotenkin turhauttavaa kun kuitenkin mukava, helppo, hyvinpidetty koira kyseessä ei mikään ongelmakoira ja mitään järkevää kotiehdokasta ei ole tullut. Toki joo kyseessä dobermanni, uros joka ei ole edes pentunen vaan 3,5 vuotias iso möhkäle näille aina vaikeampi se koti löytää. Nyt Ali on ystäväni luona väliaikaisesti kunnes koti löytyy. Heillä on mennyt hyvin ja kovasti positiivistä palautetta pojasta kuullut. Tämä vahvistanut omaa käsitystäni koirasta ja voin sanoa, että vielä enemmän harmittaa ettei itsellä ole mitään mahdollisuutta poikaa ottaa. Elämä on joskus niin omituista. :(
 |
| Ali poika <3 |
Muuten elämä koirien kanssa sujuu tasaiseen tahtiin. Tai niin tasaiseen kun tässä hullulassa voi mikään olla. Kävimme viikonloppuna maalla jossa koirat nauttivat täysin rinnoin vapaana juoksemisesta. Kyllä koiran pito on niin erilaista kun oven avaamalla pääsevät koirat jo juoksemaan kuin täällä kaupungissa jossa aina pitää jonnekin matkustaa jos vapaana lenkität. Muuten luntustellaan vain remmissä. Ehkä joku päivä meilläkin on tuommoinen paikka jossa koirat voivat hieman vapaammin elellä.