Siirry pääsisältöön

Pentu suunnitelmia...

Pitkään on jo ollut suunnitelmissa pentue meidän Dorikselle. Jostain kumman syystä uroksen löytäminen on ollut todella työlästä aina on joku asia mikä ei miellytä tai sukutaulu vain ei sovi. Sitten ne pari urosta mitkä on kiinnostanut on sitten karsiutunut pois erilaisten terveydellisten vaivojen vuoksi. Vaivojen joita minä olen katsonut tai pitänyt liian suurena riskinä. Riskitöntä yhdistelmäähän ei ole olemassa kyllä sen ymmärrän. Mutta toiveena ja yrityksenä olisi kuitenkin se terve, täyspäinen koira ja kun vielä dobermannille näyttäisi niin avot. Tälle kesälle suunnitelmista huolimatta emme siis saa pentuja. Pettymys ja harmitus on vain aina suuri kun suunnitelmat eivät mene toiveiden mukaan.



Kaikella on ehkä tarkoituksensa. Vaikka välillä ne haskat tiskiin nakkaankin aina ne vielä toistaiseksi olen sieltä takaisin noukkinut ja jatkanut. Luovuttaminen ei siis tule kysymykseen, hetkellisistä heikoista hetkistä huolimatta. Jostain muistin syöveristä muistin yhden ihailemani uroksen Index vom Hellerwaldin. Lisätutkimisen, viestien, pohtimisen, uusien viestien ja lisäpohtimisen jälkeen päätin jotta tässä se on. Tämä on uros Dorikselle ja tästä yhdistelmästä voi tulla kivoja dobermanneja. Nyt on taas siis suunnitelmat vauhdissa ja minullekin tulossa viimein se pentunen. Jos siis narttuja vain tulee. Toki astutus on vasta lokakuussa eli vielä on aikaa odotella. Nyt sitten keskitymme treeneihin tämän kesän. Katsotaan saadaanko miten koiraa ja kuskia eteenpäin. Käymme uudelleen sydän tarkissa ja odottelemme tulevaa. Vaikka aikaa vielä on nostelee pentukuume jo päätään. http://www.working-dog.eu/breed/Meillon-12179/planning

I-pentueen osalta päivitystäkin. Ali (Meillon Impossible Champion)on käynyt virallisissa lonkka, selkä, kyynär ym. kuvissa ja odottelemme tuloksia. Alustavasti ei mitään kovin hälyttävää löytynyt joten ihan kylmä hiki otsalla ei tarvitse odotella. Hieman myös valoa tunnelin päässä kodin etsinnän suhteen. Vielä en uskalla riemusta kiljua, mutta sormet ja varpaat ristissä toivon parasta. Sitten yllärinä Milla eli Illusion Angel käynyt uudestaan selkäkuvissa ja nyt sitten jalostustietojärjestelmässäkin jotain VA1 (1 aste, lievä), SP0 ja LTV0. Oikein hienoa! Tuhannet kiitokset Sari ja Calle nämä on kasvattajalle aina arvokasta tietoa. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?

Kun asiat koiran kanssa alkaa mennä väärille raiteille miksi ei haeta apua? Tämä on kysymys mikä pyörii mielessä. Miksi kynnys pyytää apua ja sanoa me emme pärjää/ tiedä mitä tehdä on niin korkea? Miten me saisimme ihmiset ymmärtämään, että avun pyytäminen ei ole mikään häpeä? Koirasta ei saisi ikinä tulla perheelle rasite vaan koiran pitäisi olla toimiva perheenjäsen ja sen olemassa olosta pitäisi pystyä nauttimaan. Siinä vaiheessa kun nuoren koiran kanssa elämä ei ole kuin päivittäistä taistelua on jossain mennyt pieleen. Vaikka nuori koira osaa ajoittain olla hankala se ei tarkoita, että koira elelee kukkona tunkiolla ja tekee mitä lystää milloin lystää ilman, että omistajilla on minkäänlaista hallintaa tilanteeseen tai pelkäävät puuttua koiran touhuihin. Nuoret koirat varsinkin urokset saattavat kokeilla asetettuja rajoja se on täysin normaalia. Normaalia ei ole, että koiralle ei saa asetettua niitä rajoja. Silloin pitää uskaltaa pyytää apua. Toki elämässä tulee ihmiselle elämä...

Tyyne

Sain viimein päivitettyä kotisivut. En halunnut sitä tehdä, en halua myöntää itselle ettei Tyyneä enään ole. Kuitenkin joka kerta tulee itku kun pentukyselyjä saan joten se oli vain tehtävä. On outoa miten sitä takertuu hölmöihin juttuihin ihan kuin kotisivuilla olevat kuvat toisi koiran takaisin. On kohtuuttoman vaikea vain hyväksyä, että nuorta tervettä koiraa ei pystytty pelastamaan. Tyyne oli hyvin erillainen koira omiin kasvatteihin verrattuna joten ei minulle semmoinen tuttu ja turvallinen. Monesti huomasinkin meidän olevan ihan toisilla planeetoilla. Meni tovi ennen kuin opin ymmärtämään Tyynen sielunmaailmaa. Tyyne oli ikuinen huumorintajuinen optimisti joka touhotti aina mukana kaikessa ihan sama mitä teit. Jo roskapussin ulos vieminen oli JEE! Vaikka tyttö oli omalla laillaan hyvin läheisyyden haluinen ja viihtyi kainalossa oli se silti hyvin itsenäinen reissunainen eli ei tarvinnut ihmisen apua kohdataakseen maailman. Hän teki sen itse. Tämä itse tekeminen olikin...

Vuosi 2020 jaksamisen rajoilla

Tämä vuosi kokonaisuudessaan ei ole ollut mikään lottovoitto. Lähinnä vuosi on rämmitty mutakuopassa josta ei löydy ulospääsyä. Korona on toki omalta osaltaan vaikeuttanut kaikkea eikä vähiten työn osalta jossa keikuttu aika pitkälti jaksamisen äärirajoilla. Tähän kun lisää vielä yhdistystyön loppumattoman työtaakan ja sen mukana tulleen jatkuvan negatiivisen palautteen ja some nillityksen sekä koirien menetykset ja sairastelut on oma jaksaminen aika lailla loppu. Olen siis pahoillani ystäväiset etten aina jaksa keskustella ja olen aika pipo kireänä ollut viimeiset kuukaudet. Lupaan parantaa tapojani ensi vuonna. Ensi vuonna vähennänkin yhdistys hommia huomattavasti ja aion keskittyä enemmän puuhaamaan koirani kanssa ja tavoitteena olisi Judas sinne kokeisiin viedä ennen kuin se eläkeikään pääsee. Nyt vielä kuitenkin yritän tän vuoden jaksaa kunnialla läpi ja hoitaa lupaamani hommat. Jotta tämä ei ihan valitukseksi mene koitan kirjoitella vähän positiivisemmista aiheista.   Doris ...