Varttihurrin päivityksiä

Koiraharastuksen kalleudesta on puhuttu jo tovi. Ja toki kaikki jotka mitään koiransa kanssa harrastavat tietävät varsin hyvin mitä tuolla kalleudella tarkoitetaan. Päätin kuitenkin vähän omia tuntoja laskelmia tähän laittaa. Rotuna minulla on dobermann joka on varmasti yksi tutkituimpia rotuja terveyden suhteen joten ihan kaikilla roduilla ei terveystarkastusten summat ihan yhtä tähtitieteellisiksi tule. Laitan tähän vähän verrokiksi myös Suomen (parin vuoden takaisia) ja Ruotsin hintaeroja. Dobermannin pentu maksaa kummassakin maassa aikalailla saman verran eli hankinta hinta pyörii 1200-1600€:n välillä. Vakuutus joka korvaa tapaturmat ja sairaudet noin 500€/vuosi. Nelosrokoite oli Suomessa noin 80€ uusitaan kolmen vuoden välein. Täällä Ruotsissa noin 150€. Eli jos se koira sen 10 vuotta elää on rokotemaksut koiralle noin 320-600€. Viralliset röntgenkuvat lonkka-, kyynär- ja selkä noin 300€. vWD-testi noin 100€. Virallinen silmäpeilaus 80€. Maksakoe CAH vuosittain 90€ ja sitten s...

Onpas siitä aikaa kulunut kun viimeksi mitään olen päivittänyt. Eli nyt pitää koittaa miettiä mistä oikein aloittaisi... Noh jos ensin purkaa nämä pettymys uutiset. Meille ei siis tule nyt keväällä pentuja. Valitun uroksen sydäntarkastus oli mennyt umpeen ja uutta eivät ehtineet tehdä ennen H-hetkeä joten astutus siirtyi kesälle. Ehkä kaikelle on tarkoituksensa sain nimittäin yllättävää viestiä tovi sitten uroksesta joka olisi minua oikein miellyttävä vaihtoehto. Koira on terveeksi tutkittu, toimiva, dobermannin näköinen ja todella mukava/miellyttävä koira arjessa. Lisäksi tunnen koiran jo useamman vuoden ajalta. En ole vain ikinä kysynyt urosta jalostukseen kun olin siinä uskossa, että Doris on täysin väärän sukutaulun omaava koira uroksen omistajan ajatuksiin. Tästä sitten lisää keväämmällä jos kaikki saadaan sovittua. Kiitos asianomaiselle... Pienet yllätykset tekee joskus kovin onnellisiksi. Pentusuunnitelmat kun siirtyi alkoi koekalenterin pläräys. IPO koepaikka varattiin ...

Niin mitä me saimme aikaiseksi koirailun saralla vuonna 2015? Yksinkertaisesti ei sitten mitään. Kuulostaa kovin lohduttomalle. Kovasti oli kaikenmaailman suunnitelmia, mutta kaikista hyvistä, pyhistä aikomuksista huolimatta lopputulema on jäänyt kovin köykäiseksi. Noh jos positiivisesti yritän ajatella olen oppinut koirastani ja itsestäni mielettömän paljon tämän vuoden aikana. Ja olen oppinut luottamaan itseeni sekä koiraani. Uskallan väittää, että tunnen koirani äärimmäisen hyvin ja tiedän mikä toimii ja mikä ei toimi sen kanssa. Voitin myös järjettömän koekammoni ja uskaltauduin sinne kokeeseen koiran kanssa. En kuollut, eikä koirakaan kuollut ja vaikka lopputulos oli mitä oli jäi kokemuksesta positiivinen fiilis. Olimme Doriksen kanssa tiimi teimme kokeen yhdessä. Toki olisihan se tulos ollut mukava, mutta sitten ensi kerralla. Eli ihan positiivisin mielin jatketaan ensi kautta kohti. Muorin menetys tuntuu edelleen äärettömän pahalle. Mieletön ikävä on koiraa ja välillä tunt...

Meillä kun mikään ei suju ihan käsikirjoitusten mukaan. Ei tämä holter tutkimuskaan poikennut tutusta kaavasta. Meillähän oli varattu aika tutkimukseen perjantaina 27.11 klo 7.00 aamulla toiselle puolelle Tukholmaa. Noh olimme Doriksen kanssa hyvissä ajoin paikalla kävimme puntarilla ja menimme ilmoittautumaan saapuneiksi. Ylläri, pylläri meille oli varattu väärä aika, väärälle lääkärille ja kaikki meni päin persettä jälleen. Uuden ajan saimme minun pienoisen hermoromahduksen vuoksi nopeasti jo seuraavalle tiistaille. Eli 1.12 matkasimme uudestaan klinikalle. Kävimme taas puntarilla ja hmm joo painoa oli tullut hieman 31.8kg. Eli meillä on hyvä näyttelymassa päällä. :P Kliininen tutkimus ja ultra olivat ok ei mitään poikkeavaa. Sitten vain karvojen ajeluun ja laitteeseen kytkemiseen. Luulin jotta selviäisimme yhdellä tai kahdella ajelu kohdalla. Pienoinen järkytys oli kun koira ajeltiin 9 eri kohdasta. Minun koirani siis näyttää koinsyömältä tilkkutäkiltä nyt. Doris sai kovasti kehu...

Meidän aika antennikorvakoira Kamin kanssa päättyi. Matkustin viime perjantaina Kamin kanssa Budabestiin saattamaan hänet omistajiensa luokse. Meinasin itse myöhästyä koneesta kun koiran kuljetusta lentokoneeseen odottelin. Hermoilin aivan kamalasti, että koira on varmasti oikeassa koneessa. Pelkäsin että koiralle jotain lennon aikana tapahtuu, mutta koira sekä minä pääsimme yhtenä kappaleena perille. Ok Budabestissa en melkein löytänyt koiraa kun en tajunnut heidän laittavan koiraa bokseineen matkatavaraliukuhihnalle pyörimään. Olikin pienoinen yllätys kun Kami laatikkoineen hihnalla pyöri ja minä olen odottamassa koiraa erikoismatkatavara luovuksessa.  Kami oli vähän hämillään kun omistajat tapasimme. Kovasti etsi minusta turvaa ja laittoi päätä syliin. Vaikka kuinka yritin olla asiallinen, käydä kaikki paperiasiat läpi ja olla ihan kauheasti tunteilematta rupesin itkemään kun koiran oli aika lähteä. Yritin olla kiintymättä koiraan kun tiesin että se ei voi meille jäädä. E...

Timo Helynen oli taas meitä kouluttamassa täällä kuun vaihteessa. Tämän treeniviikonlopun aihe oli minulle hyvin selvä. Nyt pitää selvittää mistä meidän pitkäliike ongelma johtuu. Eli siis kovan selostamisen ja ihmettelyn jälkeen koira autosta kentälle ja kokeillaan mitä tapahtuu. Alkujumpan jälkeen alettiin tositoimiin ja pitkäliike num1 lähti käyntiin. Koira lähti taas hyvin, mutta puru oli kovin varovainen voi sanoa jotta surkea. Argh... Noh uudestaan lyhyemmältä matkalta ja taas sama homma. Kovin tuntui epätodelliselta ja toivottomalta tuona hetkenä. Mikä hitto voi olla jotta muuten koira toimii hyvin, mutta tässä näin takkuaa. Parin yrityksen jälkeen yhtäkkiä Timo huudahti Marinka katsos tätä. Timo seisoi aivan koiran edessä ja nosti pampun ilmaan hihaa liikuttamatta. Mitä teki Doris? Noh Doris laittoi silmät kiinni eikä hyökännyt. Seuraava kysymys olikin Timolta onko tätä harjoiteltu? Öööö ei taideta olla. Koira siis osaa hyökätä ongelmitta kun hihasta tulee pieni liike...

No niin johan tässä tovi vierähtänyt viime päivityksestä. Miten ihmeessä muistan edes osan asioista mistä on pitänyt tänne raapustella? Missyn pois menon jälkeen tuntui jotta koko perhe masentui. Mikään ei huvittanut ja kaikki tuntui kauhean "tahmaiselta". Viikon tauon jälkeen jatkoimme treenejä Doriksen kanssa, yritimme saada hyvää fiilistä aikaan ja aluksi kaikke menikin hyvin. Syys- lokakuun vaihteessa tilanne muuttui. Saimme välillemme lähes sotatilan. Koira testaili minua minkä ehti ja käyttäytyi kuin vuosikas kakara. Lällätti pitkin kenttiä, teki mitä lystäsi ja korvat roikkuivat päässä vain koristeena. Minullehan tämä aiheutti paniikin koska olin ilmoittanut koiran ensimmäiseen IPO kokeeseen 17.10. Voitte kuvitella fiilikset kun koira lopettaa toimimisen 2 viikkoa ennen koetta. Minussa tämä aiheutti vain kauhua. Olen muutenkin armoton jännittäjä ja nyt tuntui, että kuolen jos kokeeseen menen. Lokakuun alussa Timo Helynen oli jälleen täällä meitä treenaamassa. Purut to...