Varttihurrin päivityksiä

Nyt on takki aika tyhjä. En oikein kykene edes selittämään mikä suru on. Meillä oli pieni tähdenlento pentulaatikossa. Kun sanon pieni niin todella pieni. Mutta tämä pieni oli oikein sinnikäs ja reipas. Niin suloinen, kontaktia hakeva, pussaileva pikku lilliputti. Niin toivoin, että sinusta olisi kasvanut hieno ja vahva dobermanni. Sinä olit minun spesiaali pentu. <3 Jossain vaiheessa on vain luovutettava. Eilen päivällä pikku lilliputti rupesi voimaan huonosti eikä pystynyt ulostamaan kunnolla. Monen tunnin yrityksen ja hoidon jälkeen vihdoin saimme suolen toimimaam, mutta meidän alamäki oli alkanut. Pieni kieltäytyi syömästä ja juomasta. Yön hän nukkuin minun sylissä kun yritin pentua nesteyttää ja ruokkia. Aamuyöstä vihdoin hän rupesi imemään maitoa joskin hyvin heikosti, mutta toivo heräsi kun pentu vaikutti virkeämmältä. Pari tuntia menikin nousujohteisesti kunnes ongelmia rupesi tulemaan hengityksen kanssa. Tässä vaiheessa oli vain pakko luovuttaa ja varata ai...

Juoksun alkamista on tässä jo odoteltu jo tovi. Tyyne on ollut ihmeissään omituisesta kiinnostumisestani hänen peräpäähänsä kun jotain alkavan juoksun merkkiä olen odotellut. Vihdoin se sittten pari viikkoa sitten alkoi ja samalla aloitettiin reissun suunnittelu Suomeen. Viime viikon maanantaina kävimme ottamassa ensimmäiset proget jotka oli vielä hyvin matalat eli ei kiirusta minnekään. Uusi aika varattiin keskiviikolle niin nähdään vähän mihin suuntaan ollaan menossa. Yllätys olikin melkoinen kun astutuspäivä progejen mukaan olisi heti. Eli taas tuli tuhannen kiire. Hirveällä tohinalla sitä sitten lähdettiin hakemaan passeihin madotus leimoja, auto tarvitsi uudet renkaat ja katsastuskin oli varattu seuraavalle aamulle. Kyllä oli autokatsastajan ilme tuhannen taalan arvoinen kun aamulla pihaan kurvattiin. Volvo täynnä koiria, häkkejä ja matkatavaroita niin että jokainen sentti tilasta oli hyvin käytetty hyväksi. Sen verran oli kolmikko pelottavia, että koirat jouduttiin autosta poista...

Olen useamman kuukauden ajan seurannut sosiaalisessa mediassa vellovaa kasvattajien massalynkkausta osin huvittuneena ja osin järkyttyneenä. Onko ihmiset ihan oikeasti noin yksinkertaisia? Vai onko kyseessä joku kulttiuskonnon tapainen massahurmos? Kun puhumme rotukoirista ja minä tietenkin omasta rodusta eli dobermannista on siellä takana pitkä lista perinnölliseksi luokiteltuja sairauksia. Asiaa ei helpota hyvin kapoinen geenipooli rodussa, eli monimuotoisuutta ei oikein ole. Jalostuskoirilta vaaditaan älytön määrä terveystutkimuksia ja rahaa palaa näihin tolkuttomasti. Useaa ei kasvattajaa ei kiinnosta tunkea tuhansia euroja koirien tutkimiseen vaan haluavat tehdä koiriensa kanssa muutakin joka tiputtaa kelpo koiria pois jalostuksesta varsinkin uroksia. Onkin aika työ löytää omiin kriteereihin sopiva, suvultaan ja luonteeltaan sopiva, terveeksi tutkittu uros nartulle. Tutkimustulosten puute taas johtaa siihen, että samoja tutkittuja uroksia käytetään enemmissä määrin mikä ei ...

Tiedättekö sen tunteen kun uusi pentu tulee elämään ja olet päättänyt, että tätä minä en sössi. Tästä tulee kuuliainen, hyvätapainen, tottelevainen, nätisti remmissä kävelevä ja kaunis koira. Se osaa tottiksen pohjat jo puolivuotiaana sekä jäljestää kuin kone ja kun saavun sen kanssa treeneihin meihin kohdistetaan ihailevia huokauksia. Näin minä suunnittelin. Sitten alkoi se arki ja miten lähelle olemme päässeet tuota suunnitelmaa. Rehellisesti ei sitten niin kuin minnekään. Meillä asuu pieni anarkisti ja roisto. Hän kävelee häntä tötteröllä meitä komennellen, tekee koko ajan jotain hölmöä, kiusaa kaikkia ihmisiä sekä koiria, varastaa meidän ruoat ja tavarat, kiskoo hihnassa kuin höyryveturi ja ei ole edes kaunis. Nyt on rumimmassa kasvuvaiheessa ja näyttää vain oudolle. Se on takakorkea, sillä on pitkät jalat, isot tassut, pieni pää ja joka ilmansuuntaan sojottavat jättikorvat. Sen kanssa saa taistelun aikaiseksi kaikesta mitä on pakko tehdä ja mikä ei ole niin mukavaa. Pakotta...

Pari viikkoa on nyt takana pentujen lähdöstä ja olemme päässeet harjoittelemaan elämää kolmen koiran omistajina. No joo alkuun pitää heti todeta niitä on taas paljon. Ihan oikeasti 3 dobermannia on paljon koiraa. Onneksi kaikki ovat ihan täyspäisiä kavereita niin kyllä me tämäkin klaarataan. Doriksen ja Tyynen välit ovat edelleen semmoinen viha/rakkaus suhde, että siitä ei ota kukaan selvää. Välillä ollaan parhaita kavereita välillä yritettävät toisensa tappaa. Toisia puolustetaan muilta, mutta keskinäistä kähinää tulee milloin mistäkin. Doris on kohtuu reilu ja pitkäpinnainen koira ollut aina, mutta Tyyne osaa painella sen nappuloista ihan huolella. Tyyne on kauhean kiltti siitä ei ole kyse vaan innostuessaan Tyyneltä unohtuu se ulkopuolinen maailma ja soveliaisuusrajat menevät rikki. Sitä ei Doris hyvällä aina katso. Tyynellä on välillä vaikeuksia havainnoida kavereiden ilmeitä, eleitä ja merkkejä siitä millä muut yrittävät osoittaa millä kirjan sivulla mennään ja tämä johtaa aina vä...

Nyt koitan kirjoitella hieman esittelyä pentusista. Eilen täyttivät 8 viikkoa ja ensimmäinen musta narttu muutti omaan kotiin Suomeen ja huomenna maanantaina lähtee musta uros omaansa ja ruskea pökäle jääkin tänne kotiin kasvamaan meidän hellään huomaan. Olen tykännyt tästä pentueesta kovasti. Minusta oikein onnistuneita kavereita kukaan ei ole arka tai rääpäle. Reippaita ja leikkisiä penikoita joilta ihan kivasti näyttäisi löytyvän viettiä harrastamista ajatellen ja somiakin ovat. Pennut ovat kasvaneet hyvin ja ovat fyysisesti vahvoja ja ketteriä. Pennut on vWD-testattu 2 x kantaja ja 1 vapaa sekä pentutestattu. Jonkun yhteenvedon testistä teen kun noihin taulukoihin ja diagrammeihin ehdin tutustua paremmin. Tuloksista laitan lisää sitten meidän kotisivuille www.kennelmeillon.com Meillon Janis Joplin eli Hilla  Hilla on ollut minun sydänkäpynen pentueen ainut narttu ja kuin kopio äidistään ulkonäöllisesti ja luonteessakin löytyy paljon samaa. Reipas todella leikkis...

Niin se aika rientää ja meidän karvamakkaroista alkaa pikkuhiljaa muotoutua ihan kunnon koiranpentuja. Nyt seuraavat pari viikkoa onkin sitä pentuloodan parasta aikaa. Joka päivä opitaan jotain uutta, ollaan söpöjä, mutta kuitenkin osataan vielä niin vähän ettei olla piraija/tuhoeläin asteelle päästy. Eli voin kertoa nyt olen niin rakastunut noihin pikku nassikoihin ne on niin suloisia ja en ikinä, ikinä, ikinä halua antaa niitä pois. Tiedän olen muuttanut mieleni parin viikon päästä. Mutta nyt juuri minä nautin tästä. Pentuset ovat avanneet silmät ja jotain rupeavat näkemään, koska jos valot laittaa päälle heräävät. Kaikki yrittävät kovasti kävellä. Vielä askel on kovin huojuva kaksi tai kolme askelta ja sitten pyllähdys, mutta kovaa on harjoittelu. Ääntely ei enään ole pelkkää piipitystä nyt jo muristaan ja yritetään haukkua kuin isot koirat. Pikkuhiljaa pienet tulevat myös itse hakemaan kontaktia ihmiseen ja onkin sydämmen sulattavan suloista kun pieni pentunen vaappuu sinua k...